COSPLAYlaihduttajan päiväkirja

Bon soir, kaikki vanhat, uudet ja tuntemattomat lukijani! Olen valmistellut jo pitkään mielessäni jotain mielenräjäyttävän hyödyllistä cosplayjuttua ja tässä se tulee: Minä lähden laihduttamaan urakoimalla tämän vuoden Eurocosplaykisaa varten ja raportoin edistymisestäni säännöllisesti tähän blogiin. Ei erityistä liikuntaa, ainoastaan ruokavalion muutoksilla lähden tähän haasteeseen mukaan. Postaan vähintään joka toinen viikko joitakin otteita ruokapäiväkirjastani, sen hetkisen painoni ja tunnelmia ja ajatuksia noilta momenteilta. Tiedän, että laihdutus on yksi vaikeimmista asioista monille ihmisille ja uskokaa pois, sitä se on varsinkin minulle. Silti nyt tunnen vasta ensimmäistä kertaa elämässäi olevani valmis oikeaan toimintaan.

Tavoitteekseni olen suunnitellut pudottavani ainakin 0.5 kg/viikko, vaikka puntarihan totuuden kuitenkin lopulta määrää. Kuukausia Eurocosplay-kisaan näyttäisi olevan suunnilleen neljä, joten realistinen tavoitteeni on pudottaa 8kg terveysmaratonini aikana. Toivon ja odotan tämän näkyvän edes jonkin verran kasvoissani ja masussani.

Kaveriksi ja motivaattoriksi kirjanpitoon lähtee syötävän ihana musitikirja.

Ruokavalio, jota tulen noudattamaan, on saanut monien muidenkin ihmisten painon putoamaan kuukaudessa suurempiakin määriä verrattuna tavoitteeseen, mutta en aio jättää varaa pettymyksille. Erinäiset keskustelut netissä, muiden mielipiteet sekä äitini ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että on vain yksi ja aioa ja oikea tapa laihduttaa. Kerron ruokavalioni sisällön parin päivän sisään, samalla, kun listaan alkutilanteen faktat. Jaksakaahan siis odottaa.

(P.S. Kädessäni näkyy sinistä, koska olen oikeasti smurffi.)

Pumpkin

Fatigue

Olin viime viikolla lzo photon valokuvanäyttelyn avajaisissa, mutta sen kummemmin tuoreita uutisia cosplayrintamalta ei näillä hetkillä valitettavasti ole. Näyttely oli ihan jees seisoskelua ja kuvien ja haastatteluiden kiertämistä, jonka jälkeen olisi ollut vielä mahdollisuus siirtyä jatkoille, mutta pientä epäonnea oli matkassa, joten suunta kääntyi takaisin Tampereelle päin. Sain kuin sainkin edes joten kuten pukuani paranneltua --- sain muun muassa päätökseen yhden tärkeimmistä kolikkorimpsuista, joka oli ärsyttävästi viimeksi pelkkä puolikas, joten niiltä osin hermoni eivät ole enää riekaleina. Olin koko päivän äärimmäisen nuutunut vähäisen unenmäärän takia, joten se vei koko reissulta puhdin. =Korsetti + bindit + väsy = Ei hyvää seuraa.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että seuraava ompelu-urakkani alkaa vasta lukulomilla (no voi morjens!), mutta sen sijaan ahkerasti piirustellut kaiken näköisiä kaula-alueen asusteita ja koristeita. Suunnitelmissani on perustaa tuota varten (jälleen) uusi blogi, sekä mahdollisesti eBay-tili, sillä minulle on hyvä fiilis niiden myydyksi saamisesta. Olisin niiin, niin kovasti halunnut nimetä sen "La petite mort de Sandrine"ksi, mutta selvitinkin, että tuo tarkoittaisi sitä o-sanaa. Ei hyvä. Ellei jolla kuulla olisi ideaa saada tuosta ei-pervon, niin paljastakaa ihmeessä itsenne! ...Mikäli en muuta keksi, niin nimeksi tulee jotain, joka sisältää aliasnimeni, eli sir Edvard Graveyardin.

Sen pitemmittä jaaritteluitta,

Pumpkin

Edustamaan

Näytteleepi siltä, että olen ensi viikon torstaina menossa Lorenzôn cosplayvalokuvaprojektin näyttelyn avajaisiin, jossa olin itsekin mukana kuvattavana viime syksyn Madam Redinä. Olen tähän asti hermonnut, mitä sinne laittaisin, mutta taidan päätyä Mr. Sparrowiin, jona olemista olinkin jo hieman kaivannut. Tämä tarkoittaa sitä, että huomisesta lähtien on kädet täynnä hommia -- aion laittaa liiviin tukikankaan ja vuoret, lisätä vihdoin patinoinnin (akryylimaaleilla), korjata ehdottomasti peruukkia, sekä tiettyjä esineitä, jotka ovat saaneet murtumia matkansa varrella.

Tässä linkki Kahvila Korjaamon sivuille, jossa kerrotaan näyttelystä lisää. Avajaiset pidetään siis ensi viikon torstaina klo 17:00 ja paikalle saa tulla muita cosplayaajia puvuissaan, vaikka tietääkseni mitään pukeutumispakkoa ei ole. Toivon, että pääsen tapaamaan muita cosihmisiä ja viettämään muuten rattoisaa aikaa Sparrowilun parissa, ainakin kuvien mallit tunsin tai tiesin kaikki suuremmissa tai pienissä määrin.

Taidan vihdoinkin voida nauttia Sparrowna olosta kunnollisemmin, koska en aio ola nukkumatta ke-to yönä (tai jäähän tämä nähtäväksi) ja korjata kaikista eniten häiritsevät jutut. Tarvitsen näemmä mahdollisimman kiinteän kiintopisteen, jonka aikarajaan tähdätä, että saan jotain edes aikaiseksi.

Minulla on muuten paha tapa vain puhua ja kuvitella asiat läpi hyvin yksityiskohtaisesti, jopa siinä määrin, että stressaan asioista saman määrän etukäteen, kuin niitä tehdessä, mikä taas johtaa usein asioiden tekemättä jättämiseen. *hakkaa päätään pöytään* Pakko.... saada..... aikaiseksi! D:<

Toivon, että kaiken penkkarihässäkän sun muun jälkeen minulla olisi oikeasti aikaa istua ja kirjoittaa jostain muustakin, kuin pelkistä pukusuunnitelmista. Lupaan kuitenkin kirjoitaa pienen reportaasin avajaisista ja näyttelystä, jahka ne on pidetty.


Pumpkin

1811: Sérieusement

No kyllähän sen minä tiedän, että emme elää enää 1800-luvun tunkkaisia, mutta kauniita aikoja, mutta se vaan kuullostaa niin, niin paljon kivemmalta, kuin vuosi 2011. 2011 on sekoitus kaatopaikkoja, kerrostaloja ja omakotitalojen takapihojen grillikutsuja, joissa käytetään Marimekon pöytäliinoja. Hyi. Minä rakastan 1800-lukua tyylillisesti, sekä sen synkkyyden tuottamassa dramaattisuudessa hyvin, hyvin paljon. Harkitsen, josko alkaisin erikoistua tuon ajan puvustukseen, jos sellainen nyt on mahdollista.

Anygay. Minun tarkoitukseni ei ole tänään paasata nykyajan kamaluuksista, enkä entisaikojen silmäkarkista. Minä puhun minusta ja tästä vuodesta. Puvut. Tarkoituksiinihan kuului tehdä Yuna ja Rikku, mutta alan käydä muihin ajatuksiin. Siskoni ei erityisemmin kuitenkaan ole innostunut koko pelistä, eikä aikani kirjoitusten alla riittäisi kunnolla kahteen pukuun. Sen lisäksi juttelin eilen Anen kanssa mesessä, ja aiomme ehkä tehdä cosplaymeikkauspaneelin Tampere Kupliiseen, jossa on yleisesti ottaen aina ollut hyvin huono ohjelmatarjonta mangan kuluttajille tarkoittaen. Josko vähän nostaisimme tasoa. Siksi voisin valita enemmän sellaisen hahmon, jonka maskeerauksessa on omat jujunsa. Olisiko nyt siis oikea rako tehdä Lucciola, jonka tekemisestä olen haaveillut jo pidempään?

Ratkaisu ongelemiini tuntuisi hyvin simppeliltä. Teen puvun, joka himottaa, ei ole liian vaikea toteuttaa aikaan nähden, kaapu piilottaisi huonot puoleni ja saisin vihdoinkin tehdä haltijakorvat! Yay. On kuitenkin jotain muuta, mitä en ole vielä ratkaissut, vaikka pari kuukautta sitten juttu oli minulle vielä niin selvä. Eurocosplayn hahmovalinta. Jo pidemmän aikaisiin suunnitelmiin kuului Akidzuki Youjirõ Bakumatsu Kikansetsu Irohani Hohetosta. Mieleeni hiipi kuitenkin pelottavia kuvia tuomarit antamassa kritiikkiä liian lällystä hahmovalinnasta.



Toinen vaihtoehto? Puku, jonka toteutin lievästi sanottuna epäonnistuneesti suunnitelmiini nähden jokunen vuosi sitten. Lulu Final Fantasy X:stä. Tässä puvussa olisi näyttävyyttä ja haastetta ja ette arvaakaan, kuinka halajan korjata vanhat virheeni ja tehdä kaiken uudelleen. Minä ihan tosissani haluan apua.Olen saanut muutaman mielipiteen hahmovalinnasta, mutta jakauma on hyvin tasaisesti fifty-fifty. En halua kuulla, kumpi on teidän lempihahmonne, vaan kysymys on tämä: Vaikuttaisiko jompi kumpi näistä puvuista onnistuessaan tuomarit paremmin, kuin toinen? Minä luulen, että se olisi kuitenkin Lulu. Mutta haluan tietää. Onko ketään, jolla olisi kokemusta tuomaroinnista tai painavaa sanaa sanottavana? Antaa tulla ja kiitän jokaista, jolla on jotain mielipidettä tähän asiaan.

Tulevaisuudesta takaisin nykyhetkeen. Tästä kuukaudesta lähtien aion pudottaa painoani cosplayn vuoksi. Tässä on tilanne muutenkin jo riistäytymässä käsistä. Tämä ei ole mikään uuden vuoden lupaus, vaan se on päätös. Haluan näyttää hyvältä puvuissani, siinä määrin ne minulle merkitsevät. Sen pituinen se.

Nyt, kun joululoma on sallinut varsin totaalisen palautumisen muutaman vuoden jatkuneesta cosplaystressistä, tunnen olevani valmiina ensi vuoden projekteihin ja elämän haasteisiin. Lähin projeti käsilläni on V:n maski lukioni abivideoon, jonka ohjaus on ilmeisesti myös minun käsissäni. Maski tosin tulee saamaan pienen make-overin. Ehkä napsaan siitä kuvan, kun se vielä näyttää kauniilta.

Sen pitemmittä puheitta toivottelen möyhäisiä hyviä ja toivon mukaan onnelisia uusia vuosia kaikille!


Pumpkin