torstai 29. marraskuuta 2012

Muutosten tuulet

Olen saanonut motivaation. Olen saanut motivaation muuttaa tiettyjä tapojani hoitaa asioita. Vielä tällä hetkellä kärsin stressisumpusta, joka toivottavasti purkautuu vähä vähältä. Mutta sen jälkeen pääsen siirtämään ohikulkevat ajatukset toiminnaksi.

Olen nimittäin viime aikoina oikeasti oppinut arvostamaan Lulu-pukuani, josta löysin näinkin onnistuneen kuvan, jonka käyttöön sain ihanasti luvan!

Desucon 2012

Harvoin oikeasti _arvostan_ juuri mitään puvuistani. Sparrow on ehkä toinen, eikä ehkä sekään niinkään, koska en ole ehtinyt parantelemaan sitä vielä niin paljon, että voisin sanoa näin täydestä sydämestäni.

Tiedän, että Lulussani on vielä joitakin juttuja korjattavana, mutta en anna sen haitata, koska olen niiden pienten virheiden suhteen itsevarma. Ne virheet on helppo muuttaa. Jos jotain haluaisin tehdä lähes kokonaan uudestaan, niin varmaan korsetin, koska yöks-tikkaukset ja luukujanauhojen väärä materiaalivalinta. Voisi se muutenkin istua vähän nätimmin päälle ja olla edestä pidempi.

Mutta nyt pästään pointtiin. Olen tehnyt Lulun ihan miltein alusta loppuun asti kolme kertaa (nykyisellään ei kyllä minulta vaadi, että ihan kolme kertaa alottaisin alusta, jotta olisin siihen tyytyväinen)ja nyt olen melko lähellä haluamaani lopputulosta. Tästä olen päässyt johtopäätökseen, että jos oikeasti haluan KISATA, minun pitäisi kierrättää pukujani normikävijäkäytössä ainakin yhdessä tapahtumassa ennen kisaa, jotta voin sitten käytön jälkeen huokaista ja katsoa pukua uudestaan ja tehdä siihen haluamani muutokset. Kiire aiheuttaa yleensä muutenkin todella suuria laatupuutteita ja ihmeellisiä hätäratkaisuja pukuihini. Että mitäköhän järkeä kisaamisessa oikeastaan edes on ollut pukujeni ensikäytössä?


Siinä tuli kysymys viisastuneen ihmisen suusta. Ehkä hiukan katkeran ja haikean, mutta toisaalta myös itsevarman ihmisen.

CosplayGaalassa tulin henkevien keskusteluiden seassa myöskin todenneeksi, että saman ajan, jonka yleensä käytän pukujeni kanssa kiroiluun ennen tapahtumaa ja kisaa, voisi ihan hyvin käyttää esityksen harjoittelemiseen ja hahmoon eläytymisen sisäistämiseen.

Siispä olen tehnyt itselleni lupauksen kierrättää kisapukujani mielellään ainakin yhdessä tapahtumassa ennen conia, jossa aion kisata. Saa nähdä, miten toimin Euro Cosplay -puvun kanssa, kuitenkin aika suuri puku on kyseessä ja Desua edeltävä tapahtuma lienee Bakacon...

P.S. Pitkän tauon jälkeen olen ottanut elämäntavat taas pöydälle. Parempaan suuntaan ollaan menossa, ainakaan tämä viikko ei ole ruokailutottumusten suhteen ollut kovin vaikea Gaalaa edeltäneen possuamisen jälkeen. :)

Vielä joku päivä.


~Pumpkin


perjantai 19. lokakuuta 2012

Sadomasokismin alkeet suunnitelmien muodossa

Tähän väliin halusin töräyttää postauksen kasasta pukusuunnitelmiani, joiden toteuttamisesta haaveilisin totta kai jo ensi vuonna. Muistoja samankaltaisesta postausta kaivelin harmaiden aivonystyröideni joukosta tuossa aiemmin ja päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen, että vaikka tällainen jo olisikin, halusin päivittää Cirque du cosplayihin rankatumpaa versiota.

Osittain tämä listailuinnostus johtuu puhtaasti siitä, että en malta päästä seuraavan projektin kimppuun. Peräti kaksi pukua pysyvät hiljaisina tapahtumiinsa asti, mitä nyt kerron _jo nyt_ ensimmäisen vihjeen Euro Cosplay -puvustani, jota olen pimittänyt muutaman vuoden.

-2012-

Ei se teitä oikeasti yllätä.

Kuvan värit ja fontit liittyvät tai sitten eivät liity pukuni teemaan. Derp. Gaalalta ei ole muuten vieläkään tullut ensimmäistäkään kisameiliä, vaikka sitä piakkoin luvattiin. Siispä jos tiedät asiasta enemmän, avaa suusi.


-2013-

BKI - Yõjirõ Akizuki

Animemiesvoimaa Frostbiteen! Tukka löytyy, piilarit tilauksessa. Yleensä mokomat antavat puvun tekoinnolle sen ensisysäyksen. Oikeastaan toivon Gaalasta sijoitusta, koska ylimääräinen raha ei tätä projektia varten olisi yhtään pahitteeksi. Vaikka hakamat onkin helppo ommella, niin kangasta tulee kulumaan jonkin verran. Lippujen kanssa tulen odottelemaan mahdollisimman lähelle ajankohtaa ja hankin ne joltain poloiselta, joka ei pääsekään paikalle. Rahapussin nyörit ovat aina kireällä, kun sattuu olemaan opiskelija.

Jos alkaisin rohkaistumaan taas kisaamaan, niin voisin pelkästä periaatteesta pistää ilmoittautumisen sisään tätä tapahtumaa varten heti kun mahdollista.

Soul Calibur IV - Hildegard von Krone
 Otsikko saattoi saada inspiraationsa tästä hahmosta ja tästä puvusta. Projekti voi kaatua lopulta siihen, etten löydä sopivaa matieriaalia tätä kolttua varten, mutta yritän pysyä optimistisena.

Ihan huvikseen suosittelisin zoomailemaan kuvaa ja löytämään puvusta alueet, joissa _ei_ ole kuviota... (myös vuorista löytyy kiva pikku printti) Voisin vaikka joululomani kuluttaa pelkän kontaktimuovin ja saksien kanssa... Kolminkertainen hurraahuuto sapluunoille. Ja kun ottaa humioon, kuinka paljon kankaan tuputtelua siveltimillä, sienillä ja ties millä välineillä tulee sisältymään tämän puvun valmistukseen, olen rikkonut uhkaukseni, jonka tein viime kesänä: "Ei enää ikinä tätä määrää maalaamista."

En millään raaski vielä luvata mitään tiettyä tapahtumaa tälle puvulle, koska mitä vain voi esimerkiksi tämän hetken ja helmikuun aikavälillä muuttua. Haaveilin Bakaconista, mutta sehän nyt olisi aivan tyhmää -- Vai mitä? ;D

Kuroshitsuji - Madam Red
 
 Sametin hinta ja määrä tulevat kauhistuttamaan... Madam Redille en nyt ole vielä suunnitellut mitään tiettyä tapahtumaa. Aikoinaan tosiaan valmistin Madamin tanssiaismekon hiukan jännemmällä lopputuloksella, joka kaivelee mieltäni aina silloin tällöin. En enää jaksa korjailla kyseistä kolttua, joten luulen sen cosplaykirpparoituvan lähiaikoina. Ehkä se kompensoisi tuskaani sametin hinnasta?  Puvunhan voisi valmistaa jostain toisestakin materiaalista, mutta sattumoisin hiljattain Tampereella avatun uuden Eurokankaan punainen puuvillasametti ehti jo kirvoittaman tietynlaisia haavekuvia lopputuloksesta minun mielessäni. Yh.

Itseluottamustakin tekemiseen löytyy hintsusti enemmän, koska olen oppinut kaavoittamisen ja kuosittelun jalon taidon, joista on oikeasti hyötyä pukuja tehdessä. Oikeastaan huvittaa aika paljon, millaisilla tekniikoilla sain vaatteet ennen viime vuotta sopimaan päälleni. Yllättäen kaavoittelu voittaa toisinaan aikaa ja hermoja, ja lopputulos on ehdottomasti parempi. Näin siis minun kohdallani. Lempiyksityiskohtiani tästä puvusta ovat muuten nuo kengät. Ihanat.



Ja sitten se turha vihje, joka ei paljasta puvustani juuri mitään. Monet ovat kritisoineet ylläripukujen pointtia. Minusta niissä on pointtia. Kuulun itse niihin henkilöihin, jotka stalkkaavat haukkana muiden pukuilijoiden projekteja, erityisesti, jos ne ovat salaisia. I guess that's the way the cookie crumbles. Joka tapauksessa, vihjeenä: Hahmo on nainen. Eikä tämä tietenkään paljasta yhtään mitään. Se poisti ainoastaan noin 55% muista hahmomahdollisuuksista, jos leikitään, että 10%:lla hahmoista ei välttämättä ole selkeää sukupuolta. Toinen teitä harhaanjohtava vinkki tulee myöhemmin.

Stalkkaamisesta puheen ollen, minulla on myös Twitter-käyttäjä, jota kannattaa seurata, jos on yhtä haukka kuin minä. Cosplayaiheesta ja siihen vähän muitakin höpinöitä liittävä tilini löytyy niinkin yllättävästä osoitteesta kuin:

https://twitter.com/HenniinaIsoaho

Cosplayrentoilu on minun osiltani pian ohi. On jälleen kunnianhimoisten projektejen aika.


~Pumpkin

perjantai 5. lokakuuta 2012

Lyhyt kiitoksen sananen

Yli 25 000 selailua sivuillani, 83 virallista lukijaa, noin 100 tekemääni julkaisua. Minulle melko älyttömiä lukuja. Kiitoksena siitä, että olette jaksaneet laahata perässäni:





Kuvista kiitokset rapsodialle ja plasticgaylle!

~Pumpkin

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tracon 2012: Parhautta osa 2/2


Petän lupaukseni cosplaykisa-analyysistä. Menetin inspiraationi, koska en hyökännyt aiheeseen kuin sika limppuun. Ehkä sitten joku toinen kerta ja hieman eri näkökulmasta. Olen tylsä!


Sen sijaan, ajattelin, että omistan tämän jutun osittain puvulleni ja sille, mitä kaikkea hauskaa professorina oloon liittyi. Traconin jälkeen (huijaustako?) pääsin shoottaamaan onnekkaasti pukuni Tampereen keskustan ympäristössä. Blogisfäärin Lilian, eli Ilse tarjoutui ystävällisesti kuvaamaan halukkaita harjoitellakseen kuvaamista. Aika hienoja tuli! Olen aiemmin harmitellut, etten oikein saa shootattua pukujani tarpeeksi usein ja joskus en ollenkaan. Luullakseni en tehnyt mitään erityisvarotuksia tai pukupäivityksiä koko blogiin koko aiheesta ja cosplaystahan tämä kertoo, joten cosplaytahan minä myös annan.



Koko tarina alkaa siitä, kun viime kesänä oli hyvin pienestä kiinni, etten cossannut Ao no exorcistin Fujimotoa. Pappasen papinkaapu on musta, suora, pelkistetty tapaus, jota sovitellessani äiti tokaisi: "Sähän näytät ihan Voldemorilta!" Nauruhan siinä tuli. Itse asiassa juuri äidin kanssa menin 10-vuotiaana katsomaan ensimmäisen Potter-elokuvan. On jonkinlainen kunnianosoitus, että muistaa edes jonkun hahmon koko elokuvasta ja tämän lisäksi pääpahiksen nimen. Takaisin aiheeseen.

Vaikka tiesin, että rahani olisivat kortilla koko alkusyksyn, tuijotellessani itseäni peilistä mustine hiuksineni ja papinkaapu sovitusvaiheessa päälläni, totesin, että nyt on vihdoin se aika toteuttaa tämä uskomattoman upeasti näytelty ja kirjoitettu koskettava hahmo. Samasta jakusta muokkautuikin sitten professorin jakku. Myöhemmin löysin kaapistani pukuun soveltuvat kengät ja housukankaat ja ostin kaapukankaat jouluna maksettavaan piikkiin. Näin siis syntyi pienellä budjetilla Traconin puku, jolla tulisin myös pitämään luentoni.



Laskeskelin, että loppujen lopuksi kaikenlaiseen ompeluun ja sähläämiseen kului tunneissa noin 48, vaikka itse prosessissa hulahti sormien välistä kaksi viikkoa. Stressiä syntyi ennätyksellisen vähän, mitä nyt itse Traconin aamuinen meikkien sohiminen naamariin tuotti poikkeuksellisen hyppelehtivässä bussissa ahdistusta. Jostain syystä olen alkanut kärsiä conaamuragesta. Kaikki tämä hälvenee siinä vaiheessa, kun on päättänyt, että meikit saavat kelvata sellaisenaan, puku on varmasti aseteltu oikein päälle ja matkatavarat on toimitettu narikkaan.

Mitä muiden ihmisten reaktioista sai selvää, niin olemuksen aiheutti ilmeisesti paljon vaivaantumista ja selittämättömiä pelkotiloja. Kymmenen pistettä minulle? Ryppyjen maalaaminen otsaan aiheutti siis melko monessa ihmisessä jonkinlaista hämmenystä.

Hämmennyksen lisäksi pukuni ja siihen kohdistuvat reaktiot aiheuttivat lisää hämmenystä minussa. Siis miten voi olla mahdollista, että ensireaktio hahmoon oli ainakin kymmenssä tapauksessa ensimmäisenä Potter Puppet Pals (älkää ymmärtäkö väärin, lukioaikoinani olin suuri fani)? Lauluvirsiä kuunnellessani itsekseni tuli myhäiltyä, miten itse professori olisi ottanut ilolaulut vastaan. Maistatteko ironian?

Traconissa tuli pyörähdettyä pikaisesti toisten potteristejen kanssa ryhmäkuvassa. Kuviin siis saattatte törmätä. Samalla pistin merkille, kuinka eri tavoilla voi fanittaa jotain sarjaa tai hahmoa. Jotkut fanittavat homopor--- miesfantasioiden kautta ja sitten olen minä, joka istun silmät kostuen jossain huoneeni pimeässä nurkassa miettien jotain näyttelijän todennäköisesti fiktiivisiä syviä ajatuksia maailmankaikkeudesta.

Minäkö pelottava
Vaikka geneerisellä tasolla olin jälleen ihan tyytyväinen, hampaan väliin juttui muutamakin seikka, joita jää parannettavaksi. Niimpä niin. Milloinpa tältä oltaisiin vältytty. Mikäli suunnittelen seuraavan puvun käyttökerran tarpeeksi ajoissa, luulen, että pystyn silloin tekemään piilonappirivit sekä lahkeisiin että hihoihin, lisäämään tukea ja olkatoppauksi vielä lisää yläosaan sekä muokkaamaan koko takakappaleen jakun alaosan kaavan. Niin ja vuoret. Maskitkin paranevat, yritän luvata tämän.

Sen sijaan se osuus, jota en tiedä miten pitäisi parantaa/tehdä ovat hiukset, vaikka tiedostan ongelman erittäin hyvin. Olen käyttänyt aikalailla koko vuoden ympäri omia hiuksiani jostain syystä lähes jokaisessa puvussa (korjaan, jokaisessa puvussa), mutta ensi kertaa hiusteni lättänyys/epäkuohkeus oli oikea ongelma. Se, joka osaisi kiltisti antaa ohjeet supertuuheaan hiustyyliin, antaa tulla. En ole edes peruukkejen kanssa ollut koskaan erityisen hyvä.

Mikäli jo tekstistä/Traconissa selvisi, en lopulta päättänyt osallistua kisaan. Osittain tähän on syynä esitys, jota tälle normiversion Kalkarokselle on tullut suunniteltua peräti vuoden päivät. Ehkä sitten ensi vuonna?



Kaikkea kivaa lupaillen,


Pumpkin~





perjantai 28. syyskuuta 2012

La magie du maquillage IV: Moe-tyttö

Näillä meikeillä pötkitään melko pitkälle
Pääsin leikkimään meikkejen kanssa pitkästä aikaa oikein kunnolla ja joskus aiemmin tulin ajatelleeksi, että perusperus animetyttömeikkiä en ollut kokeillut pitkään aikaan. Blogin puolella vuonna 2010 todennäköisesti kerran. 

Söpistelyä varten meikeiksi käytin samoja putelleja ja puikkoja kuin missä tahansa puvuistani vähintään pohjana, pieniä variaatiota lukuun ottamatta.

Tyylillisesti virikkeitä juuri tähän moeiluun on haettu sekä täältä että täältä.

Ensimmäisenä perusjuttuna pohjalle laitetaan kosteusrasva, jonka annetaan imeytyä ja levitän kevyesti. Kyseisen operaation jälkeen levitin vaalean meikkivoiteen. Ensimmäinen poikkeus pohjientekorutiineihini lähtee lisäämällä tässä vaiheessa valoa silmien ympärille. Koska en omista valkoista luomiväriä, joka ei glitteröi, käytin valkoista kajaalikynää. Olin muutenkin kyllästynyt kynään, josta en maksanut juuri mitään (haaveilen kunnollisenkin hankkimisesta), joten otin valkoista "lyijyä" sen sisältä ja pyörittelin sen sormieni välissä voidemaiseksi. Sitten levitin sen ihan ensimmäisenä silmieni sisänurkasta nenänvarrelle ja silmien alle. Tällä toimenpiteellä saa häivytettyä silmien länsimaalaista kuoppamaisuutta. Valkoisen päälle on vielä hyvä levittää toinen kerros meikkivoidetta, jolloin lopputuloksesta tulee hieman tasaisempi. Tässä vaiheessa laitan ensimmäiset sutaisut kalpeaa puuteria koko naamaani.

Pohjien päälle lähdetään rakentamaan yksityiskohtia
Seuraava jännittävä projekti oli kulmien muokkaaminen. Koska en jaksanut lähteä kulmien nyppimis- tai peittämislinjalle, käytin referenssinä K-ON!in Mugia. Omat kulmiani varmaankin voisi kuvata ehkä sanoilla "ilkeät", "raskaat" tai "coolit". Nyt haetaan siis viattomia ja eloisia kaaria kehystämään silmiä. Siispä, siirsin kulmien rajaa hieman ylemmäs. Sen sijaan, että olisin tehnyt selkeää kulmaa lähestyessä kulmakarvojen ulkokaarta, linjasin ne pehmeästi alaviistoon.

Kulmien "massan" työstin aluksi sekoittelemalla erisävyisiä luomivärejä ja lopuksi rajaamalla niiden reunat astetta tummemmalla kulmakynällä. Tämähän on vain yksi tyyli muiden joukossa toteuttaa esimerkiksi näitä kulmia, mutta itse pidän niiden piirosmaisesta vivahteesta. Tämän jälkeen otin taas valkoisesta kajaalistani tahnaa ja peitin luomen meikattujen kulmakarvojen alapuolelta. Päälle jälleen meikkivoide ja puuteri.

Silmien rajaamiseen on jälleen kerran syystä mainittavan olevan monia eri tapoja. Tällä keraa halusin niihin raskautta ja "väsynyttä" fiilistelyä, niin kuin moe-tyyliin monesti kuuluu. Tällaisiin silmiin perustekniikka on piirtää rajauksista ulkoreunoista paksumpi, mahdollisesti luomelta hieman pidemmälle jatkuen. Aika peruskauraa, joten en nyt sen erikoisemmin asiasta tässä merkinnässä avaudu. Halutessaan voisi soppaan lisätä myös irtoripset. Aika monet animutytöt tuntuvat sellaisia vaativan.

Viimeisenä sipaus poskipunaa (tällä kertaa tuli ehkä hieman liian leveästi) ja antaa huulien oman värin jäädä läpikuultavaksi meikkivoiteen ja puuterin alle. Jos tykkää, kannattaa hankkia väritön huulikiilto. Itse onnistuin vuosi sitten kadottamaan omani, mutta myönnän ehtineeni kiintymään sen yksinkertaisiin ominaisuuksiin.

Thadaah!
Kun vertaa pelkällä meikkivoiteella varustettua kuvaa ja lopputulosta keskenään tuntee melkeinpä onnistuneensa tehtävässään. _b Mikäli mieleen jäi kysymyksiä tai mielessäsi on toiveita seuraavaan meikkien kanssa läträilyyn liittyen, suunsa kannattaa avata.



Tracon-raportilla seuraavalla kerralla jatkaen,


Pumpkin~


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Gaala tulee, oletko valmis?

Kuva: Hanna Hyttinen

"No joku CosplayGaala, lol"

CosplayGaala ei tule vain ehkä, vaan se tosiaan on täällä ihan pian ja kaipaa JUURI SINUA. Siksi kehotankin jokaista edes yhtä millisekuntia asiaa harkinnutta yksilökisaajan tai ryhmänalkua hengittelemään hetken sisään ja ulos ja sitten ehkä tämän tekstin lukemisen päätteeksi napauttamaan perästä löytyvää linkkiä tapahtuman ilmoittautumissivulle.

Asiahan on näin.

Viime vuotena Gaalassa kärsittiin pahasta osallistujakadosta, joka ilmeni yleisenä sitruunanaamaisuutena ja olen-liian-hyvä-tälle-tapahtumalle -asenteena. Cosplaykisakeskeisestä cosplaysekenestä on aikoinaan lähes tulkoot valitettu ja sitten kun conkansalle tarjotaan sitä, mitä pyydetään, juostaan kovaa karkuun. Siksi onkin kysyttävä: Minkä ihmeen takia ihmiset eivät tule CosplayGaalaan?

Muistatko heidät? Kuva: Hanna Hyttinen


Mihin katosivat ne päivät, joina nörtteyden jalointa ilmasua harrastavat ihmiset ottivat 'ihan tavallisetkin' cosplaykisat tosissaan? Ihan vain esimerkkinä siitä, kuinka paljon osallistujia Gaalalla on ollut löytyy vaikkapa tästä. Siinä on, selatkaa -- inspiroitukaa niistä vanhoista kunnon cosplaykisojen päivistä, kun lavalla vielä nähtiin paljon innokkaita osallistujia, jotka oikeasti uskalsivat janota voittoa katkeran tappionkin uhalla.

Viime vuonna Gaala jäi valitettavan pliisuksi tapahtumaksi, kun lavalle nousi ehkä kourallinen osallistujia (minä yhtenä heilujien joukossa) eikä omasta mielestäni kunnon kisaa saatu oikein kasaan, mistä näkökulmasta asiaa sitten yrittikään tarkastella. On täysin ymmärrettävää, jos puku ei tule valmiiksi tai eteen tulee ylitsepääsemättömiä esteitä, mutta itse uskon ihmisten asenteilla olevan suuren suuri vaikutus ihan kaikkeen osallistujamääristä yleisön yleisfiilikseen asti. Siis juuri sinun asenteellasi.

Tässä yleisiä valituksenaiheita ennen tapahtumaa:

-justhan oli Tracon
-Gaala on pieni ja ohut kuin Pocky-tikku
-ei sinne tuu ketään
-lol joku Stadi
-lol joku Gloria
-lol joku talvi
-osallistumispaineet?

Vaikuttaisi siltä, että ihmiset vaatisivat isoa potkaisua persuksille tajutakseen, että Gaala on kisa- ja kunnia- mittakaavalla kohtuullisen suuri, vaikka osallistumiskynnyksen ei missään nimessä pitäisi olla samaa luokkaa kuin esimerkiksi EuroCosplay- tai World Cosplay Summit -karsinnoissa (nekin ovat aihe, joista voisi varmaan tällä hetkellä avata sanaisen arkkunsa useampi kuin yksi henkilö). Sen lisäksi, että Gaalaan tullaan kisaamaan myös vakavasti, sinne tullaan myös pitämään hauskaa.

Tässä siis mietin iltani ratoksi, miten saisin asiani kuulostamaan mahdollisimman vähän kerjäävältä ja maksimaalisen määrän houkuttelevalta. Mainostuksen keinoja ei kaihdeta. Jos emme siis ota huomioon, että tapahtuma järjestetään lol jossain Suomen pääkaupungissa, on mielestäni osoitettavissa helposti, mikä tekee CosplayGaalasta kaikkea muuta kuin pienen tapahtuman.

Eli: Miksi CosplayGaala on ehkä vähän AWESOME:
(ja juuri sinun kannattaisi osallistua kisaan)
(ja unohtaa kuinka suuri tai pieni yleisösi on)

+ niillä on awesome mammat
+ niillä on awesome tekniikka
+ niillä on pukkarit, joissa on awesome meininki
+ niillä on oletettavasti awesome tuomarit, niin kuin aina
+ voittajille on aina ollut luvassa awesome -palkintoja
+ kisaajanakin on päässyt katsomaan muiden awesome -esityksiä
+ kaikki on sallittu
+ aikataulut ovat erittäin kisaajaystävälliset
+ tänä vuonna on halpaa

+ minäkin olen siellä
+ me muutkin odotamme sinua sinne 

+ lava on sinun 
 
Gaala ei ole pieni tapahtuma, Gaala on juuri niin suuri tapahtuma kuin osallistujansakin. Osallistu.



Siispä, Nyt kliketi, kliketi, klik! ------> Osallistu kisaan



Yksi Gaalan ja Gaala parempien cosplaykisojen puolesta!





~Pumpkin

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tracon 2012: Parhautta osa 1/2



Hei, dorkat!

Tracon loppui käsittäkseni vasta noin nelisen tuntia sitten ja tässä olen, kirjoittamassa. Ihan vain siksi, että ajatuksia pukkaa ja ne on laitettava muistiin ennen kuin katoavat.

Ensiksi haluan kiittää kaikkia ystävällisiä ja ihania ihmisiä, jotka pitivät kuka milloinkin seuraa tapahtuman aikana. Toisekseen, haluan onnitella yleisesti koko cosplayharrastajaskeneä siitä, että tänään koettiin Suomen tähänastisista cosplayesityskisoista se paras. IKINÄ. Sen lisäksi, että keskitaso oli hyvä, joukkoon mahtui myös yksi EPIC OVER 9000 -tapaus, jota emme tule koskaan, ikinä unohtamaan. Tai vaikka osa sen unohtaisikin, niin minä en tule olemaan yksi heistä. Tätä lisää, kiitos. Totta kai ensimmäinen sija heille tipahti erittäin ansaitusti, ja kuten Rora palkintojenjaon yhteydessä mainitsikin, tuon esityksen näkemisestä olisi ollut valmis myös maksamaan. Tuli lähes sääli niin paljon vaivaa nähnyttä porukkaa kohtaan, sillä palkintona olivat tasan yhdet mitalit per naama. Samaa aiemmin mainittua henkilöä täytyy myös kiittää siitä, että vihjaisi esityskisan olevan katsomisen arvoinen. Ajatella, että kaikki tämä olisi saattanut jäädä minulta väliin.

Sunnuntain kisojen yhteydessä tapahtui yksi pienen pieni juttu. Menin nimittäin lyömään vetoa. Kyllä, näinhän kaikki parhaat tarinat alkavat. Aiheena oli esityskilpailun ryhmien sijoittaminen oikeaan kolmen parhaan järjestykseen, sekä tietenkin valita sinne oikeat ryhmät. Muut sijoitusarvauksethan näin ohimennen mainiten menivät muuten oikein, mutta sitten tuli töppäyksen aika. Siis minä, kaiken maailman Vocaloideja ikuisesti vastaan kinnannut ihminen sanoin suoralla naamalla esitysten Lukan kuuluvan kolmen joukosta toiselle sijalle, koska tanssiesityksenä kokonaisuus oli mielestäni vaikuttava ja laulusyntetisaattorillensa uskollinen. Täten, rangaistuksekseni vedon häviämisestä, kohtaloni näyttää taikajuomien professorilta mekossa. Aikaa toteuttaa puku on yksi vuosi.

Ketäköhän tästä saa syyttää? Minä vain kysyn. Ei vaan. Kyseessähän on varsin eeppinen ja seksikäs ilmestys, jonka toteutuminen on vahingossa sinetöity. Puvun harkitsemisesta jo aikaisemmassa vaiheessa ei tunnusteta mitään.


Lauantaina pidin aiemmin mainostetun luennon ylemmästä aiheesta, josta edellisessä tekstissä oli mainintaa. Tuostakin huolimatta, sali tuppasi jäämään melko vajaaksi. Ohjelman ajankohta oli melko epäonnistunut, sillä kuulin melkoisen monelta ihmiseltä heidän skipanneen sen tästä syystä pois päivän ohjelmastaan. You know what? Menetitte paljon. Pystyn jopa sanomaan itse näin, oih, teitä kurjia. Mutta ei huolta! Koska olen armollinen, ajattelin tarjota ohjelmaa muokkauksineen myös johonkin toiseen tapahtumaan. Tulen myöskin täten jättämään ohjelman tekniikkaosuuden vähemmistöksi ja teen siitä todennäköisesti kaksiosaisen jutun Cirque du cosplayhin sillä ajatuksella, että sitä voivat sitten kaikki hyödyntää tulevaisuudessa ihan omin avuineen.

Toisessa osassa sitten tarkempaa analyysiä cosplaykilpailuista sekä omasta puvustani kuvien kera. Proffa kuittaa ja tainnuttaa itsensä pahnojen pohjalle.





P.s. Miksi en kyllästy?!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

"Cosplayesitykset, nuo kisalavojen lyhytelokuvat" Traconissa!


Jos menette vilkaisemaan Traconin ohjelmakarttaa, niin sieltäpä löytyy kuin löytyykin ohjelma varustettuna minun nimelläni. "Cosplayesitykset, nuo kisalavojen lyhytelokuvat". Otsikon mukaisesti, aion käsitellä cosplayesityksiä lavaepiikan (epiikan siksi, että eeppisyys alkaa olla tylsä sana. Lue siis= lavakerronan) kautta ja soveltelen sen kanssa muutamalta viestinnän kurssilta haalittuja oppejani. Tarkoituksena on ihan oikeasti, että ihmiset omaksuisivat luennoltani mieliin iskostuvien cosplayesitysten rakentamiseen vaadittavia teknisiä taitoja ja myöskin työntäsivät eteen päin mielensä rajoja. Palikasti sanottuna, käymme siis läpi cosplayesityksen tekovaiheet aivan uudesta näkökulmasta. Kaikki vain mukaan, luulen, että melkeinpä jokainen lavalla pyörähtänyt tai sitä suunnitteleva voi luennosta saada jotain uutta irti.

Luento järjestetään heti lauantain cosplaykisojen jälkeen kello 20:00 Sonaatti 1:ssä.

Odottelen teitä siellä,


Pumpkin


torstai 2. elokuuta 2012

Syitä radiohiljaisuuteen plus Tracon ylläriä

Hei, ystävät!

Aivoni ovat jokseenkin syöpyneet kesän aikana, enkä ole saanut mitään cosplayaiheista aikaiseksi. Ihan hyvä vain, sanon minä. Cosplaysta sitä lomaa välillä tarvitseekin! Olen myöskin ilmeisesti kerrankin noudattanut parempaa neuvoa ja siirtänyt syrjempään sellaiset suunnitelmat, jotka olisivat näyttäneet liian stressaavilta tai riskeissään runsailta...

Tracon näkyy jo horisontissa ja arvatkaa mitä? Traconiin on tuleva luento, minun puolestani ja cosplayaiheisesti. Olen naputellut sisältöä tänään hurjalla vauhdilla. Slidejen määrä näyttää jo tällä hetkellä melko uhkaavan pursuilevalta sekä lukumäärällisesti että sisällöllisesti, mutta olen erittäin onnekkaasti saanut ohjelmakartasta runsaamman ajan kuin yhden tunnin. Luennon sisällöstä teen postauksen vielä ennen tapahtumaa.

Traconiin on myöksin luvassa uusi puku, Severus Snape, jonka tietenkin pyrin toteuttamaan mahdollisimman hahmouskollisesti. Tällä hetkellä vaakalaudalla on valinta kisaamisen ja kisaamatta jättämisen välillä. Ei kovin kummoinen hahmo ehkä monimutkaisuudeltaan visuaalisesti, mutta rivipukukisaaminen houkuttaisi pitkästä aikaa. Valinnan suhteen saa antaa mielipiteitä ennen ensi maanantaita.

Tässä vaiheessa lienee selvä, että blogini pitää jonkinlaista hengähdystaukoa. Ulkoasun uudistaminen on täysin kesken, eikä maskeerausnurkkaakaan ole tullut julkaistua vähään aikaan. Jatkis ei myöskään tule saamaan seuraavaa osaansa, ennen kuin muu elämä on blogin ulkopuolella kunnossa.

Palataan asiaan, kun ohjelmakartta julkistetaan! o/


~Pumpkin

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Euro Cosplay Championships, desuka?

Kuvan räpsäisi  Yaci (Hanna Hyttinen)



Desucon näin cosplaykisapakettina ajateltuna jättää minut tällä hetkellä hiukan sanattomaksi, vaikka se oli erittäin multiaistillinen kokemus. Olisi varmaankin ollut järkevää kirjoittaa tapahtumafiiliksistä välittömästi alkuviikosta, mutta kaiken pukuun liittyneen rumban jälkeen ajatus ihan oikeasta kesälomasta vei kertakaikkiaan kirjoittamisesta voiton.

Nyt kuitenkin lähdetään virkouttamaan aivonystyröitä ja purkamaan sitä, mitä lauantaina tarkkaan ottaen tapahtui. Täytyy lähteä oikestaan lauantai aamuyöstä, jona aivan luonnollisesti oli vielä paljon hommaa jäljellä ja kurpitsan sieraimista valui tulisen kuumaa kurpitsakeittoa. Tai kuolaa. Tai hikeä. Jotain eritettä, joka kuvastaa sitä aivojen ylikuumenemisen määrää, koska vielä oli niin paljon tehtävää. Olin kuitenkin kylmästi jo paljon aiemmin päättänyt, että katumuksille ei anneta sijaa, koska puku olisi joka tapauksessa parempi. Paras vetoni ehkä ever oli mennä lyhyen sotasuunnitelman laatimisen jälkeen nukkumaan noin kolmeksi tunniksi ja herätä aamulla maalaamaan juttuni loppuun. Muutama asia jäi tekemättä, mutta en kerro mitkä.

Puvun saaminen päälle Sibeliustalolla deadlinejen rajoissa oli jännittävä ja tuulispäinen projekti. Sattumien kautta päädyin miesten pukkariin, mutta shh, eihän kerrota kellekään? ;) Seura oli asiallista ja noin suunnilleen kymmenen kertaa rauhallisempaa kuin siinä seinän toisella puolella. Totta kai väärään pukkariin joutuminen oli puhdas vahinko.

Tässä välissä haluan painottaa, että koko päivästä ei olisi tullut yhtään mitään ilman ystävien apua ja kannustusta. Erityisesti haluan kiittää assarikseni päätynyttä Millaa ja backstagen cosplaymaamoja, joita ilman en olisi varmasti selvinnyt lavalle, niin kuin ihan oikeasti. Milloin hajosi jotain puvusta tai lavasteista, ne saivat ensiapua näiltä käsiltä, joiden tärkeyttä en voi olla liikaa painottamatta.

Bäkkärillä oli jännä tunnelma. Ihmisiä, ihmisiä, cossaajia. Kiireisiä cosplayvastaavia (hoottieläimiä) ja cosplayaajan pelastukseksi kylmää vettä. Vaikka kyseessä on kisa, minusta ilmapiiri on toisiamme tukeva. On hyvä, että meillä oli tunneissa laskettavaa aikaa päästä ihmismassoista erotettavaan tilaan, jossa istua, jakaa jännitystä muiden kanssa ja rauhoittua.

Tuomarointi on aina jotenkin hyvin lyhyessä hetkessä vilahtava kokemus, jota en ainakaan koe kokeneeni koskaan mitenkään ahdistavaksi (paitti ehkä kerran, mutta syytä voi hakea minusta itsestäni). Kerroin pukuuni tehdyistä muutoksista ja koitin rauhoitella itseäni ajatuksella, että vaikka tiedän, miten paljon on pielessä, olen kuitenkin parempi. 

Kisa. Olin lievästi sanottuna tyytyväinen yleiseen lavashöwhun, niin juonnon kuin erityisesti kisaajienkin osalta. On erityisen vaikeaa valita erityistä suosikkia, niimpä en valitse sellaista. Well done, minusta kaikki ansaitsevat taputukset päänlaelle! Oma showni oli kai ihan mukiinmenevä, vaikka ei mennytkään ihan niin kuin piti. Tärkeintä on varmaankin se, että yleisö ei sitä huomannut. Harmittaa kylläkin yksi viime hetken tekninen muutos, joka saattoi vaikuttaa ja oikeastaan vaikuttikin kokonaiskokemukseen. Mutta nyt suljen suuni, esityksen voi tsekata seuraavalta videolta! On muuten ihan tietoinen valinta näyttää tämä kauempaa kuvattu versio esityksestä.....




Lopultahan kärkikolmikon sai kolme oikein hyvää cosplayaajaa ja esiintyjää ja voitonhan vei ihana Maria Parviainen, eli blogisfäärin Ilona, onnittelut!

Henkilökohtaisesti, jos on pakko kommentoida jotenkin "kisamenestystäni", niin sijoittumattomuus ei tunnu minusta minkäälaiselta epäonnistumiselta. Epäonnistuminen on aivan eri asia. Noita kokemuksia on ollut aiempina vuosina runsain mitoin, mutta ne ovat johtuneet siitä, että olen tavoitellut sitä täydellisyyttä aina heti ensimmäisellä yrittämällä ja heti ja nyt, eikä itse pukuilusta nauttimiselle ole yleensä jäänyt tuskailun takia paljoa aikaa. Lulu jätti kuitenkin hyvät fiilikset ja olen tyytyväinen, että menin kokemaan ensimmäisen Euro Cosplay -karsintani Desuun.

Saanen tässä vaiheessa esittää teille kysymyksen: Arvaatteko mitä? Niin. Aion edelleen jatkaa satunnaisesti Lulun parantelua coneihin. Ihan vain siksi, että se on pukuilijana (ja edelleen täydellisyyden tavoittelijana) iänikuinen pyrkimykseni.

Nyt ovat edessä edelleen uudet suunnitelmat, joista saattaapi putkahtaa jotain juttua tänne blogiin joskus lähiaikoina. Animeconiin en valitettavasti ole tulossa, enkä pääse, koska no money, no honey, no funny.


Hyvää kesälomaa ihkuliinit!


Pumpkin

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Lulu, Desucon, Euro Cosplay: Tylsästi ja kuvattomasti

Hei palleroiset,

En olekaan vähää aikaan päivittänyt, mikä on tilanne Luluni kanssa ja syy, miksi haluan tehdä sen juuri nyt, on se, että sain kauhean motivaatiopotkun, muokkailtuani juuri turkistani.

Ette ikinä arvaa millaisessa käsityökoulucosplaypyörityksessä olen ollut nämä viime viikot. Eilen koulullani pidettiin myös muotinäytös, jonka järjestäminen vaatii paljon enemmän vaivaa kuin ikinä uskoisi. Tällaiset jutut ovat vieneet aivan hirvittävästi aikaa ja voimia siltä kaikista olennaisimmalta asialta, johon kaikki suunnitelmani ovat tänä keväänä tähdänneet. Desuconiin on ALLE KAKSI VIIKKOA ja pukuni on aika pahasti vielä osissa ja kesken. En vielä ole menettänyt toivoani, vaikka aika pelottavalta tämä projekti tällä hetkellä vielä tuntuukin.

Mutta, saanen kertoa jotain hyvin jännittävää. Vaikka minulla ei ole nyt osin tarkoituksellisesti puvusta yhtään wip-kuvaa, alkaa se näyttää jo aikas pirun hyvältä, kaikki verrattuna viime syksyn yritelmään. Ette ikinäikinäikinä voi arvata tätä muodon muutosta vanhan ja uuden välillä. Jos viime syksyn Lulu vastasi edistykseltään vaikkapa Tampere-Turku väliä sen kaikista ensimmäisen rötisköni rinnalla, niin minä olen nyt Tokiossa näin liioitellusti sanottuna. Innostuttaa yli paljon. Kaikki muokatut asiat ovat juuri nyt mielestäni todella hyviä. En tiedä riittääkö se sijoittumiseen, koska joka vuosi on ollut todella kovan luokan kilpailijoita pelissä, mutta hitto vie, minusta tuntuu, että kerrankin annan kovan vastuksen ja minä, siis MINÄ, angstinen, itsekriittinen, oma orjapiiskurini, aion olla tyytyväinen pukuuni ja tiedän, että niin myös ne, jotka tuntevat kehitykseni cosplayn saralla.

Tämähän ei yksissään kerro vielä lainkaan sitä, että loppumatka juuri tuon ajanpuutteen vuoksi tulisi sujumaan ongelmitta, mutta minulla on nyt todella hyvä fiilis ja tuntuma tähän aloitettuun korjailuprojektiin.

Muutamia muutoksia onkin tähän tullut jo matkalla suunnitelmiini verrattuna. Minun piti valmistaa ihan uusi korsetti ja turkis pukua varten, mutta sitten tuli se jokin pikku sysäys katsoa noita vanhoja vielä kerran. Huomasin, että turkis oli aivan täydellisen muokkauskelpoinen kaveri, kun aloin pohtia, mitä asioita siinä meni pieleen. Gaalan tuomaroinneissa sain aivan loistavia vinkkejä korsetin parantelemiseen, joita minun sitten piti soveltaa ihka uuteen korsettiin. Tässä vanhassa on kuitenkin tuo tekstuurin käyttö mielestäni jotain todella onnistunutta ja aika on kortilla, joten nyt sitten kuvittelisin, että ammattiopistossa keräämilläni taidoilla kykenen tekemään nuo korjailut suuremmitta ongelmitta tuohon vanhaan.

Tähän mennessä olen tehnyt pientä ja suurta korjailua koruilleni, otsikselleni ja Mooglelle. Valmistin tämän lisäksi ihan uuden sukkanauhan ja sen kaveriksi ihanan jännän aluspuvun, joka estää väärien paikkojen vilkkumisen puvun sisästä. Vidinan muokkailu on vielä ihan alkuvaiheilla, mutta onpa sekin jo saanut hieman ihmismäisempiä piirteitä. Myöskin kehdon väri tulee tällä kertaa olemaan oikea, eli violetti (muita muokkauksia saa sekin). Tämän päivän omista tuolle korsetille ja turkikselleni. :3 Näiden jälkeenhän on yläosa miltein kasassa.

Esityksestäni haluan kertoa teille pienen spoilaavan sanasen. Nimittäin, aion käyttää samaa ääniraitaa kuin CosplayGaalassa, nyt vain olen tehnyt pieniäsuuria muutoksia esitykseeni ja toisena muutoksena myös sen, että en aio pilata elämystä hajottamalla lavalla pukuani, kaatamalla Mogiani tai lörtsäyttelemällä lavasteitani. Kuulkaa itseironian määrää. Mutta esitys on siis hieman eritasoa, lupaan sen.


Desussa nähdään!

Pumpkin

torstai 17. toukokuuta 2012

Haetaan avustajaa!

Etsin Euro Cosplay -kisaan avustajaa, joka voi huolehtia niin lavasteen siirtämisestä paikasta toiseen itse Desuconissa, kuin tarvittaessa esimerkiksi korsetin kiristyksessä ja hiuskuontalon korjaamisessa vähintään itse kisan ajan.

Korvaan tämän jollain paremmalla kuin luonnossa maksamisella, nimittäin tätä tulevaa reipasta Pumpkinin assaria lahjotaan tapahtumassa pizzalla! Olen yliotettu ensimmäisestäkin avunhippusesta, kiitos jo etukäteen! :) Kaikki lähestymiset aiheesta voit lähettää osoitteeseen henniinaisoaho@hotmail.fi

Psst! Vaikka sisältö ei ole mitään uutta, Esirippuun on ilmestynyt materiaalia, jota tullaan lisäämään sinne myös vastedes, kun cosplayesityksiä kertyy.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Lulu WIP kuvasia


 Kas tästä ne helmakoristeet sitten lähtevät! Ajatuksena on maalata kuviot ja sitten vielä kerran tikata tiheän tiheällä siksakilla/tussata ääriviivat, jotta tulisi nätti siisti lopputulos. Päädyinkin lopulta keinonahkaan, koska Eurokangas ja vaalea puuvillasatiinin löytäminen = trollejen trolli.

torstai 10. toukokuuta 2012

Lähtölaukaisu!

Tuplapeilaus nykytilanteesta.



 Helei!


Koulujutut ovat jo paremmassa jamassa ja yhdet historialliset tanssiaset pyörähdetty nyrjähdyksen kautta voittoon. Täten voin siis vapaasti suorittaa lähtölaukaisun Euro Cosplay -puvun suhteen. Katsotaan, mitä täältä löytyy.....

Gaalassa '11 keinonahka flöpflöp.




Puku näyttää paremmalta, mitä muistin tuossa peilin kautta otetussa ylimmässä kuvassa, jonka tänään otin. Arvatkaa mitä olen tajunnut? Pelkästään asettamalla puvun oikein (muistakaamme, miten kiireessä edellinen pukeutuminen tapahtui) ainakin alaosa näyttää paremmalta melkein över 9000. Sen lisäksi laitoin jalkaani kahdentoistasentin korot pidentämään mittasuhteita. Ja jos oikein muistan, minun piti käyttää korkkareita jo Gaalassa, mutta jostain syystä se jäi. Arvatkaa, mitä olen vielä muuttanut tuohon peilikuvaan? Avainsanoja ovat laahus ja metallivanne. Näyttää oikeasti todella hyvältä, vaikka sivuprofiilittomuus ei nyt välitäkään tätä asiaa ylimmässä kuvassa.

Häiritsevä otsis on häiritsevä.
 Le sukkanauha taas oli ennen kisaa upea, mutta olin monta kuukautta niin sairaan tyhmä, etten mennyt kiinnittämään sitä pohjaksi tarkoitettuihin ihonvärisiin sukkahousuihin. Mikä idiootti olenkaan. Siksi sukkaa ei Gaalassa juuri nähty ja sen kohtalo on pitkälti alla näkyvä. Derp.


Yhyy, katsokaa mitä sille kävi.
Mitä aion tälle näkemällenne tehdä? Noh, sukkanauhasta en jaksaa jauhaa sen enempää, kuin että korjaan sen, mutta vaikka tuossa kuvassa vyöt näyttävätkin ehkä hyviltä, (huomatkaa, että ylimmässä lähdekuvassa on mallinnettu vyöt väärin!) mutta niiden maalit vaativat tosissaan korjailuja. Liimatahroja on poistettava ja pikkuosasia lisättävä. Yksi vyö saa kokea tikkauslangan ja teollisuusompelukoneen kovan hampaan. Keinonahkaan aiemmin mainittu tukikangas ja pinta saa tekstuurin joko A) maalamalla B) askarteluliimatekniikalla C)"pakottamalla". Harmittaa, jos en tekstuuria ehtisikään saamaan aikaan.



Irrotin muuten toissa päivänä aika väkivaltaisesti helmojen koristereunukset, joista on tulema aplikaatioita. Olen pähkäillyt jo vuodesta 2008, onko Lulun puvun alaosasta/laahusasiasta mahdollista tehdä sen muotoista, miltä se peleissäkin näyttää ilman siihen kuulumattomia saumoja. Tätä epäilystä ovat vahvistaneet kymmenet muut Lulu-cossaajat. Vastaus kuitenkin on: On se mahdollista! Arvatkaa vain, kuinka tyytyväinen olen. Jejejejeje. Kyllä se tästä lähtee.



Kuuluilemisiin,


Pumpkin

tiistai 8. toukokuuta 2012

Keinonahan tekstuurin pohdintaa ja kokeilua

Heipat, lukijani.

Kuten viime viikolla päätin, Lulu on jo potkaistu paranteluprojektina käyntiin. Ensimmäisenä mietin, mitkä asiat vaativat korjausta, sitten tutkin pukuani ja totesin muutamia faktoja. Kuten että aion tehdä vielä kolmanen turkisyritelmän, sekä toteuttaa pari juttua, jotka ovat olleet suunnitelmissa ihan Lulun ensiaskeleista lähtien. Yksi näistä asioista on koristereunusten tekeminen ns. "oikeaoppisesti", ei pelkästään maalamalla illuusioita kankaalle rahan puutteessa. Koristereunukset tulevat koostumaan, mikäli vain mahdollista satiinista, kankaiden välissä ohuehko vanulevykerros ja sitten tikkaukset kuvioiden reunoihin. Mikäli vain on mahdollista, tämä on tuleva toteutustapa.

Toinen laaja-alainen muutos pukuun on alaosan nahan tekstuuri. Maalaamalla Eurokankaan Bonn-keinonahkaa ei saanut aikaan mitään muuta kuin jonkun sadetakkikankaan imitaatiota, joten ajattelin pistää kokeiluksi. Missän vaiheessahan en ollut vielä löytänyt mitään Lulun puvun nahkaa lähellekkään muistuttavaa, joten päätin, että minä opin tai itken ja opin valmistamaan jotain sen tyyppistä itse. Ensimmäinen kokeilu:






Oikealla alkuperäinen materiaali, vasemmalla muokattuna. Pinnan valmistin levittämällä siihen kerroksen askarteluliimaa ja annettuani kuivua sen hetken, piirtelin pintaan hieman sattumanvaraisesti ristikkomaista kuviota puutikun kärjellä. Sen jälkeen föönasin liiman pinnan kuivaksi ja maalasin päälle (joka ei tuossa kuvassa ole muuten ihan joka kohdasta vielä täysin kuivana). Lopputulos on lupaava, mutta edessä on ongelmia. Koska Bonn-keinonahka on liukaspintaista liima tulee paikoin lohkeilevistä kohdista repeämään ja jättämään pienempiä tai suurempia aukkoja. En vielä tiedä, kuinka paljon pinnan ensin karhentaminen auttaa, mutta tämä saattaa olla pieni uhraus, jonka joudun nahan pinnan vuoksi tekemään. Kokeilin nyt suihkuttaa pohjalle hiuslakkaa, koska vuosia sitten onnistuin pilaamaan nykyiset silmälasini cosplayperuukkiani stailatessa. Hiuslakka kun ei lähtenyt edes tärpätillä linsseistä irti. Siispä jos lakka kiinnittyy yhtä tiukasti nahkaan, saattaa olla toiveissa, että liima tarttuisin sen pintaan paremmin, eikä lohkeilisi yhtä pahasti.On kuitenkin hyvin mahdollista, että viimeisin ei toimi toivotulla tavalla.

Nyt on kello jo onnekkaasti sen verran, että taidan tästä painua tutimaan. Huomenna sitten alkanee hihojen ja helman uusi kaavoitus, jotta kuvioista tulisi tällä kertaa juuri oikean näköiset ja siistit.

Adios,

Pumpkin


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Euro Cosplayn kohtalo


Koska olen näemmä aika kitkutteleva itseni ilmaisija, suosittelen katsomaan videon tosiaan loppuun. Ja pahoittelut videon laadusta! Pitäisi saada joskus kunnon kamera. Tai vaikka se kohtuullinen kamera vain toimimaan.


torstai 26. huhtikuuta 2012

Sacrebleu! Katsaus kalenteriin

Pic by Emilia Lahtinen

Ja täällä minä taas olen tikittävän alligaattorini kanssa vääntämässä pukuani. 'Vääntämässä' saattaa olla johdattaa erheellisen optimistisiin mielikuviin, eli sanotaan mielummin näpertelemässä, kaiken varalta. Sen verran minuskuuliseen edistykseen kaikki vaikuttaisi aina johtavan.

Desuconiin on enää muutama vaivainen viikko. Osaan kuvitella muutaman toisenkin tulevan osallistujan jännäilemässä tätä faktaa siellä jossain ruutujen takana. Kaikenlaiseen suunnitteluun on tullut käytettyä yhteensä aikaa melkeinpä liikaa (muttei koskaan tarpeeksi, koska suunnittelu on pirun tärkeä prosessi). Rahasta ei puhutakaan, todistusaineisto käytetyistä määristä tuhotaan polttamalla kuitit heti oston jälkeen, jottei cossaaja järkyty.

Asia puvun suhteen on nyt näin: Teen parhaani puvun valmiiksi saamiseksi ja koitan saada aikaan mielettömän kokemuksen niin itselleni, kuin yleisölle. Hyvä puku. Eli periaatteessa edelleen tämä sama vanha virsi. Jos käy kehnommin, enkä ehdikään samaan pukua minua tyydyttävästi valmiiksi kisaan, teen poikkeuksen, ja tulen joka tapauksessa tapahtumaan, josta teen itselleni mahdollisimman miellyttävän.

Olen ehkä oppinut näin sopivasti neljä-viiden vuoden cosplayn harrastamisen jälkeen (/edellisten kuuden erehdyksen), että aina ei saa pukuja valmiiksi. Piste. Sitten ne tehdään myöhemmin johonkin toiseen coniin hieman paremmin.

Itse puvusta voin vihjaista, että jotkut asiat näyttävät hyviltä, jotkut kelvollisilta ja kaikista vanhimmat jutut ovat niin kamalia, että huoneesani ei ole enää yhtään peiliä jäljillä. Viiitsi, vitsi. Kyllä mulla peilejä on, että voin pitää ittelleni seuraa!!!1!! Megasuositun harrastuksen eturintamalaisen onkin jännä todeta olevansa artesaanikoulussa uhanalaista lajia.

...Muuuutta itse takaisin asiaan, eli ne kamalimmat jutut olen päättänyt korjata tai korvata hinnalla millä hyvänsä. Vaikka se tarkoittaisi massiivivista rekonstruktiota, joka harmaannuttaa aivosoluja vielä vähän entisestään prosessin edetessä ja kellon tikitellessä etiä päin. Olen jo saanut toimimaan yhden vanhan jutun huomattavasti paremmin kuin koskaan aiemmin. Sain erään propin kaltaisen asian huomattavasti kauniimmaksi, siistimmäksi, kestävämmäksi ja kevyemmäksi. Eli hurraa minulle.

Kaipaan kuitenkin tällä hetkellä vinkkejä eräässä asiassa. Nimittäin, jos tekisin styroksista proppia, millä päällystäisit sen vuolemisen jälkeen? Uretaanilla? Vai jollain muulla? Tarkoituksenani olisi saada aikaan pehmeitä, suuria ja pyöreitä muotoja, jotka tulisi kantaa vaatteen lailla (mutta niiden ei ole pakko joutua taipumaan tai vastaavaa). En ole itse keksinyt vielä lopullista ratkaisua. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi.


Kuten olin lupaillut, palailen ilmeisesti jonkun kuvallisen jutun kanssa blogiini, kun nyt piakkoin saan vihdoin sen kamerani takaisin haltuuni.

Late Night With Pumpkin päättää ja kuittaa.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Vettä saappaassa ja kaasua aivokalvoilla



Se hassumpi puoleni, joka on myöskin hajamielinen ja unohtelee asioita on ottanut hieman jalansijaa viime viikkoina. Ei kuvia Desun puvusta, ei uutta maskeerauskokeilua, ei vastauksia viimeisimpiin kommentteihin, eikä varmasti jatkoa näpäyttämääni jatkikseen. Sen sijaan saatte nauttia Bloopers of the Traconiasta. Menin nimittäin unohtamaan kamerani toiselle paikkakunnalle, joten kuvien ottaminen on luonnollisesti hankalahkoa. Tuoreimmat kuvat on napannut Enriisse. Niitä vuoden 2010 onnistuneempia shoottiotoksia on voinut ihastella vaikkapa täältä tai täältä. Samalla kun tihrustelee näitä kuvia, voi katsastaa, miten ainakin peruukki ja meikit ovat tehneet pienen muodonmuutoksen... 




























Sanotaan vaikka että ilmeellä on väliä. Tätä menoa vuonna 2010.
 
"Poseerattavaan ei saada juuri nyt yhteyttä. Yritä myöhemmin uudelleen."
Ehei, se on keppi!
"Onx mun tucca hyvin?" "BALLZ."



perjantai 16. maaliskuuta 2012

Euro Cosplay pohdintaa ja 10 tekosyytä, miksi en lähde lenkille juuri nyt.

Harhar, Euro Cosplayn Suomen karsinnat ovat kovasti lähestymässä ja tällä hetkellä vietän aikaani pureskellen kynsiäni ja ratkoen kallista ja käyttämätöntä aluspaitaa puvun tukirakenteiden avuksi (hyöm., kyseinen valmisvaate on ensimmäinen ja viimeinen tässä puvussa). Itken henkisesti verta, vaikka paitakaan ei ole minun maksamani.

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä olen kokenut tämän tason kilpailuihin osallistumisen alusta asti ahdistavana ajatuksena. Se ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi sitä, mutta suoraan sanottuna en uskalla haluta. Silti järki pakottaa ottamaan ensi askeleet eteen päin.

Tämä puku oli ensimmäisen kerran tarkoitettu käytettäväksi World Cosplay Summitissa. Viikkoja vain muutaman tunnin yöunilla yritin puristaa puvun kasaan, jonka valmistumista tahdoin todella paljon. Viimeisen yön pikkutunneilla vielä kuvittelin, että saan puvun kasaan. En vain suostunut myöntämään itselleni, oikeastaan kielsin totuuden sen valmistumattomuudesta täysin. Kun auton olisi kahden tunnin päästä pitänyt olla viimeistään lähdössä Pasilaan, oli pakko sanoa ääneen, että puku ei valmistu ja tapahtumasta tulisi katastrofi, jos sinne edes yrittäisi lähteä. Tuon tajuamisen kauhukuvat kummittelevat mielessäni edelleen. En missään nimessä halua joutua enää samaan tilanteeseen toiste, vaikkakin sama on toistunut myös kerran jälkeen päin ja kun sitten Lulua halusi lähteä korjaamaan, aika tyrmäsi tarkoitukseni jälleen kerran. Pettymyksiä pettymysten perään. Pettymys yksinkertaisesti siitä, että kaiken kätetyn ajan ja jaksamisen jälkeen en vain koskaan ehdikään saamaan taitojani juuri sellaisinaan näytteille.

Tiedän, että kaikki on kiinni minusta itsestäni. Luulen, että olen vihdoin kuitenkin oppinut läksyni tiettyjen asioiden suhteen, kuten että puvussa on aivan pakko muista tietyt käytännöllisyyteen liittyvät asiat ja puku on yksinkertaisesti aloitettava ajoissa. Ja jos ei aika riitä, niin sitten osaa lopettaa, ennen kuin viimeisenä yönä ennen conia saa hermoromahduksen.

Olen ollut hyvin avoimena osallistumisistani kisoihin, mutta en kuitenkaan ole paljastanut isojen kisojen pukujani vähään aikaan sisäpiiristä ulkopuolisiile. Siihen on syy. Hahmovarastaminen ei ole minkäälainen nimikkeellinen rikos tai eettisesti epäilyttävä asia, mutta niin on tehty minua kohtaan jo ihan useammin kuin kerran. Eikä sitä voikaan kutsua varastamiseksi tai kopioimiseksi, se on vain todella turhauttaavaa ja ärsyttäävää, varsinkin kun asettaa itselleen alkujaankin suurehkot paineet. Stressin huippupisteessä ei halua huomata, että joku muu on tehnyt saman puvun varsinkaan niin, että siitä saa sitten syyttää itseään.

Olen kerran miettinyt aivan tosissani, olenko liian tukeva osallistumaan cosplaykilpailuihin. Katson kyllä aina hieman hahmojen päälle, että kuinka helppo niissä on piilottaa ja tasapainottaa muotojani, mutta se jäänee siihen. Hahmojen suoraviivainen valinta koon perusteella ei ole koskaan ollut vaihtoehto, koska jostain kumman syystä tukevista hahmoista ei tehdä kovin mielenkiintoisia tai monitasoisia oikeen missään sarjassa. Pahin pelkoni lienee se, että vaikka kuinka onnistuisin pukuni kanssa, en voisi koskaan esimerkiksi sijoittua tai menestyä muuten kisassa. "Muuten kiva, mutta et ole lähellekään hahmosi kokoinen." Tiedän tuomarointipolitiikasta sen verran, että Suomen normaalikoko voi vastata Japanin normaalikokoa (eli meidän S:ssää) ihan hyvin. Mutta entäs kun on kyseessä ylipainonen cosplayaaja niin kuin minä? Tekeekö ylipaino hyvistäkin cossaajista ylijäämää?

Taistelen suhteeni liikkumiseen ja syömiseen kanssa joka päivä ja joka tunti, vaikka kyseessä onkin ihan terve muutos, jota ajatuksissani haen. Pointtina olisikin lähteä ajatuksista tekoihin. Liikkumiseni on ollut tässä jo aikalailla viidettä vuotta mentaalisella linjalla. Tänään tuli hyvin lyhyt hyvä hetki, jona vähän alle puolittain päätin aikuisten oikeasti lähteä lenkille. (Prosentit ovat yleensä parhaimmillaan 15% luokkaa) Mutta sitten löytyy aina syitä. Tekosyitä.

1. Ulkona on keskitappoliukas keli.
2. Pelkään/tiedän ahdistuvani lenkille lähtiessä, sitä tehdessä ja sen jälkeen.
3. Pelkään saavani astmakohtauksen.
4. Koulujuttuja ja EuroCosplay-juttuja pitäisi kuitenkin tehdä jokaisena pienenäkin hetkenäni (vaikken siitäkään huolimatta tee).
5. Siellä on hyvin pimeää ja paljon hiippareita.
6. Siellä on kylmää.
7. Pelkään, että lenkki jää taas viimeiseksi kerraksi ennen Kisaa.
8. Sitten joutuisin menemään suihkuun kahtena päivänä peräkanaa ja hiukset alkavat rasvoittua.
9. Pelkään saavani paikkani todella pahasti kipeiksi ja moneksi päivää, jos harrastan yhtään liikuntaa. (<--- liikunnan idea..... _b)
10. Kengänpohja lerpattaa.


Kuten sanottu, tiedostan, enemmän tai vähemmän, että tässä on iso kasa tekosyitä, joihin minä voin omalla ajattelullani vaikuttaa. Tätä on vaikea myöntää, mutta oikeasti tarvitsisin jonkun, joka pakottaisi minut lähtemään lenkille. Cosplaypakokauhujen ajattelu ja itseviha ei näemmä yksinään riitä.

Seuraavalla kerralla lähestyn Euro Cosplayta valmistuvan pukuni näkökulmasta ja saatan jopa laittaa jonkinlaista epämääräistä kuvaa valmistuksen alla olevista puvun osista.


Ensi kertaan,

Pumpkin

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Novellisarja alkaa! Ensimmäinen osa: Conitea

Disclaimer: En omista tarinassa ilmeneviä hahmoja. Muilla henkilöillä ei myönnetä tarkoituksellista yhteyttä todellisuudessa eläviin ihmsiin. Lyhyistä julkaisuväleistä ei anneta takuuta, eikä kirjoittaja ota vastuuta mahdollisista kirjoitusvirheistä ja roskislaadusta. Ei huumorintajuttomille.



  Tarinamme alkaa siitä, kun Pocky-kuormaa kantava, hengästynyt työvoimavastaava juoksee erään tapahtuman järjestämistä koskevaan kokoukseen. Tarjolla on vuoden takaisesta conista pipareita ja joku on kaapinut kaappinsa pohjalta hajanaisia teepusseja pöytään, kun työvoimavastaava kiiruhtaa ovesta sisään. Yksi vastaava leikkelee paperitähtiä kopiopaperista ja muut tuijottavat tylsistyneinä pöytään, toiset kattoon tai lattialle.
  -Olenko myöhässä?
  -Aaah, hyvä, herätys kaikki, Pocky-lähetys on täällä! Et vielä. Ja jos totta puhutaan, niin minäkin olin tänään möyh--- Sparsa, voisitko ystävällisesti laittaa tuon animen heti alkuun pois. Se häiritsee nyt tätä kaikkien keskittymistä tosissaan. Ettei taas kävisi, niin kuin viime vuonna.
  Pienen läppärin ympärille keskittyneet katseet herpaantuvat, keskimmäinen painaa kannen kiinni tuhahtaen ja jää tuijottamaan puheenjohtajaa tympääntyneenä. Puheenjohtaja on koko tapahtuman, Nyanconin, pääjärjestäjä Nivala.

  -No niin, kaikki. Olisi aika kääntää katseet taas seuraavaan coniin, joka lienee pystyssä taas viikon päästä, kun me painetaan täällä töitä niska limassa. Meillä on nyt kuitenkin muutamia asioita läpikäytävänä ennen kuin voidaan edetä asioissa pidemmälle. Kuten me kaikki tiedämme, viime vuonna meillä oli conissa Tapaus, jota kukaan ei olisi halunnut sattuvan tai enempää käsitellä. On kuitenkin meidän velvollisuuksiamme varmistaa, että pohjimmaiset syyt tapahtuneeseen on selvitetty ja että sama ei tule enää toistumaan.
  -Mikä ihmeen tapaus? Sori, mä en ollut coniteassa mukana viime vuonna, kun olin vaihdossa Japanissa, ähkäisee pieni ääni pöytärivin takanurkasta. 
  Siihen päättää vastata Wänricci, joka coniteassa tunnettiin vähän, mutta asiaa puhuvana ota-konkarina:
  -Meillä oli täällä häirikkö. Joku conkävijä oli päästänyt itsensä hieman valloilleen. Kurkistellut tyttöjen hameiden alle, heitellyt räjähteleviä banaaninkuoria ja muuta vastaavaa, eikä muuten ollut rannekettakaan hallussa. Järkkärit sitten taluttivat sen ihan pollareiden käsiin asti, sen verran vaikutti olevan ruuvit kuitenkin löysällä. Joku veikkasi nuoruusiällä alkanutta Alzheimerin tautia. Tai alkoholismia.
  -Niin, ei ole tullut mitään erillisiä yhteydeottojakaan sinitakkien puolesta, joten paras veikkaus oli tosiaan, että oli kaveri karannut jostain laitoksesta. Gurmeri soitti niille, mutta sanoivat vain, että homma oli heidän hallussa, eikä meidän tarvitsisi ottaa asiaa sen kummemmin enää huoleksemme.
Siihen jatkoi edelleen hieman myöhässä ollut ja edelleen hengästynyt silmälasipäinen Ottimus:
  -Mutta otetaan kuitenkin nyt sen verran, että varmistetaan, ettei sama enää toistu. Saatiin aikamoinen maine mekin niskoillemme. Se Aniki-sotku varsinkin.... Onneksi meillä on tarpeeksi pätijöitä soluttautuneina foorumille.  Nivala katsoi sopivaksi hetkeksi jatkaa asiaansa:

  -Noh, toivotaan, että tämä ei vaikuta tulevan conin kävijämääriin. Meillä on muutenkin kovalla työllä ansaittu maine, joka on kannettava hyvin. Ei moni järjestä conejansa kunnolla viisipäiväisinä, niin kuin me järjestetään, eikö totta? Järjestysvastaava Teuvo, mikä on toimintasuunnitelma tänä vuonna vastaavien tapausten suhteen?
  Silloin Nivalan puhelin soittaa Super Mario-tunnaria, ottaa sen taskustaan ja näppäilee sitä hajamielisesti. Samalla, kädet puuskassa istuva, varsin kyllästyneen näköinen Teuvo päättää avata suunsa.
  -Epäilläänkö tässä meidän koulutusta? Hoidetaan vaan homma samaan malliin, niin kuin ennenkin.
  -Oletko ihan varma? Koska meillä on tuolla oven takana odottamassa vieras. Ami-chu, avaisitko oven? Pöydän päässä istuva Nivala tökkää päällään takavasemmalleen ja tunkee kännykkänsä taskuun.

  Sisään astuu pukumies. Kaikki huoneessaolijat vaihtavat asentoaan, eivätkä osaa päättää reaktiotaan edessä seisovaan näkyyn.
  -Kyllä Raamel on tällä kertaa nähnyt vaivaa vitsiensä eteen, mitä tämä sitten lienee, aiempi animen katsoja Sparsa saa sanotuksi ja repeää hulvattomaan nauruun.
  -Korkeampien tasojen isot herrat ovat päättäneet että coneissa on arveluttavan pukeutumisen ja aseistautumisen takia soluttauduttava joukkoon näitä kavereita. Se on kuulemma maailmalla jo ihan yleinen käytäntö, Nivala aloittaa.
  Silloin pöydän äärellä alkaa kuohunta. Erinäisiä kirouksia lenteli pöydän puolilta toisille hiljaisina sihahduksina, Ami-chu kahmaisi pöydältä teemukin vaikuttaakseen järkevältä, mutta oli tukehtua nesteen joutuessa väärään kurkkuun. Muut tyytyivät tuijottaman pukumiestä silmät pyöreinä.
  -Miksi ei vaan kielletä kaikkia asereplikoita niin kuin joskus aiemminkin? Tässä on jotain mätää, Wänricci murahtaa muun melun yli. Silloin syttyy hetken hiljaisuus ja kukin päättää jakaa mielipiteensä sekalaisina sananparsina.
  -Kuten muistat, kielto meinasi aiheuttaa Suomelle sisällissodan, kun cossaajat ja cossaajien tukijat ---
  -No ei nyt sisällissotaa...
  -Se olikin vitsi, mutta ei totuus ollut kaukana siitä. Coneilla ja tällä populaarikulttuurishitillä on aika isot avaimet nuorten käyttäytymiseen ja kasvamiseen, ettäs tiedättekin.
  Joku potkaisee sanojaa pöydän alla ja sihahtaa:
  -Ei tuollaista voi sanoa Interpolin agentin kuulevien korvien edessä.
  Pukumies päättää keskeyttää äityvän sanaharkan:

  -Itseasiassa olen vain turvallisuuspäällikkö ja minä vakuutan, että tässä ollaan, jotta teille taattaisiin mukava ja turvallinen tapahtuma. Järjestyksenvalvojilla on tästedes velvollisuus kääntyä miehiemme puoleen, kun jotain vastaavanlaista -- tai pahempaa -- sattuu kuin viime conissa.
  -Joten kauhea määrä pukumiehiä seisoskelee ympäriinsä aurinkolasit päässä ja karkottaa meidän kävijät varmasti ensivuodesta ikuisuuteen? Hulluutta, sanon minä, kahvilavastaava tiuskaisee.
  -Olemme itseasissa turvallisuuden helpottamiseksi soluttautuneet joukkoonne, joten älkää kantako huolta.
Eräs kuulijoista pärskähtää:
  -Joo, cosplaypuvut ja lolitat niskaan vaan! Eih, en kestä tätä mielikuvaa. Kai tuo oli jonkinlainen vitsi?
  Pukumies katsoo puhujaa vakavasti, hymyilemättä ja jatkaa:
  -Välittäkää tieto muille järjestysvastaaville ja te muut ymmärrätte pysyä ehdottoman hiljaa järjestelyistä. Laverteluilla on jälkiseuraamuksia, jonka lisäksi joudutte tekemään valan.
  -Eihän meille annettu varaa valita, joudummeko mukaan tällaiseen roskaan!
  -Koira haudattuna, sanon minä, Ottimus sanoo lähes kuiskaten. Tässä on jotain mätää muutenkin. Hei! Hetkinen... Sinähän näytät täsmälleen--- Täsmälleen! Tiedän, kuka olet! Se Me--
  Mutta ennenkö puhuja ehti sanoa lausettaan loppuun, pukumiehen silmät laajenevat ja käy avaamassa vieressään olevan oven.
  -K! I fucked it up! They know who I am! pukumies huutaa ovesta käytävään.
  Sisään astuu toinen pukumies, vanhempi, harmaampi ja ehdottomasti tuohtuneempi. Hän ottaa povaristaan kahdet aurinkolasit, jotka jakaa itselleen että parilleen. Kokouspöydän äärellä istuvat ihmiset punnahtelevat ylös tuoleistaan ja suunnilleen jokaisen leuat loksahtavat alas näkynsä edessä, kun kukin vuorollaan käsittää suunnilleen, mistä tilanteessa on kyse. Vain pari pöydässä istujaa vaikuttavat olevan pelkästään tietämättömiä ja hämillään. Vanhempi mies ottaa taskustaan vielä pienen kynämäisen esineen, jonka päähän syttyy punainen valo:
  -Oh, why do I always have to have these brats as apprentices? Make it happend. You know what to do, mies sanoo turhautuneena.
  Samalla ensimmäinen pukumies nappaa pöydältä vaaleanpunaisen Pocky-laatikon ja rouskaisee tikkua:
  -I'm sorry, K. Nyt. Olisitteko hyvät arvon kuulijat ja katsoisitte punaiseen valoon kädessäni: Ette muista tapaamisestamme mitään, mutta conissa raportoitte kaikesta epäilyttävästä toiminnasta tähän puhelinnumeroon, joka lukee näissä käyntikorteissa. Olette saaneet kortin johtajaltanne uutena varatoimena hätätapauksia varten. Älkää hukatko sitä. Tarpeen tullen muistatte taas kaiken, kun kuulette koodisanan "kumiankka". Kättäydytte taas normaalisti, kun tämä ovi painuu kiinni meidän perässämme.

--------------------------------------------------------------------


  Kun K oli jo kadonnut ovesta jäljelle jäänyt pukumies kahmaisi vielä toisen laatikon Pockyjä mukaansa. He jatkoivat keskusteluaan englanniksi, kun he suuntasivat tapahtumarakennuksen pääovilta edessä odottavaan erittäin mustaan ja erittäin virallisen näköiseen autoon.
  -Tiedätkö mitä, K? En oikeasti tajua, miten tässä kävi näin. Luulin, että minua ei tunnistettaisi. Wikipediassa lukee minun kohdallani vain "Luuseriharjoittelija".
  -Luulen, että minäkin aliarvion näiden piirien erilaisten fandomien vankan pohjan. Tästedes meidän tulee olla varovaisempia. Emme voi noin vain pyyhkiä ihmisten muisteja, varsinkin, kun kyseessä on vaikeammin tavoitettava määrä kävijöitä. Tämä tarkoittaa, että olemme lähempänä täydellistä kaaosta, kuin luulinkaan. Seuraavalla kerralla olemme paremmin varustautuneita. Enemmän miehiä ja valepuvut.
  -Entä jos juttu munataan taas?
  -Sille ei ole varaa. Vastassa on jotain pahempaa kuin se yleinen. Kyseessä on YPM, Ylemmän Portaan Möhlinki. Henkilöllisyyden tunnistaminenkaan ei toimi täällä samalla tavalla kuin kotona, koska tässä versiossa maailmasta meillä ei ole vielä henkilöllisyyksiä tietokannassamme.
  -Aivan, pukumies toteaa ja nielaisee hermostuneemmin Pockystä pätkän.
Miehet astuivat autoon, joka pian kaarsi rakennuksen pihasta kaukaisuuteen. Miehiä mustissa kohtaisi pian puvunvaihto soluttautumisen merkeissä, niimpä sinä, lukija saat auttaa heitä tehtävässä.

Miksi tai mihin K ja harjoittelija pukeutuvat, kun Nyancon koittaa?

A) FF Advent Childrenin Renoksi ja Rudeksi
B) Pinkeiksi koristeltuihin aurinkolaseihin
C) Dumledoreksi ja Gandalfiksi
D) Trollface ja Forever alone -naamareihin


Äänestäminen puvuista kommenteissa ja sivupalkissa julistettakoon alkaneeksi!

Kommentoida toki saa antaa tarinasta itsenstäänkin, mutta kuten disclaimer sanoo, vastuuta ei oteta muun muassa kehnosta laadusta. ;D 



Pumpkin