Tässä on ollut välissä aika pitkä ja epälooginen tauko, joten voisin sen pidemmittä puheitta pyytää anteeksi (Tämähän ei ole minkäänkanen dèja vu, eihän??? :D) Eurocosplay-kisa meni läskiksi, minä menin läskeilemään ja kaiken negatiivisen höykkyytyksen jälkeen ei tuntunut hyvältä tehdä angastailua juuri tänne, vaan jonnekkin vähän arvottomampaan paikkaan.
Kuitenkin, asiaan~~ Kuten toivottavasti kaikki tietävät, viime viikonloppuna oli Animecon, jonne osallistui taas kuinka monta lie upeaa mahtavaa ihmistä, joista jotkut niistä ehkä pukeutuivat hassuihin vaatteisiin. Alunperinkään en halunnut tehdä mitään kunnianhimoista, vaan pitää hieman hermolomaa tappavista pukuprojekteista, joissa haluaisin tehdän kaiken todellisen sisäisen perfektionistini mukaan, vaan saada jotain valmiiksi ja siten lievittää Desuconin jäljiltä jäänyttä epätoivoa ja epäonnistumisen tunnetta. Suunnitelmat olivat aluperin luokkaa helppopukupluskaappicosplaytahei!, mutta lopulta päädyin tekemään viikonlopun härdellit yhteensä viidessä päivässä ja kolmannen päivän kohdalla päätin vielä vaihtaa kaappicossin toiseen hahmoon. Niimpä saatoit huomata paikalla hiipparoimassa hämärän näköisen Jack Sparrown tötterö päässään ja sunnuntaina ikuisesti eksyvän Ryoga Hibikin Ranma ½:sta ryhmän kera.
![]()
Vaikka en voisikaan sanoa, että olin ajoissa pukujeni kanssa (nukuin tasan tunnin perjantain ja launantain välisenä yönä, eikä laatu hiponut minkään kanssa kattoa), pidin itseäni jättityytyväinsenä siihen, että sain ne ylipäätään valmiiksi, ihan mukavana kontrastina sille, että paria viimeistä isoa pukuprojektia en saanut koskaan valmiiksi. Lauantaina tosin nuo yhden tunnin yöunet
saattoivat mahdollisesti vaikuttaa päivän fyysiseen suoritukseeni, puhumattakaan siitä, että en ehtinyt kaikelta kuvaamiselta ja lagaukseltani käymään koko päivänä syömässä. Ja onko kukaan huomannut, että bindien pitäminen ja edes löysästi kiristetty korsetti imevät energiaa kuin suoraan mustaanaukkoon? Siksi on ihan pakko pahoitella täällä blogin puolella näin virallisesti, että saatoin ehkä jostain syystä ja jonkun silmissä vaikuttaa ärtyneeltä, kun pyysitte kuvia ja haleja ja niin edelleen. Jossain vaiheessa vain väsymys otti vallan pepsodenthymystäni. Ja onhan vielä sekin aspekti, että minulla oli sellainen pieni fiilis, ettei minusta ole ikinä, ikinä, ikinä otettu noin paljon kuvia, eikä koskaan enää tullakaan ottamaan. Aluksi se oli kivaa, sitten naurettavaa, lopulta lievä minutkin yllättävä ärtymys alkoi hiipiä selkäpiitäni pitkin. Onneksi en ole Johnny Depp.
Oikeastihan kaikki ne kehut ja huomio ovat ihan kivoja ja silleen, mutta pakko sanoa, että mikään siitä ei voinut ylittää sitä, kun pienen pieni alle hobitin pituinen tyttö jäi tuijottamaan minua kävellessäni ohi ja sitten nähtyään, että joku kiva ernu kävi halaamassa, otti hänkin mallia ja tuli sellainen Sherkin saapasjalkakissailme ja kädet ojossa sanomatta mitään eteeni antamaan halia. Aww över 9000.
Ai niin, kerroinkos, että saatoin voittaa sen viime vuoden Traconin nettipukukilpailun? Hiukan ehkä kaduttaa, että menin tuohon kisaan, koska tuossa vaiheessa en ollut vielä lähellekään tyytyväinen pukuuni. En ole kyllä vieläkään, ja kaikkihan sen tietävät, että äänestyskisa on aina suosittuhahmokisa. Vähän jännä kyllä, että en ole saanut minkäänlaista yhteydenottoa henkilökohtaisesti asiasta, eikä sen paremmin ole julkistamisen yhteydessä mainittua pystiä tipahtanut postilaatikkoonkaan.
Sunnuntaina olinkin sitten ihka ensimmäisessä ei-minun-järjestämässäni cosplayryhmässä, eli nostalgiamanga Ranma ½:ssa. Leppoisa puku leppoisten ihmisten kanssa oli aika muikeaa vaihtelua lauantain rääkille. Käväisimme Välähdys-kilpailussa, shoottailimme, söimme ja mitä nyt aikuisten oikeasti hengailimme. Lauantain lagia ei voi kutsua nimittäin hengailuksi. Käväisin heti aamusta
Starblom tähtien kanssa- ohjelmassa
, joka tarjosi ihan suhteellisen avartavaa viihteellistä keskustelua haastateltavien elämistä, vaikka syvemmällekin olisi toki voinut mennä. Eeppiseksi olisi voinut totta kai kutsua Elffin ja Niidelin kädenvääntöä, joka oli lievästi sanotusti kiivasta ja tasaista ja päättyi vasta viidentoista minuutin kovan väännön jälkeen tasapeliin. Tämä muistetaan. Odotettavissa jatko-osa, jossa vihdoin ratkeaa pelin lopputulos?
Vaikka Animeconia voisin itse kuvata näin jälkikäteen ja lopputunnelmiltaan oikein mukavaksi ja omilta kohdiltani onnistuneeksi coniksi, on pakko hieman avautua, vaikka en yleensä välttämättä laatupuutteista ole ääneen valittanutkaan. Kaikkien ongelmien ydin tämän ja jokaisen aiemmin Finncon-Animeconin kanssa on ollut minun mielestäni tiivistettävissä yhteen sanaan: sirpaleisuus. Niin karulta kuin tämä kuulostaakin, lähes brändäämätön con on yleensä tuolla mittakaavalla hajanainen con, joka tuntuu heikkopohjaisesti järjestellyltä. Hyvä esimerkki hyvin brändätystä ja laadukkaasta conista voisi aika ehdottomasti olla Desucon. Muiden, pienempien conien kohdalla sitä harrastetaan enemmän kuin Animeconissa, siksi myös absurdiuus. Oikeastihan en voi sanoa, että minulla olisi tästä mitään sen paremmin muotoiltua mielipidettä, mutta eikö joku muukin voisi yhtyä samaan? Brändäyksellä en tarkoita pelkästään visuaalisuutta ja perinteisiä laatuvaatimuksia, vaan se vaikuttaa myös ohjelmatarjontaan ja oikeastaan melkein kaikkeen, mikä tekee conista mukavan ja houkutteleva itse conin keinoin. Alue, jolla tapahtuma järjestettiin oli hyvin hajanainen, kuten monet huomasivat. Sentään oltiin tajuttu pitää anime- ja scifi-puoli selkeähköillä alueillaan. Animecon on ehkä suurin con, muttei laadukkain con. Siksi en missään nimessä voisi kutsua sitä vuosittaisista tapahtumista lemppareikseni.
Tulossa: Kuvia Animeconista ja mitä seuraavaksi
