Outoutta ja rentoa meininkiä Vapriikin cosplayteemapäivässä

Terveisiä Tampereen museokeskus Vapriikista. Tosiaan, uutta pukua piti olla luvassa, toisin kuitenkin kävi. Pistin niskaani mieleisimmän animesta tekemäni puvun, eli Shigofumin Fumikan. Lähdinpä sitten tapahtumaan keräämään hyviä kokemuksia ja rattoisempaa lauantaipäivää, kuin olisin kotona toisessa tapauksessa viettänyt (murjottaen sohvalla). Mukaani en viitsinyt ottaa Kanakaani, eli puhuvaa sauvaa, joka muutenkin jo oli niin pelottavassa jamassa, kallellaan, kuin Pisan kalteva torni. Hermoparkani eivät olisi hajoavaa proppia kestäneet aiempien hermoromahduksien lisäksi. Aavistuksen harmittaa, että en päättänyt jo aiemmin laittaa vanhaa pukua päälle, sillä olisin tehnyt Fumikalle ihan keveästi vielä viime yönä aseen, jos olisin edes hieman aikaisemmin tilanteen arvannut. Nooh, paikalle saavuin yhdentoista maissa edelleen stressaantuneena edeltävän yön jäljiltä. Melko pian löysin tuttua Tampereen Katucosplaporukkaa ja seuraava tunti kului yllättävän hitaasti seilaillen puhumassa eri ihmisille ja miettien, että mitäköhän sitä tekisi. Tekemättömyys varmaan vaikutti valintaani osallistua kuin osallistuakin kisaan. Niimpä suunnilleen viittä vailla kaksitoista, jolloin ilmottautuminen sulkeutui, ilmoitin itseni kisaan, ensin kysyttyäni parilta henkilöltä mielipidettä asiasta. Kyllähän se vähän ehkä pöllöltä tuntui, koska olin aiemminkin jo samalla puvulla kerran kisannut, mutta haluni palata lavalle oli kaiken kokemani jälkeen suuri.

Kisan hilpeä voittajakaarti.

Kun on alusta asti kisannut, haluaa kisata aina. Kyseessä ei ole se, ettäkö haluaisin vain kivaa, palkintoja ja sijoja, vaan yleisön reaktioiden saaminen osakseen on jo yksinään syy mennä kisaamaan. Puku, jota ei tulla kertaakaan erikseen kehumaan, saattaa tuntua laimealta, cosplaykisoissa cosplayaaja asetetaan tarjottimelle ja yleisö pakotetaan reagoimaan siihen jotenkin. Tästä kerrasta en muista koko tilannetta ollenkaan, mutta eipä se mitään, annettu sija puhuu ehkä paremmin puolestaan. Kisassa osallistujia oli peräti 13, joista kaksi oli pareja. Kotiin lähti sushiastia ja syömäpuikot silmätulehduksen kera (Siis oikeesti, piilarinesteessä on oltava jotain vikaa tai sitten minä olen tullut yliherkäksi piilolinsseille) ja hyvä mieli. Paikalla tuli tavattua yllättäviäkin ihmisiä, mutta monet olettamani cosplayaajat loistivat poissaolollaan. Ilmeisesti he menivät Tsukiconiin.

Ymmärsin heti logiikan, kun huomasin, että Tsukicon ja Vapriikin cosplayteemapäivä olivat päällekkäin. Tsukicon on j-rock ja lolita-muoti yms yms painotteinen tapahtuma, enkä ole edelleenkään ymmärrä, miten runsain joukoin ihmiset menevät paikalle vain cossaamaan aiheeseen kuulumattomina hahmoina. Muutaman tapauksen ymmärtäisin toki, mutta come ooooon hei, kaikki? Vapriikkin teemapäivä järjestettiin nimen omaan cosplayaamista varten, ja minä ymmärsin asian ainakin näin, että tällä ajoittamisella yriettiin myös karsia Tsukiconista pelkkiä cossaajia hieman pois. Vapriikissa minun arvioni mukaan cossaajia oli muutamia kymmeniä, mutta minun puolestani enemmänkin olisi voinut olla.

Toisaalta, tekemistä ei riittänyt niinkään paljoa, kuin oli paikallaolijoita. Ohjelmassa oli tanssimattoa, pikamanikyyrejä, meikkivinkkejä, origamipaja, museon näyttelyt ja cosplaykisa. Tälläkin keralla päädyin headdeskiin, kun en känyt muuta tekemässä, kuin kisaamassa ja tanssimassa. Noh, ensi viikonloppuna on luvassa Vapriikissa anime- ja manga teemapäivä, jolloin minä olen tosissani luvannut itselleni käydä kuuntelemassa paneelia(?) amv:istä.  Paikalle edelleen odotetaan putkahtavan cossaajia, sillä sisääpääsy on cossaajille vain 2 euroa. Mikäpä siinä, jos keksin mukavalta tuntuvan puvun kaapistani. Eli mukaan vaan sitten ensi viikonloppuna ja hynttyyt päälle. *peukku*

Kuvat: Miika Ojamo