Puurran samaan aikaan toiseen pukuun tulevan korsetin parissa, joka pitäisi saada huomenna valmiiksi. Huomaan, että metallivanne, jota olin luvannut luovuttaa korsettia varten vanhasta vannehameestani on kadonnut mystisesti, enkä millään muista, mitä kyseisille nyyteille on tapahtunut. Haen alituiseen tiedostamattomasti jotain aivan muuta tehtävää, kuin tätä tehtävän paljoutta, jonka täytyisi olla valmiina seuraavaan torstaihin mennessä. Lopulta päädyn istumaan tekemättä mitään pitkiäkin aikoja, johtuen syyllisyydentunnosta, jota 'kokisin', jos tekisin näitä kiellettyjä asiota. Todellisuudessa syntisempää on olla tekemättä mitään. En edes huolla itseäni, mitä nyt välillä katsoin jotain syötävän oloista napostetavaa alakerrasta.
Oikeasti, mitä tarvitsisin, olisi loikoilua sohvalla television edessä, viltti päällä ja mehulasi kädessä, jotta saisin tarpeeksi energiaa huomisen tavoitteiden täyttymiseen. Olenhan saanut tänään aikaan asiota ihan mukavastikin, mutta en kuitenkaan tarpeeksi. Se saa minut kokemaan häpeäuupumusvihahämmennystä. Hämmennys ja sekavuus ehkä päällimäisinä. Huomisen jälkeen koittaa koulun yo-kuunteluiden stressaamisen lisäksi kolmen metrin kangasta kuvioimisella ja koko mustan kangashässäkän loppuun ompelemisella.
En koskaan stressaa tehtävän paljoudesta, ainoastaan ajan loppumisesta. Huonosta olostani syntyvä tunne ei syytä ystäviäni, jotka pyysivät minut tekemään heidän pukunsa, vaan omaan napaani, oli se sitten aiheellista tai ei. Tai kyllähän se on. Minun olisi pitänyt toimia juuri silloin, kun olin suunnitellut. Olen ihan näillä hetkillä burn outissa. Mikäli huomenna saan tavoitteikseni asettamani asiat ajettua loppuun asti, saatan tästä vielä saada kunnon boostin, jolla taistelen tieni loppuun asti.
Lopulta aamutakillinen raato päättää pikaisen tilannekatsauksen jälkeen tehdä kaikille palveluksen ja viettää lopun iltaa vapaata parantaen itseään seuraavaa päivää varten. Ehkä sitten sakset ja kangasta kädessä, kenties.
Pumpkin
