Nyt eivät syvimmät anteeksipyynnöt tai surkeimmat maassamatelut auta. Olen tyrkännyt tätä projektiani eteenpäin peräti kaksi viikkoa, mainitsematta asiasta yhtään mitään, vaikka aluksi sen piti olla vain kaksi päivää. Tietysti voisin sepittää, kuinka yo-kiireet ovat painaneet päälle, olen pistänyt elämääni muilta alueilta järjestykseen ja olen repinyt hiuksiani, kun en ole saanut yhtä kaunista yksinäistä hetkeä kotonani ottaa puntarin ja kameran kauniiseen käteen. Ja niin, tietysti vielä ne pari pukuprojektia, joita olen tässä tehnyt ensi viikon torstaiksi. Mitä tähän voi enää sanoa. En luovuta, sen olen päättänyt. Mutta en vain ole vielä aloittanut. Tehdäänpä lupaus, jota ei sovi rikkoa... Vaikka en saisikaan puntaria tai kameraa käsiini tuolloin, niin aion kuitenkin aloittaa jo projektin. Hmm.
Maanantaina alkaa. Se on nyt sovittu juttu.
Pumpkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti