Desucon Frostbite: Pakkasenpureman jälkitartunnat

Ja niin Desucon hulmahti ohi jättäen jälkeensä huurteesta kimaltelevan sateenkaarenvärisen raidan, joka katosi taivaalta päivän pimetessä loppuaan kohden.

Nyt on keskiviikko, lähes torstai, enkä edelleenkään ole palautunut Desucon Frostbitesta. Päinvastoin - ikään kuin arkeen palaaminen vaikeutuisi päivä päivältä. Muun muassa tänään totesin ensimmäistä kertaa noin ikuisuudessa, että olen kunnollisen loman tarpeessa.

Jos asiaan mentäisiin. Desucon Frostbite oli melko mahti tapahtuma. Jos mietitään, miten paljon sillä on tarjottavanaan 17e tai 27e rannekkeensa hintaan, saattaa vastaansanojilla mennä sormi suuhun. Toki ranneke on hintava, jos tulee coniin pelkästään hengaamaan (koska sitä voi tehdä missä tahansa muuallakin), mutta otetaan huomioon, miten paljon sillä on viihdyttävää, että asiasisällöllistä ohjelmaa tarjottavanaan. Myöskin ne, jotka eivät jaksa käydä katsomassa puheohjelmaa, pystyivät töllöttämään animea, hakkaamaan lukuisia eri pelikonsoleita, rääk-- laulamaan karaokessa ja pomppimaan eri rytmi- ja tanssipelien tahtiin. Yllätysvieraat Pekka Haavisto ja Pertti Jarla olivat varsin yllättävät ja ihan mielenkiintoinen veto kummiltakin osapuolilta, vaikka asiaan en otakaan tämän enempää kantaa.

Olen hyvin tottunut siihen, että coneissa päiväni kuluvat kisalavan takana ja pukua korjaillessa ja siitä kaikesta stressailessa. Tällä kertaa SAIN KUIN SAINKIN pukuni valmiiksi ennen kello kahtatoista perjaintai-iltana ja astelin tapahtumaan ihan tavallisena conikävijänä. Siinä on ennätysten ennätys, joka merkitsee minulle enemmän kuin arvaattekaan. Puku syntyi siis noin kolmessakymmenessäviidessä tunnissa, saman viikon arki-iltoina. Tapahtumaan sittenkin osallistumisesta päätin noin viikkoa aiemmin. Tätä kutsun ihmeeksi. Miracle. Maravilla. Fushigi. Eikä lopputuloskaan ollut omasta mielestäni aivan kuvottava.

Itse kävin katsomassa launtain Hall-cosplaykisan lisäksi pitkän pätkän suomidubeista kertovaa ohjelmaa, sekä sunnuntaina minulle itse pääasian, eli Eurocosplay - kiinnostuneen kisaaajan opas ja Cosplaykisojen tuomarit - nuo lapsia syövät demonit. Sen lisäksi en käynyt laulamassa I'll make a man out of youta Frostin karaokessa hieman naurettavalla menestyksellä, eikä ainakaan kaksikymmentä ihmistä sanonut minulle, että "HEI, arvaa mikä mulla soi nyt päässä?".

Hallcosplay-kisa oli semisti mielenkiintoista antia, vaikka pakko kommentoida, että en ole Rimpun rinnalla paria hassua poikkeusta lukuunottamatta ollut kovin innostunut juontajavalinnoista, eikä tämä kisa ollut poikkeus. Tällä kertaa tuomareille isot pointsit sijoittamisista, eli napakymppi oli omasta näkökulmastani kyseessä pääkolmikon valinnoissa.

"Hei, arvaa, mikä mulla soi päässä just nyt?"

Ainoa pilkahdus tapahtumasta blogistin takaa.

Kokeneelle melkeinosallistujalle Hootin Eurocosplay-ohjelmasta en hyötynyt muuten kuin todella hyvällä inspiksellä. Allekirjoittanut on jo alkanut hakea biisejä uutta ääniraitaa varten ja stressattua kaikkea sitä monimutkaisuutta, joka jäi viime kerralla tekemättä. Lupaan paljastaa yhden tai kaksi vihjettä liittyen hahmooni jonkin verran ennen itse kisaa, jos asialle tulee kysyntää. Tällä kertaa ei siis ole Lulu, jos toisin luullaan, vaikka Lulukin tulee kokemaan vielä kunnon uudistukset ennen seuraavaa käyttöä.


Cosplaykisojen tuomarit - nuo lapsia syövät demonit oli hauskaa nimeään myöten sisällöltään täysi kymppi ja koin saaneeni vastauksia ja selvennystä moniin mielessäni myllertäneisiin kysymyksiin vuosien varrelta. Muun muassa oli todella hienoa kuulla, että tuomaroinnille ollaan perustamassa vakiintunutta kriteeristöä pukujen arvosteluja varten. Ylipäätään omasta näkökulmastani oli todella mielenkiintoista kuulla näkulma pöydän ja vesikannujen takaa, kun itse on tottunut olemaan siinä edessä. Eli kisaamista toisesta perspektiivistä.

Ei ihan kaikki ollut silti niin ihanaa, kun aiemmasta prologista olisi voinut kuvitella. Ensimmäistä kertaa koko conhistoriassani (olen siis käynyt aika monessa tapahtumassa näiden neljän täyden vuoden aikana, joina olen cosplayta harrastanut) minua ei ole tönitty niin paljon kuin Desucon Frostbitessa. Ihan oikeasti ihmiset! Ei se tarkoita, että jos on päällä armorit, pitäisi kokeilla niiden lujuutta tönimällä joka paikassa. Ei, oikeasti tarkoitan sitä, että ihmiset kävelivät _jostain_oudosta_syystä_ todella holtittomasti. Saatoin saada raastavan tymähdyksen kylkeeni, vaikka tilaa oli vieressäni kävellä vaikka kuinka ja paljon. Ei minun nuoruudessani, voisin sanoa. Ja olen aika varma, että syy ei ole minussa. Vaikka onkin paljon ihmisiä ja tekee tiukkaa päästä eteen päin, olisi silti ystävällistä ottaa periaatteekseen, että silloin kun voi olla tuuppimatta, on tuuppimatta. Cosplay ei ole aina yhtä kestävää, miltä se näyttää.

Siitä pääsenkin toiseen aiheeseen. Kuten monessa muussakin kiireessä kasatussa puvussa, myös Mulanini sisälsi jokusen hakaneulan ja jouduin pyytämään, että niitä kiinitettäisiin erityisesti selkäpuolelle. Ei ole mitään henkilökohtaista sanoa, että useimmat cossaajat eivät osaa käyttää hakaneuloja oikein. Siksipä teille on luvassa demonstroiva tutoriaali hakaneulojen oikeaoppiseen käyttämiseen.

Lopuksi: JustJack/Ichi Chan suostui ottamaan minusta ulkokuvia lumessa ja tältä näyttää lopputulos! Harvemmin on ollut näin hauskaa photoshootissa ja sitten vielä Picasan jälkikäsittelyssä. Toivottavasti en vetänyt aivan överiksi. ;D Suuri kiitos kuitenkin kuvaajalle. Tästähän voisi tulla ihan tapa.

 

wee!

Tulossa: Hakaneulatutoriaali,  neliosainen novellisarja coniemme kommervenkeistä, tulevia pukuja 2012 ja vähän muutakin


Nihao tai jotain sinne päin,




Pumpkin

Prologi Desucon-päivitykselle

Täydellinen sää. Valtaisat lumikinokset nousivat ympärilläni, kun olin vihdoin saanut tömäytettyä jättimäisen pakaasini Sibeliustalon valkoiseen maahan. Tästä se alkaisi.

Puolitoista tuntia kestäneen vaatteiden vaihdon jälkeen hermoillen ja kiroten, lähdin vihdoin sonnustautuneena kiinalaiseksi soturiksi ulos maailmaan pukuhuoneen kuumista ja ahtaista tiloista. Räps. Klik. Räps. Klik. Kol, kol, kol. "Aaaa, sori, apua, ei ollut tarkoitus!" huudahti viaton conhengailija, kun epäonninen heinäsirkkani tipahti lattialle ja jäi hänen kantapäänsä alle. Life is life, totesin ja jatkoin matkaani. 

Tuona päivänä ihmiset tuntuivat erityisen ystävällisiltä ja avoimilta, niin kuin jotain olisi ollut eritavalla kuin ennen. Jonkin aikaa mietittyäni kohautin olkapäitäni ja päädyin siihen, että ehkä ympäristöni ei ollut erilainen, vaan minä olin. Ehkä en ollut ymmärtänyt ympäröivää kauneutta. Ehkä vasta sitten, kun osaa ottaa hyvän vastaan, hyötyy sen iloista.

Olin pitkästä aikaa onnellinen ja hymyilin silloinkin, kun vain seisoin yksin paikallani. Hyviä ihmisiä on olemassa, siihen täytyi vain uskoa.

Pumpkin

Mulanin wipeti WIP ja kuvia

Ompelet kuin hullu, et ole syönyt, et nukkunut ja sormenpääsi haluaisivat varhaiseläkkeelle. Olet melkein suorittanut harakirin ratkojallasi, kun kuulet jäätävän kuiskauksen ovesi läpi: "Deesuuuuuu, Deeeeesuuuuuu.....", ja perään kolme kolkutusta. Se on pian täällä: Desucon. 

Ensimmäinen armorini ikinä.

Tässä hieman WIP:tä, jota näkee näillä main liian harvoin. Work in Progressissa siis Desuconia varten on Fa Mulan alias Ping Mulan soturipuvussaan.

Vaikka kyseessä olisikin ns. simppeli puku, jokaisesta löytyy jotain uutta oppittavaa ja keksittävää.

 Metallireunukset vielä lisäämättä. Materiaali: kartonki!

Peruukit eivät ole koskaan eivätkä ikinä olleet ylpeyden aihe, murr sentään Mulanin irtonuttura sietää saada teknisestä ideologiastaan peukut. Nutturan kiinnittäminen toimii tällä kertaa huomatavasti helpommin kuin esimerkiksi Luluun verrattuna; Lulussa jouduin pyytämään kaveria ja backstage assaria ompelemaan sen kiinni hiuksiini hieman huonolla menestyksellä, koska se oli melko raskasrakenteinen -- Mulanin nuttura, jonka päädyin kitsastelematta täyttämään vanulla ja vaahtomuovilla on sopivan kepeä ja piirrosmaisen muhkea. Vain puristamalla oikeasta kohtaa ja sujauttamalla omassa päässäni olevan oman hiusnipun sisään ja vapauttamalla käden, pysyy koko viritelmä päässä ainakin näillä kokeiluilla merkittävän hyvin. Salaisuus?: Täytteiden ja hiusten välissä kulkee vessapaperihylsy, jonka päässä on hainhammaspinni. Luulen, että aion käyttää samaa kikkaa myös myöhemmissä puvuissani.

Nippelitietoa: Koottu parista hiussuortuvan raadosta.

Näillä porkkanoilla lienen valmis ajallaan perjantaina ja lauantaina valmiina lähtemään Desuun. En malta odottaa, vaikka tällä hetkellä onkin väsymyksestä johtuen hiukan uupunut olo. Eikä se ihmekään, kun periaatteessa rakentelee pukuja vain hieman eri tekniikoilla ja näkökulmista aamusta aamu-yöhön. Sitä se vaatetuksen opiskelu ja samanaikainen cosplayn harrastaminen teettää. Ainut projektissa hiukan aluksi kismittävä asia oli saamieni kankaiden värit. Sitten huomasin, että eivät ne ainakaan hirveästi puusta putoakaan, koska Mulanin vaatteiden sävyt vaihtuvat kohtauksittain (jotta puku erottuisi muiden univormuisten ihmisten joukosta). Onnen sirkalla on hieman sama vika.

Maalari oli laiska maalaaja. Tulos: tämä.

Desu on jo ovella, eli tsemppiä kaikille pukujen puurtajille ja uurastajille ennen H-hetkeä. Muistakaa, että ei saa stressata liikaa!


Pumpkin :)

Uhrauksia anticosplayn alttarilla, eli: Minä vahingossa Desucon, HUPS!

Kone korjattu ja allekirjoittava blogisti on takaisin pelissä mukana, koska voin virallisesti todeta, että koneeni on noussut vihdoin kuolleista! Oli haikea päätös luopua äärimmäisen epäitsekkäästä harrastuksesta kerran vuodessa, jotta sai ostettua perheelleen joululahjoja, mutta näemmä todellinen epäitsekkyys palkitaan. Nyt on valuuttaa, nimittäin. Tänään tuli tyhjennettyä kangaskauppa. Siltä myös tuntuu. Koskaan en ole kerralla ostanut noin hintavaa määrää kangasta. 130 eur--- oravannahkaa kassillisesta kangasta. Siihen päälle vähän jesaria, ihoteippiä ja softista, hiusväri ja lahjakortin määrät meikkejä. (Perusmeikkejen shoppaamisesta avautui vastikään Iris omassa blogissaan) Ei paljon jokacossaajalle ehkä, mutta minulla on ollut paha tapa ostaa aina ainostaan sillä hetkellä elintärkeät matskut kerrallaan, joten itselleen valehtelu on ollut helppoa.


Let's get real babes. Cosplay maksaa ja se on itsekästä. Olen viime aikoina oppinut, että cosplayn rahallista arvoa ei joko ymmärretä tai suostuta ymmärtämään. Kun tehdään mittatilaustöitä, maksuksi on saatava muutakin kuin kankaiden hinta takaisin. Vastaavasti pohdituttava kysymys (joskaan ei monelle kovin uusi?) on se, että miksi tekisi lakanakankaasta joka coniin uuden puvun, kun voisi vaikka säästellä niitä rahoja ja olla kitsastelematta sitten sen pahemmin parin parempi laatuisen puvun eteen. Huom., tämä ei ole ketään sormella osoittelua, pikemminkin itsetutkiskelua. Sen lisäksi, vaikka ostikin joululahjoja sen pahemmin hampaita kiristelemättä, en voi olla myöntämättä, että rommi oli henkisesti loppu, eli tunsin pettymystä siitä, etten päässyt pitämään hauskaa kaikkien niiden riemastuttavien ihmisten kanssa, jotka Desuconissa odottavat.

Hetkeni ilman rommia.

Kerrankin luulin olleeni varma siitä alusta asti,
että tähän tapahtumaanhan en tällä kertaa lähde. Suddenly. Te kaikki ihan pulla mussut saitte minut muistamaan, miten ihanaa cossaaminen on, mitkä tuoksut, mitkä ihmiset, mikä ihana rakastumisen tunne! Mikään ei nyt estä minua tulemasta pitämään hauskaa, koska tajusin, että eihän siihen ole mitään syytä, eikä yrittänyttä laiteta muuten puvunkaan suhteen. Yhtenä iltana ompelen housut ja tunikan, toisena "korsetin", kolmantena teen panssarit. Sen pituinen se suunnitelma? Toivotaan niin. Yhteen päivään pitäisi nimittäin mahtua myös koulun ompelutyömekkonen. Hihi. Tuhmuri minä, kun myöhässä työt.

Innostunut sonni on joka tapauksessa innostunut sonni toisin päin ja niin edelleen.






Desuconissa nähdään,

Pumpkin