Täydellinen sää. Valtaisat lumikinokset nousivat ympärilläni, kun olin vihdoin saanut tömäytettyä jättimäisen pakaasini Sibeliustalon valkoiseen maahan. Tästä se alkaisi.
Puolitoista tuntia kestäneen vaatteiden vaihdon jälkeen hermoillen ja kiroten, lähdin vihdoin sonnustautuneena kiinalaiseksi soturiksi ulos maailmaan pukuhuoneen kuumista ja ahtaista tiloista. Räps. Klik. Räps. Klik. Kol, kol, kol. "Aaaa, sori, apua, ei ollut tarkoitus!" huudahti viaton conhengailija, kun epäonninen heinäsirkkani tipahti lattialle ja jäi hänen kantapäänsä alle. Life is life, totesin ja jatkoin matkaani.
Tuona päivänä ihmiset tuntuivat erityisen ystävällisiltä ja avoimilta, niin kuin jotain olisi ollut eritavalla kuin ennen. Jonkin aikaa mietittyäni kohautin olkapäitäni ja päädyin siihen, että ehkä ympäristöni ei ollut erilainen, vaan minä olin. Ehkä en ollut ymmärtänyt ympäröivää kauneutta. Ehkä vasta sitten, kun osaa ottaa hyvän vastaan, hyötyy sen iloista.
Olin pitkästä aikaa onnellinen ja hymyilin silloinkin, kun vain seisoin yksin paikallani. Hyviä ihmisiä on olemassa, siihen täytyi vain uskoa.
Pumpkin
Pumpkin
Sen näkee naamasta
VastaaPoista:) Siinä naama, missä painitaan.
PoistaSun sirkka joutui jalan alle?! :O oh noes... no mä mietinki et eiks sulla pitäny olla sirkka messissä.... :<<<<<<<<<<
VastaaPoistaJjjep. Näin kävi, ja vieläpä vielä ihan ensimmäisenä koko conissa. Uusi ja parempi tulossa varmaankin Kupliiseen ja mietin jopa tekeväni useamman eri asennoissa. Ja joku todella nero ehdotti sitä häkkiäkin. :)
Poista