Potuttaako? osa 1/2

Olen ollut hyvin hiljaa omista mielipiteistäni jo jonkin aikaa tämän blogin rajojen sisällä. Saatoin joskus aikanaan loukkaantua jostain keskustelunaiheista, koska saatoin olla hiukkasen epäkypsä kestämään kritiikkiä tai myöskään antamaan sitä. Sitten jossain vaiheessa nöyristyin ja huomasin, että minun ei olisi järkeä kirjoittaa omia mielipitetäni vain siksi, että haluan sanoa jonkun mielipiteen.

Jotkut ehkä muistavat Anikissa ketjun jonka tarkoituksena oli saada avautua vapaasti cosplayn inhokkipuolista. En ota näkökulmaksi (vielä) tässä tekstissä käytännön cosplayaamista, vaan laajennan juttua yleiseen cosplaysekeneen. Varoituksen sanasena: Tämä juttu sisältää paljon raivostuttavia giffejä teidän raivoksenne. Harmi. Nyt annettaan palaa. Pumpkin ilmaisee asiattoman(ko) cosplayragensa 3.... 2.... 1....

1. En edes tiedä, miten kummassa olen saanut tällaisen asian ymmärrykseeni, että ihmiset syyttelevät toisiaan huomionhakuisuudesta, jos on tapana osallistua cosplay-kisoihin paljon. Cosplay-kisaaminen on kirjaimellinen tapa joutua suuren joukon eteen huomion keskipisteeseen. Mutta kysymys onkin, onko siinä mitään väärää? Joillakin innovaationa on antaa yleisölle jotakin, toiset mittelevät omista taidoistaan. Hyviä syitä kisata uudelleen ja uudelleen voi olla noin miljoona kullakin cossaajalla, etkä sinä kateellinen tiedä syistä mitään, joten menkäätte nurkkaan häpeämään, jotka ovat ylempään syytökseen koskaan syyllistyneet.

2. "Ethän sä hymyile ollenkaan, sä varmaan vihaat mua" annetun halin yhteydessä (=liian elitisti käyttäytyäkseen riehakkaasti?!?!?!11!1) Aina ei välttämättä tarvitse näyttää pirtsakalta, koska ei olla missikisoissa. Onhan se mukavampaa toki halata ihmistä, joka näyttää haluavansa sitä, mutta kaikista naurettavinta tämä on silloin, kun on juuri tehnyt halinsa in-character. What is this respect. Koittakaa ymmärtää. Koettu useammin kuin kerran.

3. ....Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan. Fandomeita on monenlaisia, mutta ärsyttävimpiä fandomeita ovat epärealistiset fanservut, joita coneissa tykätään harjoittaa. Ärsyttävimpiä sellaisia ovat ne, joissa hahmot ovat kaukana Tiibetissä, kun puhutaan siitä, mikä olisi kulkisi edes hiukan in characterin rajojen sisäpuolella. Kaikki saa tehdä, mitä tykkää, mutta minusta tuollainen on näin yleisesti ottaen kamalaa.

4. Epäsuunnitellut tai epäkarismaattiset cosplayjuonnot eivät ole rage, ne ovat Meh.

5. On ihailtavaa, miten moni loppujen lopuksi uskaltautuu cosplay-lavoille tekemään hiukan kehnommankin esityksen, mutta _tautisen_huonolaatuiset_ääniraidat_ cosplayesityksissä ovat mielestäni sellainen asia, jota ei yleisön ei tarvitsisi joutua kestämään. Ja mikä parasta, tälle asialle voidaan jopa tehdä jotain! Ehdotankin, että tyydyttävää laatua huonommat kohisevat, rahisevat omaäänitteet voitaisiin vain kieltää ja käskeä korjaamaan ääniraitojen esitarkistuksen yhteydessä. Ihan tosi.

6. Vocaloid. Ei, ei Naruto, Bleach tai Hetalia. Vocaloid. Niitä on kaikkialla. On minulle hirveä pettymys saada kuulla sen ja sen ja sen cossin olevan Vocaloidista, koska kaikki ovat nykään Vocaloidista. Muutenhan en näkisi sitä yhtään niin rasittavana käsitteenä, mutta koen Vocaloidin Todella. Ohueksi. Resurssiksi. Cossata. Laiskin vaihtoehto ikinä on miettiä, että mitäkö sitä cossaisi ja sitten voi helposti valita anime-hahmojen näköisen Vocaloid-tyttelin tai tytönnäköisen poikkelin, koska voit väittää tuntevasi hahmosi katsomalla yksi tai kaksi videota Vocaloid-kappaleita Youtubesta. Onko kuinka moni cossaajista edes hankkinut tota laulusynteettisaattoria itselleen ennen cossaamista? Ja sitten kaikki on jee. Vocaloid. Nyt annan täydet valtuudet ihmisten tulla puolustamaan peliään ohimovaltimot pullistellen, koska siten ymmärrän vocaloidisteja edes hieman paremmin. Sillä teette siis suuren palveluksen. Sama rage nyt loppujen lopuksi koskee mys Hetaliaa omalla tavallaan. Viiden minuutin jaksot ovat mielestäni nyt vain liian helppo vaihtoehto löytää suosikkianimesarjansa. Mutta kertokaahan siis: Kuinka monet hetaliaatikot ja vocaloidistit ovat laiskoja?

7. Vähän vähemmän rage ja vähän enemmän excusez-moi (=lue, ranskaksi anteeksi mitä) tulee silloin, kun nuoremmat cossaajat tulevat tarkastelemaan pukuasi läheltä otsa kurtussa ja toteavat sitten, että "sä et kuulosta siltä hahmolta", "sä et kävele niin kuin se hahmo" ja "sulta puuttuu tästä kohdasta jotain"(mitä siis kyseisessä versiossa hahmon puvusta ei todellakaan edes puutu). Mitä on tämä noloa nolompi päteminen? Selän takana dissaaminen on tilanteesta riippuen väärin ja moni on todennut, että tehkää se päin naamaa. Noh, päin naamaa se osoittuu olevan turhaa ja naurettavaa. Cosplay-puvussa käveleminen conalueella ei ole cosplaykisa, eikä minusta kenenkään tarvitse olla ic joka vitsin hetki. Eikä minkään conalueella kävelevän puvun tarvitse olla myöskään täydellinen.

8. Mikä on ärsyttävämpää kuin glomppaaminen? Ryhmäglomppaaminen.

9. Juoksukilpailut coneissa. Mikä on ärsyttävämpää kuin yksi juokseva Naruto? Kymmenen juoksevaa Narutoa leikkimässä takaa-ajoleikkiä. Tai L:lää! Tai ihan sitten vain ne puvuttomatkin conikävijät. Glomppaaminenkin yksinään on vain hieman outoa ja sekavaa, kun itsellä on kosketusherkkä puku päällä, se on hyvin häiritsevää. Mutta tulkaapa täydellä vauhdilla ja isolla joukolla juosten kohti niin vapautatte minun sisäisen yhdeksänhäntäisen kettuni. Juokseminen on varmaan se oikea tapa purkaa energiaa AD/HD:sta kärsiville koirille, mutta ei niitäkään juoksuteta koiranäyttelyissä. Eli jättäkääpä ne juoksemiset mielummin niille lenkkipoluille. Niitäkin löytyy conalueiden ulkopuolelta yleensä runsaanpuoleisesti.

10. Viimeisenä, mutta ei-cosplayaiheisena ragena ovat näennäisesti asialliseen tyyliin kirjoitetut kommentit, joilla pureudutaan epäolennaisiin asiohin ja pyritään saamaan ihan asiallisenkin tekstin kirjoittaneen ihmisen tekstin vaikuttamaan pieneltä, lapselliselta ja vähäpätöiseltä. Eri asia on kirjoittaa ihan oikeasti asiallisia kommentteja tai yksinkertaisesti asiallinen mielipiteensä asiasta rikkomatta netikettiä.


Muistakaa, että tämän tekstin tarkoituksena ei ole sanoa, että on väärä mielipide olla erimieltä kuin minä. On oikein keskustella lisää näistä aiheista, enkä myöskään väitä juuri kirjoittaneeni aukotonta ja absoluuttista blogitekstiä. Miten olisi haaste? Kirjoita omat ragesi vastauksena tälle merkinnälle omaan blogiisi.

Tulossa myös: Potuttaako? osa 2/2 ja teksti siitä, mikä sitten toimii ja on ihailtavaa näissä piireissä



Nyt kävi näin,

Pumpkin

Chibicon 2012: Koomaavan sielun kuolonkorahduksia Mirandan tapaan

Sinä päivänä olin antautunut näyttämään emogootilta tuikitietämättömille ohikulkijoille. En tiedä, ehkä takanani kulkevat potteristit hieman kompensoivat joidenkin tuijottajien ymmärtäväisyyttä. Siitä välittämättä huomaan pian olevani Gloriaksikin kutsutun tiilirakennuksen porteilla ja tunnen sulautuvani joukkoon kumman hyvin. Kumma-- sana, joka tunnetusti kuvasi ympäröivää joukkoa, mutta myös omaa olemustani vailla minkäänlaista ennakointia. Jos sinä huomasit yhden yksinäisen ja kärsivän sielun vaeltelemassa tuon tiilirakennuksen ontosti kaikuvien seinien sisällä ennen kello neljää, saatat nyt tietää, että se olin minä.  Kello neljän jälkeen muistini tuntuu olevan tyhjä. Kysymys kuuluu: Mitä tapahtui Glorialla, Chibiconissa 25. päivänä helmikuuta? Minne katosivat rahat? Mitä tapahtui Glorian käytävillä vaeltavalle yksinäiselle sielulle? Saivatko Brooke ja Ridge toisensa? Ja tietenkin, onko hovimestari syyllinen kaikkeen?

Tätä voisi kutsua raportiksi Chibiconista Glorialla, mutta ehkä mielummin mieltäisin tämän raportiksi Chibin aiheuttamasta damagesta ruumiilleni ja sielulleni. Kuten aiemmassa merkinnässä kerroin, Miranda valmistui ihan malliajassa ja hintaan suhteessa lopputulokseen. Aamun sujuvuus oli kuitenkin ristiriidassa nukuttuihin tunteihin. Sama koskee conmatkaan, conaamupäivään, -keskipäivään ja -iltapäivään. Syyllinen on flunssa, jonka sain Eestistä edeltävällä viikolla.

Olen onnekas, että en ollut kuumeessa Glorialla. Sen lisäksi, että hahmoni ja pukuni oli oikeasti helppokäyttöinen, kerrankin, oloni oli ilmeisesti tuon flunssan takia kaikkea muuta kuin mukava. Jostain syystä joka paikkaan särki ja tuo asia sattuu korostumaan erityisesti tällä hetkellä. Muistan myöskin viime kerran käsieni tärisseeni kaksi vuotta takaperin Traconissa, kun helle oli 30:n asteen luokkaa, päällä oli bindit, korsetti, enkä ollut syönyt mitään. Nyt mentiin taas hieman samoilla linjoilla. Syytetään sitten flunssaa, vaikka olen silti hieman hämmentynyt asiasta. No joo, se siitä turinasta, kohta päästään toisenlaiseen turinaan.

Chibiconissa osallistuin Cosplay-deittiin, koska tiesin, että tylsää tulee. Cosplay-kilpailu järjestettiin aamukymmeneltä, jonka käväisin tietenkin katsomassa. Ihan siedettävä taso pieneen coniin nähden. Mutta deitti suoraan sanottuna yllätti. En odottanut siltä mitään suurta, koska olin kuullut pienien conien deiteistä pari epämääräisen negatiivista kommenttia. joskus aikaisemmin. Tähän deittiin oltiin kuitenkin nähty vaivaa noihin ennakko-odotuksiin nähden. Peukkuja siitä. Jaaaa, onhan tietenkin vielä se pikkujuttu, että pitkästä aikaa osallistuin itsekin kyseiseen ohjelmanumeroon heterokierrokselle neiti C:nä. Ihan hauskaa oli. Ja kannattavaa, koska luulen, että koko kokemukseni tapahtumasta olisi varmaan valunut velttoudessaan lattian lävitse, kuten joku toinenkin on itsestään jossain päin blogisfääriä myöskin vihjannut. Chibistä jäi käteen rajun flunssan lisäksi, peruukki Youjiroulle, yhdeksän tekokynttä, joista yksi siis katosi, jonka lisäksi sitten menin hukkaamaan parinkympin setelin. Ei pitäisi harmittaa, viimeksi olen hukannut rahaa kymmenen vuotta sitten.

Jos puvusta voin hölistä jotain lyhyesti, niin voin jälleen sanoa olevani semisti tyytyväinen. Maskit olivat muuten ihan jebu juttu, mutta "toimiva" kulmieni peitto tykkäsi kulua pois todella jännittävällä tavalla hyvinkin lyhyen käytön jälkeen. En siis käyttänyt tällä kertaa liimapuikkoja tai nose puttyjä, vaan kokeilin jotain erilaista. Galtsun blogissani kehuskelin pitäväni myöskin pukuni kaukana erossa kissoista, jotta siihen ei tarttuisi karvoja, mutta toisin kävi. Kävin kolminkertaisen taistelun vaateteippirullan ja karvojen kanssa, mutta tilanne jäi siitäkin huolimatta 3-0 teipin tappioon. :( Nyt joku äkkiä vihjaisee toimivasta kissankarvojen karkoittimesta, eikö?

Mitä kaipaan nyt? Hiihtoloma tekee alkuaan ja luulen pääseväni karkaamaan opiskelukämpilleni Ikaalisiin jossain vaiheessa viikkoa, jotta, dyndyndyy, pääsen jatkamaan Mysteeriopuku x:n kanssa. Hassua, vaikka olenkin tehnyt Mysteeriopuvun esitykselle ääniraidan ja aikaisemmin, täytyy olla täysin rehellinen itslleni ja sanoa, että se stressaa minua ihmeellisen paljon. Osittain ehkä siksi, että olen alkanut epäillä, että puvulla olisikin rankemmat fyysiset rajoitteet, mitä olin ajatellut. Tämä puku on raskas isolla R:llä.

Tulossa: Hakaneulatutoriaali ja neliosainen interaktiivinen novellisarja conskenen koukeroista ja lonkeroista.


Se on moro,

Pumpkin

Henkilökohtaisten enkkojen putkessa: Miranda

Aika muikeaa, puku valmiina ja nyt on aika mennä hyvillä mielin nukkumaan. Huomennahan on siis Chibicon Glorialla Helsingissä. Onneksi olen kaverillani lähialueella yöpymässä, koska tapahtuma-pirulainen on ilmoitettu alkavan jo puoli kymmeneltä, cosplay-kisa heti kymmeneltä perään. Hiukan häiritsevää, jos minulta kysytään: Kuinkakohan moni conittaja jaksaa nostaa itsensä niin aikaiseen sänkynsä pohjalta? 

Tapahtuma tulee painottumaan minulla jokseenkin ohjelmien tapittamiseksi ja yleiseksi conihengailuksi. Alunperinhän tähänkään tapahtumaan ei ollut tarkoituksen pöllähtää paikalle. Tälläkin kertaa päätin siis jättää kisaamiset väliin ihan suosiolla. Puku ei nyt oikein ole kovin kunnianhimoisesti tehty tai valittu, eikä tämäkään tapahtuma ihan ollut minun paikkani kisata. Toinen tapahtuma kisatta perätysten tänä vuonna. Ihan hyvin.

Lisää henkilökohtaisia ennätyksiä tehty. Puku on nimittäin valmistunut vielä aikaisempaan kuin  Mulan. Nyt pääsen siis jo tässä kymmenen kieppeillä nukkumaan. Päiviä puvun tekemiseen käytetty kolme (kaikessa rauhassa). Rahaa tähän mennessä käytetty 0e. Lähestulkoot ilmainen puku. Osa kankaista on dyykattu, mutta täytyy myöntää, että musta puuvilla jää keväällä maksettavaksi, joka on siis se kymmenisen euroa. Kierrätetyt kengät, joiden coverit on myöskin dyykattu koulun jämäpalojen laarista. Ketju löytyi omien korujen joukosta, vetoavain muovailumassojen jämistä. Täytyy myöntää, että puku olisi vaatinut myös alushameen, mutta pitäydyin tiukasti 0e:n budjetissani. Vielä yksi saavutus mahtuu tämän puvun tekoprosessin joukkoon: Alusta asti itse kaavoitetut ja kuositellut kaavat. Ai niin! Noh, onhan puku kaikista simppeleinkin, jos mietin kaikkia aiempia pukujani, joita on tullut toteuteltua parisenkymmentä vuosien aikana,

Mutta nyt siis unta pyllyyn, (myös teille, rakkaat kanssaconittajat) huomenna on aikainen herätys ja hyvin luultavasti paljon actionia. 

Törmäyksiin,

Pumpkin

Hups, puku, taas?

Ihan lyhyesti tarinoituna tässä on ilmeisesti toistumassa Frostbite-seikkailuni, koska olen tässä vaiheessa saanut tietooni, että tuuppaannun vahingossa olemaan Helsingin suuntimissa Chibiconin aikaan. Ei mitään uusia pukuja, oli suunnitelma, mutta toisin näemmä taas pääsi käymään.

Katsoin D.Gray-Manin noin kolme vuotta sitten ja jostain syystä samaistuin hieman Mirandaan Lottoon. Joku on jo sanonut, että olen aika kaukana siitä, mutta en pysty nyt ohittamaan sitä faktaa, että toisaalta aika paljon samaa meissä on. Noh, ehkä Miranda on eräänlainen karikatyyri puolesta, jonka uskon minussa olevan. Ainakin nyt vähintään sellainen panikoija ja sählääjä toisinaan olen.

Kiva mekko, kiinnostava hahmo ja design, halpa toteutus, löysin täysin vahingossa juuri ja juuri riittävän pätkän ketjua koruun, kengät muokattavissa, omat hiukset kelpuutettavat, piilolinssitkin löytyy, aikaakin juuri tarpeeksi (lähden tässä välissä viideksi päiväksi Viroon).... Miksi siis ei?

La magie du maquillage III: Miguel & Tulio

Pitäisi varmaan muuttaa tämän sarjan nimeksi "The Awkward moments of trying to look like an idiot, but actually being one for real"  Näin käy, kun Pumpkin antaa itsensä leikkiä piirtopöydällä ja yhdellä lempianimaatioistaan kautta aikojen. Meikkailunurkkaukseen piti laittaa jo viime syksynä Miguel, mutta kappas, miten tässä kävikään. Venähti. Hieman kehnon päivän päätteeksi oli ihan hauskaa näperrellä taas meikkitöhnöjen kanssa, vaikka taaskaan en voi sanoa olevani kovinkaan tyytyväinen ja lopputulos on mielestäni joka näkökulmasta katsottuna lähinnä huvittavan huono. Ja olen vielä niin älykäs, että tajusin, että voin olla molemmat, enkä vain toinen! : D Virtuaalitodellisuus, how cool is dat. Jos vieläkään maskejen lähde ei auennut, niin: Hahmot ovat siis DreamWorksin Tie El Doradoon Miguel ja Tulio, kaikkivaltiaat herrat.

norminassu

Pidän meikkinurkkaukseni sääntöinä sitä, että kuvanmuokkauksessa meikkeihin ei kosketa, mutta koska pukua tai peruukkia ei ole yleensä saatavilla, niiden kanssa voin ottaa taiteellisia vapauksia (=tuhertaa Paintilla).Tällä kertaa meni ehkä hieman yli(?).

Asiaan. Halusin kokeilla Miguelin kanssa karvaisen parran sijaan ratkaisua, jonka olen nähnyt aika monella cossatessa, eli kartonkiparta. Hieman maalia kartongin pintaan, iholiimalla kiinni iholle, läts. Tällä kertaa en jaksanut liimata koko hökötystä tiukasti kiinni, koska iholiima on pirullista tavaraa irroittaa. Varsinkin kun oli vielä toinen maski heti perään koottavana.Tässä kuva vissiinkin ensimmäistä kertaa näissä merkinnöissä ihan vertailukohteeksi kasvojen muuttumiselle meikin myötä.

Ensimmäinen vaihe oli laittaa pohjat, eli kasvorasva, meikkivoide ja puuteri. Miguelin kanssa tehdyt erityislisäykset lienevät, että paksunsin kulmakarvat, piirsin viikset, varjostin poskipäät ja varjostin nenän hyvin vahvasti ja mahdollisimman tasaisesti liukuen sen alueen kasvoihin. Siinä DreamWorks -tyylin salat. Nenää pystyi jopa rajaamaan mustalla hennosti siitä kohtaa, johon nenän varjot selkeästi sijoittuivat.

Tulion kohdalla paksunsin myös kulmakarvat, piirsin pujoparran, siirsin hiusrajaan kasvoväreillä, piirsin pulisongit ja ruskealla luomivärillä isommalla sudilla varjostin itselleni sängen. Sängen raja on hahmolla melko selkeä ja Tulion kasvot huomattavasti pitkämäisemmät omiini verrattuna, joten en korostanut kasvojeni pyöreyttä tekemällä linjasta suoraa, vaan alensin sitä hieman. Tuliollekin oikeasti olisi kuulunut nuo tietynlaiset varjostukset silmiin, mutta tällä kertaa ne vain jäivät ennen kuin otin kuvat, olen pahoillani.

Tekemällä nämä maskit halusin kokeilla kolmea seikkaa: Miltä kartonkiparta voi näyttää, kuinka saan itseni näyttämään jokseenkin kahdelta eri hahmolta vierekkäinkin aseteltuna ja erityisesti huomioida sitä, että joillakin animaatioilla on selkeästi oma tyylittelynsä ja miten sen sitten voi tuoda esiin cosplaymeikissään. Nuo ovat kaikki sellaisia asioita, joita voi itse kukin pohtia tarpeen tullen, kun suunnittelee oman naamansa muuntamista animaatiohahmoksi.

Tällä kertaa meikkejen kanssa kävi jotain eeppistä kakkaa, nimittäin satuin pöllähtämään kämppäni käytävälle samaan aikaan, kun kämppikseni tuli ovestaan ulos. Paiskasin oven suoraan välistämme kiinni, koska totesin siinä hetken ensiarviointini aikana näyttävänä tolvanalta Miguelin jäänteet naamassani ennen kuin pääsin pesemään niitä pois. Koko jutun kruunaa se, että repesin oven takana heti ensimmäisenä sen oven paiskattuani kiinni. Nice~ Terveisiä siis viiksekkäältä transusedältä, ei ollut tarkoituksena pelästyttää.

For the lols of it

Kuuluilemisiin,


Pumpkin

Puvut 2012 & hämärä tulevaisuus

"2012 - LET'S GIVE IT A TRY"

Vuosi alkoi mukaansa tempaavasti Desuconissa Mulanina. Cosplayintoilu oli vamaan ensimmäinen reaktio kerrankin valmistuneeseen pukuuni. Siispä tajusin muutaman kerran ääneen keskusteltuani ihmisten kanssa, että varmaan jonkinlainen pukujen lukkoon lyöminen olisi paikallaan. Ei ole kylläkään kovinkaan todennäköistä, että ihan kaikki näistä puvuista tulisivat toteutumaan, ihan sen takia, että coneja on tänä vuonna melko niukasti. Tai sitten minulla on paljon pukuja. Kumpi?! Kaikki riippuu kiireellisyydestäni ja resursseista. Mukaan voinee laskea myös maailmantilanteen.

Ensimmäinen puku toteutuu erittäin suurella todennäköisyydellä, koska puku on todella hyvällä mallilla, kuten aiemmin myös kerroin. Strike Witchesin Lynette Bishop taas on ollut pukulistoilla jo jokusen aikaa ja tarvitseehan convuosi edes yhden helpon pikkupuvun, jota voi pitää aina varalla kaapissa, kun laiskuus uuteen pukuun iskee. Jonkilaisella "ehkä" todennäköisyydellä Lynette nähdään Tampere Kupliissa. Malja housuttomuudelle, siis. Toisaalta ehdin lupaamaan - ahem - äidille, että Tre Kupliiseen kelvatkoon Mulan paranneltuna. Varmaan ehkä kelpaakin, jos ei tylsistytä liikaa.

Huomasin tässä näitä pukuja kategorioidessa, että jokainen puku vuodelle 2012, on ollut listoilla jo yli vuoden. Eli onhan se aikakin vissiin pistää puvut toteutukseen. :) Mysteeripuku X on ollut listoilla vuodesta 2010, Lynette viime vuoden alusta, Hatter leffan ilmestyttyä vuoden 2010 puolivälissä, Youjirou ja May vuodesta 2009. Isompia tapahtumia tänä vuonna ovat siis Tre Kuplii (jonka lasken omien tapahtumieni joukkoon), Desucon, Animecon-Nekocon ja Tracon. Ken tietää CosplayGaalasta, mutta tapahtumia näyttäisi silti olevan vähemmän kuin pukuja.

"SITTEN MYÖHEMMIN"

Tässä kategoriassa on monia pukuja, jotka joskus olisi ihan kiva projekti toteuttaa. Voisin huomauttaa, että Rikkun tekisin sisarelleni ja Yunan itselleni, kuten noin vuosi sitten oli suunnitelma. Jostain syystä Soul Calibur IV:ta on tullut hakattua jonkin verran ja Hildeliini on jäänyt jumittamaan mieleeni. Hilde taitaakin siis olla näiden hahmojen joukosta uusin tulokas. Wish-cosseja en tietääkseni ole nähnyt Suomessa vielä ainuttakaan, mutta Kohakukin on kappas kappas, ollut listoilla vuodesta 2009. Aikomus on saada aikaan läpinäkyvät himmeäpintaiset muovisiivet keksimälläni tekniikalla. Rakkaalle Rakalle ei ole tuntunut pitkällisen suunnitelun jälkeen vieläkään löytyvän hajurakoa sitä toteuttaa. Kaksi enkelimäistä otusta? Hm. Hassua.

"JOS MUUTUN MALLIMITTOIHIN"

Tätä saadaan täydellä varmuudella odottaa pidemmän aikaa. En ole vieläkään saanut läskipeppuani ylös työtuolista, koska pelkään kertakaikkiaan epäonnistumista niin paljon. Tiedän, että se on typerää, mutta se on myös defenssi ja tekosyy. Molemmat hahmothan ovat Final Fantasy X -pelisarjan otuksia ja voin koko sydämestäni sanoa, että jonain päivänä oikeasti toivoisin voivani cossata näitä pyykkilautavatsaisia naisia ja jumalattaria. Jotkut varmaan muistavat epätoivoisen laihdutusyrityksen julkisten päiväkirjamerkintöjen kera tämän blogin uumenissa. Kuten muistatte, läskiksi meni edelliskerta. Saa nähdä, milloin innostun seuraavan kerran.

Nyt, kun ollaan päästy tylsästä vaiheesta ohitse, on luvassa niitä pikkujuttuja, joita tuli luvattua jo edeltävässä merkinnässä. Eli,



Näkyillään,

Pumpkin