Chibicon 2012: Koomaavan sielun kuolonkorahduksia Mirandan tapaan

Sinä päivänä olin antautunut näyttämään emogootilta tuikitietämättömille ohikulkijoille. En tiedä, ehkä takanani kulkevat potteristit hieman kompensoivat joidenkin tuijottajien ymmärtäväisyyttä. Siitä välittämättä huomaan pian olevani Gloriaksikin kutsutun tiilirakennuksen porteilla ja tunnen sulautuvani joukkoon kumman hyvin. Kumma-- sana, joka tunnetusti kuvasi ympäröivää joukkoa, mutta myös omaa olemustani vailla minkäänlaista ennakointia. Jos sinä huomasit yhden yksinäisen ja kärsivän sielun vaeltelemassa tuon tiilirakennuksen ontosti kaikuvien seinien sisällä ennen kello neljää, saatat nyt tietää, että se olin minä.  Kello neljän jälkeen muistini tuntuu olevan tyhjä. Kysymys kuuluu: Mitä tapahtui Glorialla, Chibiconissa 25. päivänä helmikuuta? Minne katosivat rahat? Mitä tapahtui Glorian käytävillä vaeltavalle yksinäiselle sielulle? Saivatko Brooke ja Ridge toisensa? Ja tietenkin, onko hovimestari syyllinen kaikkeen?

Tätä voisi kutsua raportiksi Chibiconista Glorialla, mutta ehkä mielummin mieltäisin tämän raportiksi Chibin aiheuttamasta damagesta ruumiilleni ja sielulleni. Kuten aiemmassa merkinnässä kerroin, Miranda valmistui ihan malliajassa ja hintaan suhteessa lopputulokseen. Aamun sujuvuus oli kuitenkin ristiriidassa nukuttuihin tunteihin. Sama koskee conmatkaan, conaamupäivään, -keskipäivään ja -iltapäivään. Syyllinen on flunssa, jonka sain Eestistä edeltävällä viikolla.

Olen onnekas, että en ollut kuumeessa Glorialla. Sen lisäksi, että hahmoni ja pukuni oli oikeasti helppokäyttöinen, kerrankin, oloni oli ilmeisesti tuon flunssan takia kaikkea muuta kuin mukava. Jostain syystä joka paikkaan särki ja tuo asia sattuu korostumaan erityisesti tällä hetkellä. Muistan myöskin viime kerran käsieni tärisseeni kaksi vuotta takaperin Traconissa, kun helle oli 30:n asteen luokkaa, päällä oli bindit, korsetti, enkä ollut syönyt mitään. Nyt mentiin taas hieman samoilla linjoilla. Syytetään sitten flunssaa, vaikka olen silti hieman hämmentynyt asiasta. No joo, se siitä turinasta, kohta päästään toisenlaiseen turinaan.

Chibiconissa osallistuin Cosplay-deittiin, koska tiesin, että tylsää tulee. Cosplay-kilpailu järjestettiin aamukymmeneltä, jonka käväisin tietenkin katsomassa. Ihan siedettävä taso pieneen coniin nähden. Mutta deitti suoraan sanottuna yllätti. En odottanut siltä mitään suurta, koska olin kuullut pienien conien deiteistä pari epämääräisen negatiivista kommenttia. joskus aikaisemmin. Tähän deittiin oltiin kuitenkin nähty vaivaa noihin ennakko-odotuksiin nähden. Peukkuja siitä. Jaaaa, onhan tietenkin vielä se pikkujuttu, että pitkästä aikaa osallistuin itsekin kyseiseen ohjelmanumeroon heterokierrokselle neiti C:nä. Ihan hauskaa oli. Ja kannattavaa, koska luulen, että koko kokemukseni tapahtumasta olisi varmaan valunut velttoudessaan lattian lävitse, kuten joku toinenkin on itsestään jossain päin blogisfääriä myöskin vihjannut. Chibistä jäi käteen rajun flunssan lisäksi, peruukki Youjiroulle, yhdeksän tekokynttä, joista yksi siis katosi, jonka lisäksi sitten menin hukkaamaan parinkympin setelin. Ei pitäisi harmittaa, viimeksi olen hukannut rahaa kymmenen vuotta sitten.

Jos puvusta voin hölistä jotain lyhyesti, niin voin jälleen sanoa olevani semisti tyytyväinen. Maskit olivat muuten ihan jebu juttu, mutta "toimiva" kulmieni peitto tykkäsi kulua pois todella jännittävällä tavalla hyvinkin lyhyen käytön jälkeen. En siis käyttänyt tällä kertaa liimapuikkoja tai nose puttyjä, vaan kokeilin jotain erilaista. Galtsun blogissani kehuskelin pitäväni myöskin pukuni kaukana erossa kissoista, jotta siihen ei tarttuisi karvoja, mutta toisin kävi. Kävin kolminkertaisen taistelun vaateteippirullan ja karvojen kanssa, mutta tilanne jäi siitäkin huolimatta 3-0 teipin tappioon. :( Nyt joku äkkiä vihjaisee toimivasta kissankarvojen karkoittimesta, eikö?

Mitä kaipaan nyt? Hiihtoloma tekee alkuaan ja luulen pääseväni karkaamaan opiskelukämpilleni Ikaalisiin jossain vaiheessa viikkoa, jotta, dyndyndyy, pääsen jatkamaan Mysteeriopuku x:n kanssa. Hassua, vaikka olenkin tehnyt Mysteeriopuvun esitykselle ääniraidan ja aikaisemmin, täytyy olla täysin rehellinen itslleni ja sanoa, että se stressaa minua ihmeellisen paljon. Osittain ehkä siksi, että olen alkanut epäillä, että puvulla olisikin rankemmat fyysiset rajoitteet, mitä olin ajatellut. Tämä puku on raskas isolla R:llä.

Tulossa: Hakaneulatutoriaali ja neliosainen interaktiivinen novellisarja conskenen koukeroista ja lonkeroista.


Se on moro,

Pumpkin