Sacrebleu! Katsaus kalenteriin

Pic by Emilia Lahtinen

Ja täällä minä taas olen tikittävän alligaattorini kanssa vääntämässä pukuani. 'Vääntämässä' saattaa olla johdattaa erheellisen optimistisiin mielikuviin, eli sanotaan mielummin näpertelemässä, kaiken varalta. Sen verran minuskuuliseen edistykseen kaikki vaikuttaisi aina johtavan.

Desuconiin on enää muutama vaivainen viikko. Osaan kuvitella muutaman toisenkin tulevan osallistujan jännäilemässä tätä faktaa siellä jossain ruutujen takana. Kaikenlaiseen suunnitteluun on tullut käytettyä yhteensä aikaa melkeinpä liikaa (muttei koskaan tarpeeksi, koska suunnittelu on pirun tärkeä prosessi). Rahasta ei puhutakaan, todistusaineisto käytetyistä määristä tuhotaan polttamalla kuitit heti oston jälkeen, jottei cossaaja järkyty.

Asia puvun suhteen on nyt näin: Teen parhaani puvun valmiiksi saamiseksi ja koitan saada aikaan mielettömän kokemuksen niin itselleni, kuin yleisölle. Hyvä puku. Eli periaatteessa edelleen tämä sama vanha virsi. Jos käy kehnommin, enkä ehdikään samaan pukua minua tyydyttävästi valmiiksi kisaan, teen poikkeuksen, ja tulen joka tapauksessa tapahtumaan, josta teen itselleni mahdollisimman miellyttävän.

Olen ehkä oppinut näin sopivasti neljä-viiden vuoden cosplayn harrastamisen jälkeen (/edellisten kuuden erehdyksen), että aina ei saa pukuja valmiiksi. Piste. Sitten ne tehdään myöhemmin johonkin toiseen coniin hieman paremmin.

Itse puvusta voin vihjaista, että jotkut asiat näyttävät hyviltä, jotkut kelvollisilta ja kaikista vanhimmat jutut ovat niin kamalia, että huoneesani ei ole enää yhtään peiliä jäljillä. Viiitsi, vitsi. Kyllä mulla peilejä on, että voin pitää ittelleni seuraa!!!1!! Megasuositun harrastuksen eturintamalaisen onkin jännä todeta olevansa artesaanikoulussa uhanalaista lajia.

...Muuuutta itse takaisin asiaan, eli ne kamalimmat jutut olen päättänyt korjata tai korvata hinnalla millä hyvänsä. Vaikka se tarkoittaisi massiivivista rekonstruktiota, joka harmaannuttaa aivosoluja vielä vähän entisestään prosessin edetessä ja kellon tikitellessä etiä päin. Olen jo saanut toimimaan yhden vanhan jutun huomattavasti paremmin kuin koskaan aiemmin. Sain erään propin kaltaisen asian huomattavasti kauniimmaksi, siistimmäksi, kestävämmäksi ja kevyemmäksi. Eli hurraa minulle.

Kaipaan kuitenkin tällä hetkellä vinkkejä eräässä asiassa. Nimittäin, jos tekisin styroksista proppia, millä päällystäisit sen vuolemisen jälkeen? Uretaanilla? Vai jollain muulla? Tarkoituksenani olisi saada aikaan pehmeitä, suuria ja pyöreitä muotoja, jotka tulisi kantaa vaatteen lailla (mutta niiden ei ole pakko joutua taipumaan tai vastaavaa). En ole itse keksinyt vielä lopullista ratkaisua. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi.


Kuten olin lupaillut, palailen ilmeisesti jonkun kuvallisen jutun kanssa blogiini, kun nyt piakkoin saan vihdoin sen kamerani takaisin haltuuni.

Late Night With Pumpkin päättää ja kuittaa.