La magie du maquillage IV: Moe-tyttö

Näillä meikeillä pötkitään melko pitkälle

Pääsin leikkimään meikkejen kanssa pitkästä aikaa oikein kunnolla ja joskus aiemmin tulin ajatelleeksi, että perusperus animetyttömeikkiä en ollut kokeillut pitkään aikaan. Blogin puolella vuonna 2010 todennäköisesti kerran. 

Söpistelyä varten meikeiksi käytin samoja putelleja ja puikkoja kuin missä tahansa puvuistani vähintään pohjana, pieniä variaatiota lukuun ottamatta.

Tyylillisesti virikkeitä juuri tähän moeiluun on haettu sekä täältä että täältä.

Ensimmäisenä perusjuttuna pohjalle laitetaan kosteusrasva, jonka annetaan imeytyä ja levitän kevyesti. Kyseisen operaation jälkeen levitin vaalean meikkivoiteen. Ensimmäinen poikkeus pohjientekorutiineihini lähtee lisäämällä tässä vaiheessa valoa silmien ympärille. Koska en omista valkoista luomiväriä, joka ei glitteröi, käytin valkoista kajaalikynää. Olin muutenkin kyllästynyt kynään, josta en maksanut juuri mitään (haaveilen kunnollisenkin hankkimisesta), joten otin valkoista "lyijyä" sen sisältä ja pyörittelin sen sormieni välissä voidemaiseksi. Sitten levitin sen ihan ensimmäisenä silmieni sisänurkasta nenänvarrelle ja silmien alle. Tällä toimenpiteellä saa häivytettyä silmien länsimaalaista kuoppamaisuutta. Valkoisen päälle on vielä hyvä levittää toinen kerros meikkivoidetta, jolloin lopputuloksesta tulee hieman tasaisempi. Tässä vaiheessa laitan ensimmäiset sutaisut kalpeaa puuteria koko naamaani.

Pohjien päälle lähdetään rakentamaan yksityiskohtia

Seuraava jännittävä projekti oli kulmien muokkaaminen. Koska en jaksanut lähteä kulmien nyppimis- tai peittämislinjalle, käytin referenssinä K-ON!in Mugia. Omat kulmiani varmaankin voisi kuvata ehkä sanoilla "ilkeät", "raskaat" tai "coolit". Nyt haetaan siis viattomia ja eloisia kaaria kehystämään silmiä. Siispä, siirsin kulmien rajaa hieman ylemmäs. Sen sijaan, että olisin tehnyt selkeää kulmaa lähestyessä kulmakarvojen ulkokaarta, linjasin ne pehmeästi alaviistoon.

Kulmien "massan" työstin aluksi sekoittelemalla erisävyisiä luomivärejä ja lopuksi rajaamalla niiden reunat astetta tummemmalla kulmakynällä. Tämähän on vain yksi tyyli muiden joukossa toteuttaa esimerkiksi näitä kulmia, mutta itse pidän niiden piirosmaisesta vivahteesta. Tämän jälkeen otin taas valkoisesta kajaalistani tahnaa ja peitin luomen meikattujen kulmakarvojen alapuolelta. Päälle jälleen meikkivoide ja puuteri.

Silmien rajaamiseen on jälleen kerran syystä mainittavan olevan monia eri tapoja. Tällä keraa halusin niihin raskautta ja "väsynyttä" fiilistelyä, niin kuin moe-tyyliin monesti kuuluu. Tällaisiin silmiin perustekniikka on piirtää rajauksista ulkoreunoista paksumpi, mahdollisesti luomelta hieman pidemmälle jatkuen. Aika peruskauraa, joten en nyt sen erikoisemmin asiasta tässä merkinnässä avaudu. Halutessaan voisi soppaan lisätä myös irtoripset. Aika monet animutytöt tuntuvat sellaisia vaativan.

Viimeisenä sipaus poskipunaa (tällä kertaa tuli ehkä hieman liian leveästi) ja antaa huulien oman värin jäädä läpikuultavaksi meikkivoiteen ja puuterin alle. Jos tykkää, kannattaa hankkia väritön huulikiilto. Itse onnistuin vuosi sitten kadottamaan omani, mutta myönnän ehtineeni kiintymään sen yksinkertaisiin ominaisuuksiin.

Thadaah!

Kun vertaa pelkällä meikkivoiteella varustettua kuvaa ja lopputulosta keskenään tuntee melkeinpä onnistuneensa tehtävässään. _b Mikäli mieleen jäi kysymyksiä tai mielessäsi on toiveita seuraavaan meikkien kanssa läträilyyn liittyen, suunsa kannattaa avata.



Tracon-raportilla seuraavalla kerralla jatkaen,


Pumpkin~

Gaala tulee, oletko valmis?

Kuva: Hanna Hyttinen

"No joku CosplayGaala, lol"

CosplayGaala ei tule vain ehkä, vaan se tosiaan on täällä ihan pian ja kaipaa JUURI SINUA. Siksi kehotankin jokaista edes yhtä millisekuntia asiaa harkinnutta yksilökisaajan tai ryhmänalkua hengittelemään hetken sisään ja ulos ja sitten ehkä tämän tekstin lukemisen päätteeksi napauttamaan perästä löytyvää linkkiä tapahtuman ilmoittautumissivulle.

Asiahan on näin.

Viime vuotena Gaalassa kärsittiin pahasta osallistujakadosta, joka ilmeni yleisenä sitruunanaamaisuutena ja olen-liian-hyvä-tälle-tapahtumalle -asenteena. Cosplaykisakeskeisestä cosplaysekenestä on aikoinaan lähes tulkoot valitettu ja sitten kun conkansalle tarjotaan sitä, mitä pyydetään, juostaan kovaa karkuun. Siksi onkin kysyttävä: Minkä ihmeen takia ihmiset eivät tule CosplayGaalaan?

Muistatko heidät? Kuva: Hanna Hyttinen

Mihin katosivat ne päivät, joina nörtteyden jalointa ilmasua harrastavat ihmiset ottivat 'ihan tavallisetkin' cosplaykisat tosissaan? Ihan vain esimerkkinä siitä, kuinka paljon osallistujia Gaalalla on ollut löytyy vaikkapa tästä. Siinä on, selatkaa -- inspiroitukaa niistä vanhoista kunnon cosplaykisojen päivistä, kun lavalla vielä nähtiin paljon innokkaita osallistujia, jotka oikeasti uskalsivat janota voittoa katkeran tappionkin uhalla.

Viime vuonna Gaala jäi valitettavan pliisuksi tapahtumaksi, kun lavalle nousi ehkä kourallinen osallistujia (minä yhtenä heilujien joukossa) eikä omasta mielestäni kunnon kisaa saatu oikein kasaan, mistä näkökulmasta asiaa sitten yrittikään tarkastella. On täysin ymmärrettävää, jos puku ei tule valmiiksi tai eteen tulee ylitsepääsemättömiä esteitä, mutta itse uskon ihmisten asenteilla olevan suuren suuri vaikutus ihan kaikkeen osallistujamääristä yleisön yleisfiilikseen asti. Siis juuri sinun asenteellasi.

Tässä yleisiä valituksenaiheita ennen tapahtumaa:

-justhan oli Tracon
-Gaala on pieni ja ohut kuin Pocky-tikku
-ei sinne tuu ketään
-lol joku Stadi
-lol joku Gloria
-lol joku talvi
-osallistumispaineet?

Vaikuttaisi siltä, että ihmiset vaatisivat isoa potkaisua persuksille tajutakseen, että Gaala on kisa- ja kunnia- mittakaavalla kohtuullisen suuri, vaikka osallistumiskynnyksen ei missään nimessä pitäisi olla samaa luokkaa kuin esimerkiksi EuroCosplay- tai World Cosplay Summit -karsinnoissa (nekin ovat aihe, joista voisi varmaan tällä hetkellä avata sanaisen arkkunsa useampi kuin yksi henkilö). Sen lisäksi, että Gaalaan tullaan kisaamaan myös vakavasti, sinne tullaan myös pitämään hauskaa.

Tässä siis mietin iltani ratoksi, miten saisin asiani kuulostamaan mahdollisimman vähän kerjäävältä ja maksimaalisen määrän houkuttelevalta. Mainostuksen keinoja ei kaihdeta. Jos emme siis ota huomioon, että tapahtuma järjestetään lol jossain Suomen pääkaupungissa, on mielestäni osoitettavissa helposti, mikä tekee CosplayGaalasta kaikkea muuta kuin pienen tapahtuman.

Eli: Miksi CosplayGaala on ehkä vähän AWESOME:
(ja juuri sinun kannattaisi osallistua kisaan)
(ja unohtaa kuinka suuri tai pieni yleisösi on)

+ niillä on awesome mammat
+ niillä on awesome tekniikka
+ niillä on pukkarit, joissa on awesome meininki
+ niillä on oletettavasti awesome tuomarit, niin kuin aina
+ voittajille on aina ollut luvassa awesome -palkintoja
+ kisaajanakin on päässyt katsomaan muiden awesome -esityksiä
+ kaikki on sallittu
+ aikataulut ovat erittäin kisaajaystävälliset
+ tänä vuonna on halpaa

+ minäkin olen siellä
+ me muutkin odotamme sinua sinne 

+ lava on sinun 
 
Gaala ei ole pieni tapahtuma, Gaala on juuri niin suuri tapahtuma kuin osallistujansakin. Osallistu.

Siispä, Nyt kliketi, kliketi, klik! ------> Osallistu kisaan

Yksi Gaalan ja Gaala parempien cosplaykisojen puolesta!

~Pumpkin

Tracon 2012: Parhautta osa 1/2

Hei, dorkat!

Tracon loppui käsittäkseni vasta noin nelisen tuntia sitten ja tässä olen, kirjoittamassa. Ihan vain siksi, että ajatuksia pukkaa ja ne on laitettava muistiin ennen kuin katoavat.

Ensiksi haluan kiittää kaikkia ystävällisiä ja ihania ihmisiä, jotka pitivät kuka milloinkin seuraa tapahtuman aikana. Toisekseen, haluan onnitella yleisesti koko cosplayharrastajaskeneä siitä, että tänään koettiin Suomen tähänastisista cosplayesityskisoista se paras. IKINÄ. Sen lisäksi, että keskitaso oli hyvä, joukkoon mahtui myös yksi EPIC OVER 9000 -tapaus, jota emme tule koskaan, ikinä unohtamaan. Tai vaikka osa sen unohtaisikin, niin minä en tule olemaan yksi heistä. Tätä lisää, kiitos. Totta kai ensimmäinen sija heille tipahti erittäin ansaitusti, ja kuten Rora palkintojenjaon yhteydessä mainitsikin, tuon esityksen näkemisestä olisi ollut valmis myös maksamaan. Tuli lähes sääli niin paljon vaivaa nähnyttä porukkaa kohtaan, sillä palkintona olivat tasan yhdet mitalit per naama. Samaa aiemmin mainittua henkilöä täytyy myös kiittää siitä, että vihjaisi esityskisan olevan katsomisen arvoinen. Ajatella, että kaikki tämä olisi saattanut jäädä minulta väliin.

Sunnuntain kisojen yhteydessä tapahtui yksi pienen pieni juttu. Menin nimittäin lyömään vetoa. Kyllä, näinhän kaikki parhaat tarinat alkavat. Aiheena oli esityskilpailun ryhmien sijoittaminen oikeaan kolmen parhaan järjestykseen, sekä tietenkin valita sinne oikeat ryhmät. Muut sijoitusarvauksethan näin ohimennen mainiten menivät muuten oikein, mutta sitten tuli töppäyksen aika. Siis minä, kaiken maailman Vocaloideja ikuisesti vastaan kinnannut ihminen sanoin suoralla naamalla esitysten Lukan kuuluvan kolmen joukosta toiselle sijalle, koska tanssiesityksenä kokonaisuus oli mielestäni vaikuttava ja laulusyntetisaattorillensa uskollinen. Täten, rangaistuksekseni vedon häviämisestä, kohtaloni näyttää taikajuomien professorilta mekossa. Aikaa toteuttaa puku on yksi vuosi.

Ketäköhän tästä saa syyttää? Minä vain kysyn. Ei vaan. Kyseessähän on varsin eeppinen ja seksikäs ilmestys, jonka toteutuminen on vahingossa sinetöity. Puvun harkitsemisesta jo aikaisemmassa vaiheessa ei tunnusteta mitään.


Lauantaina pidin aiemmin mainostetun luennon ylemmästä aiheesta, josta edellisessä tekstissä oli mainintaa. Tuostakin huolimatta, sali tuppasi jäämään melko vajaaksi. Ohjelman ajankohta oli melko epäonnistunut, sillä kuulin melkoisen monelta ihmiseltä heidän skipanneen sen tästä syystä pois päivän ohjelmastaan. You know what? Menetitte paljon. Pystyn jopa sanomaan itse näin, oih, teitä kurjia. Mutta ei huolta! Koska olen armollinen, ajattelin tarjota ohjelmaa muokkauksineen myös johonkin toiseen tapahtumaan. Tulen myöskin täten jättämään ohjelman tekniikkaosuuden vähemmistöksi ja teen siitä todennäköisesti kaksiosaisen jutun Cirque du cosplayhin sillä ajatuksella, että sitä voivat sitten kaikki hyödyntää tulevaisuudessa ihan omin avuineen.

Toisessa osassa sitten tarkempaa analyysiä cosplaykilpailuista sekä omasta puvustani kuvien kera. Proffa kuittaa ja tainnuttaa itsensä pahnojen pohjalle.

P.s. Miksi en kyllästy?!