Sadomasokismin alkeet suunnitelmien muodossa

Tähän väliin halusin töräyttää postauksen kasasta pukusuunnitelmiani, joiden toteuttamisesta haaveilisin totta kai jo ensi vuonna. Muistoja samankaltaisesta postausta kaivelin harmaiden aivonystyröideni joukosta tuossa aiemmin ja päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen, että vaikka tällainen jo olisikin, halusin päivittää Cirque du cosplayihin rankatumpaa versiota.

Osittain tämä listailuinnostus johtuu puhtaasti siitä, että en malta päästä seuraavan projektin kimppuun. Peräti kaksi pukua pysyvät hiljaisina tapahtumiinsa asti, mitä nyt kerron _jo nyt_ ensimmäisen vihjeen Euro Cosplay -puvustani, jota olen pimittänyt muutaman vuoden.

-2012-

Ei se teitä oikeasti yllätä.

Kuvan värit ja fontit liittyvät tai sitten eivät liity pukuni teemaan. Derp. Gaalalta ei ole muuten vieläkään tullut ensimmäistäkään kisameiliä, vaikka sitä piakkoin luvattiin. Siispä jos tiedät asiasta enemmän, avaa suusi.

-2013-

BKI - Yõjirõ Akizuki

Animemiesvoimaa Frostbiteen! Tukka löytyy, piilarit tilauksessa. Yleensä mokomat antavat puvun tekoinnolle sen ensisysäyksen. Oikeastaan toivon Gaalasta sijoitusta, koska ylimääräinen raha ei tätä projektia varten olisi yhtään pahitteeksi. Vaikka hakamat onkin helppo ommella, niin kangasta tulee kulumaan jonkin verran. Lippujen kanssa tulen odottelemaan mahdollisimman lähelle ajankohtaa ja hankin ne joltain poloiselta, joka ei pääsekään paikalle. Rahapussin nyörit ovat aina kireällä, kun sattuu olemaan opiskelija.

Jos alkaisin rohkaistumaan taas kisaamaan, niin voisin pelkästä periaatteesta pistää ilmoittautumisen sisään tätä tapahtumaa varten heti kun mahdollista.

Soul Calibur IV - Hildegard von Krone

 Otsikko saattoi saada inspiraationsa tästä hahmosta ja tästä puvusta. Projekti voi kaatua lopulta siihen, etten löydä sopivaa matieriaalia tätä kolttua varten, mutta yritän pysyä optimistisena.

Ihan huvikseen suosittelisin zoomailemaan kuvaa ja löytämään puvusta alueet, joissa _ei_ ole kuviota... (myös vuorista löytyy kiva pikku printti) Voisin vaikka joululomani kuluttaa pelkän kontaktimuovin ja saksien kanssa... Kolminkertainen hurraahuuto sapluunoille. Ja kun ottaa humioon, kuinka paljon kankaan tuputtelua siveltimillä, sienillä ja ties millä välineillä tulee sisältymään tämän puvun valmistukseen, olen rikkonut uhkaukseni, jonka tein viime kesänä: "Ei enää ikinä tätä määrää maalaamista."

En millään raaski vielä luvata mitään tiettyä tapahtumaa tälle puvulle, koska mitä vain voi esimerkiksi tämän hetken ja helmikuun aikavälillä muuttua. Haaveilin Bakaconista, mutta sehän nyt olisi aivan tyhmää -- Vai mitä? ;D

Kuroshitsuji - Madam Red

 

 Sametin hinta ja määrä tulevat kauhistuttamaan... Madam Redille en nyt ole vielä suunnitellut mitään tiettyä tapahtumaa. Aikoinaan tosiaan valmistin Madamin tanssiaismekon hiukan jännemmällä lopputuloksella, joka kaivelee mieltäni aina silloin tällöin. En enää jaksa korjailla kyseistä kolttua, joten luulen sen cosplaykirpparoituvan lähiaikoina. Ehkä se kompensoisi tuskaani sametin hinnasta?  Puvunhan voisi valmistaa jostain toisestakin materiaalista, mutta sattumoisin hiljattain Tampereella avatun uuden Eurokankaan punainen puuvillasametti ehti jo kirvoittaman tietynlaisia haavekuvia lopputuloksesta minun mielessäni. Yh.

Itseluottamustakin tekemiseen löytyy hintsusti enemmän, koska olen oppinut kaavoittamisen ja kuosittelun jalon taidon, joista on oikeasti hyötyä pukuja tehdessä. Oikeastaan huvittaa aika paljon, millaisilla tekniikoilla sain vaatteet ennen viime vuotta sopimaan päälleni. Yllättäen kaavoittelu voittaa toisinaan aikaa ja hermoja, ja lopputulos on ehdottomasti parempi. Näin siis minun kohdallani. Lempiyksityiskohtiani tästä puvusta ovat muuten nuo kengät. Ihanat.

Ja sitten se turha vihje, joka ei paljasta puvustani juuri mitään. Monet ovat kritisoineet ylläripukujen pointtia. Minusta niissä on pointtia. Kuulun itse niihin henkilöihin, jotka stalkkaavat haukkana muiden pukuilijoiden projekteja, erityisesti, jos ne ovat salaisia. I guess that's the way the cookie crumbles. Joka tapauksessa, vihjeenä: Hahmo on nainen. Eikä tämä tietenkään paljasta yhtään mitään. Se poisti ainoastaan noin 55% muista hahmomahdollisuuksista, jos leikitään, että 10%:lla hahmoista ei välttämättä ole selkeää sukupuolta. Toinen teitä harhaanjohtava vinkki tulee myöhemmin.

Stalkkaamisesta puheen ollen, minulla on myös Twitter-käyttäjä, jota kannattaa seurata, jos on yhtä haukka kuin minä. Cosplayaiheesta ja siihen vähän muitakin höpinöitä liittävä tilini löytyy niinkin yllättävästä osoitteesta kuin:

https://twitter.com/HenniinaIsoaho

Cosplayrentoilu on minun osiltani pian ohi. On jälleen kunnianhimoisten projektejen aika.


~Pumpkin

Lyhyt kiitoksen sananen

Yli 25 000 selailua sivuillani, 83 virallista lukijaa, noin 100 tekemääni julkaisua. Minulle melko älyttömiä lukuja. Kiitoksena siitä, että olette jaksaneet laahata perässäni:

Kuvista kiitokset rapsodialle ja plasticgaylle!

~Pumpkin

Tracon 2012: Parhautta osa 2/2

Petän lupaukseni cosplaykisa-analyysistä. Menetin inspiraationi, koska en hyökännyt aiheeseen kuin sika limppuun. Ehkä sitten joku toinen kerta ja hieman eri näkökulmasta. Olen tylsä!


Sen sijaan, ajattelin, että omistan tämän jutun osittain puvulleni ja sille, mitä kaikkea hauskaa professorina oloon liittyi. Traconin jälkeen (huijaustako?) pääsin shoottaamaan onnekkaasti pukuni Tampereen keskustan ympäristössä. Blogisfäärin Lilian, eli Ilse tarjoutui ystävällisesti kuvaamaan halukkaita harjoitellakseen kuvaamista. Aika hienoja tuli! Olen aiemmin harmitellut, etten oikein saa shootattua pukujani tarpeeksi usein ja joskus en ollenkaan. Luullakseni en tehnyt mitään erityisvarotuksia tai pukupäivityksiä koko blogiin koko aiheesta ja cosplaystahan tämä kertoo, joten cosplaytahan minä myös annan.

Koko tarina alkaa siitä, kun viime kesänä oli hyvin pienestä kiinni, etten cossannut Ao no exorcistin Fujimotoa. Pappasen papinkaapu on musta, suora, pelkistetty tapaus, jota sovitellessani äiti tokaisi: "Sähän näytät ihan Voldemorilta!" Nauruhan siinä tuli. Itse asiassa juuri äidin kanssa menin 10-vuotiaana katsomaan ensimmäisen Potter-elokuvan. On jonkinlainen kunnianosoitus, että muistaa edes jonkun hahmon koko elokuvasta ja tämän lisäksi pääpahiksen nimen. Takaisin aiheeseen.

Vaikka tiesin, että rahani olisivat kortilla koko alkusyksyn, tuijotellessani itseäni peilistä mustine hiuksineni ja papinkaapu sovitusvaiheessa päälläni, totesin, että nyt on vihdoin se aika toteuttaa tämä uskomattoman upeasti näytelty ja kirjoitettu koskettava hahmo. Samasta jakusta muokkautuikin sitten professorin jakku. Myöhemmin löysin kaapistani pukuun soveltuvat kengät ja housukankaat ja ostin kaapukankaat jouluna maksettavaan piikkiin. Näin siis syntyi pienellä budjetilla Traconin puku, jolla tulisin myös pitämään luentoni.

Laskeskelin, että loppujen lopuksi kaikenlaiseen ompeluun ja sähläämiseen kului tunneissa noin 48, vaikka itse prosessissa hulahti sormien välistä kaksi viikkoa. Stressiä syntyi ennätyksellisen vähän, mitä nyt itse Traconin aamuinen meikkien sohiminen naamariin tuotti poikkeuksellisen hyppelehtivässä bussissa ahdistusta. Jostain syystä olen alkanut kärsiä conaamuragesta. Kaikki tämä hälvenee siinä vaiheessa, kun on päättänyt, että meikit saavat kelvata sellaisenaan, puku on varmasti aseteltu oikein päälle ja matkatavarat on toimitettu narikkaan.

Mitä muiden ihmisten reaktioista sai selvää, niin olemuksen aiheutti ilmeisesti paljon vaivaantumista ja selittämättömiä pelkotiloja. Kymmenen pistettä minulle? Ryppyjen maalaaminen otsaan aiheutti siis melko monessa ihmisessä jonkinlaista hämmenystä.

Hämmennyksen lisäksi pukuni ja siihen kohdistuvat reaktiot aiheuttivat lisää hämmenystä minussa. Siis miten voi olla mahdollista, että ensireaktio hahmoon oli ainakin kymmenssä tapauksessa ensimmäisenä Potter Puppet Pals (älkää ymmärtäkö väärin, lukioaikoinani olin suuri fani)? Lauluvirsiä kuunnellessani itsekseni tuli myhäiltyä, miten itse professori olisi ottanut ilolaulut vastaan. Maistatteko ironian?

Traconissa tuli pyörähdettyä pikaisesti toisten potteristejen kanssa ryhmäkuvassa. Kuviin siis saattatte törmätä. Samalla pistin merkille, kuinka eri tavoilla voi fanittaa jotain sarjaa tai hahmoa. Jotkut fanittavat homopor--- miesfantasioiden kautta ja sitten olen minä, joka istun silmät kostuen jossain huoneeni pimeässä nurkassa miettien jotain näyttelijän todennäköisesti fiktiivisiä syviä ajatuksia maailmankaikkeudesta.

Minäkö pelottava

Vaikka geneerisellä tasolla olin jälleen ihan tyytyväinen, hampaan väliin juttui muutamakin seikka, joita jää parannettavaksi. Niimpä niin. Milloinpa tältä oltaisiin vältytty. Mikäli suunnittelen seuraavan puvun käyttökerran tarpeeksi ajoissa, luulen, että pystyn silloin tekemään piilonappirivit sekä lahkeisiin että hihoihin, lisäämään tukea ja olkatoppauksi vielä lisää yläosaan sekä muokkaamaan koko takakappaleen jakun alaosan kaavan. Niin ja vuoret. Maskitkin paranevat, yritän luvata tämän.

Sen sijaan se osuus, jota en tiedä miten pitäisi parantaa/tehdä ovat hiukset, vaikka tiedostan ongelman erittäin hyvin. Olen käyttänyt aikalailla koko vuoden ympäri omia hiuksiani jostain syystä lähes jokaisessa puvussa (korjaan, jokaisessa puvussa), mutta ensi kertaa hiusteni lättänyys/epäkuohkeus oli oikea ongelma. Se, joka osaisi kiltisti antaa ohjeet supertuuheaan hiustyyliin, antaa tulla. En ole edes peruukkejen kanssa ollut koskaan erityisen hyvä.

Mikäli jo tekstistä/Traconissa selvisi, en lopulta päättänyt osallistua kisaan. Osittain tähän on syynä esitys, jota tälle normiversion Kalkarokselle on tullut suunniteltua peräti vuoden päivät. Ehkä sitten ensi vuonna?



Kaikkea kivaa lupaillen,


Pumpkin~