Tracon 2012: Parhautta osa 2/2

Petän lupaukseni cosplaykisa-analyysistä. Menetin inspiraationi, koska en hyökännyt aiheeseen kuin sika limppuun. Ehkä sitten joku toinen kerta ja hieman eri näkökulmasta. Olen tylsä!


Sen sijaan, ajattelin, että omistan tämän jutun osittain puvulleni ja sille, mitä kaikkea hauskaa professorina oloon liittyi. Traconin jälkeen (huijaustako?) pääsin shoottaamaan onnekkaasti pukuni Tampereen keskustan ympäristössä. Blogisfäärin Lilian, eli Ilse tarjoutui ystävällisesti kuvaamaan halukkaita harjoitellakseen kuvaamista. Aika hienoja tuli! Olen aiemmin harmitellut, etten oikein saa shootattua pukujani tarpeeksi usein ja joskus en ollenkaan. Luullakseni en tehnyt mitään erityisvarotuksia tai pukupäivityksiä koko blogiin koko aiheesta ja cosplaystahan tämä kertoo, joten cosplaytahan minä myös annan.

Koko tarina alkaa siitä, kun viime kesänä oli hyvin pienestä kiinni, etten cossannut Ao no exorcistin Fujimotoa. Pappasen papinkaapu on musta, suora, pelkistetty tapaus, jota sovitellessani äiti tokaisi: "Sähän näytät ihan Voldemorilta!" Nauruhan siinä tuli. Itse asiassa juuri äidin kanssa menin 10-vuotiaana katsomaan ensimmäisen Potter-elokuvan. On jonkinlainen kunnianosoitus, että muistaa edes jonkun hahmon koko elokuvasta ja tämän lisäksi pääpahiksen nimen. Takaisin aiheeseen.

Vaikka tiesin, että rahani olisivat kortilla koko alkusyksyn, tuijotellessani itseäni peilistä mustine hiuksineni ja papinkaapu sovitusvaiheessa päälläni, totesin, että nyt on vihdoin se aika toteuttaa tämä uskomattoman upeasti näytelty ja kirjoitettu koskettava hahmo. Samasta jakusta muokkautuikin sitten professorin jakku. Myöhemmin löysin kaapistani pukuun soveltuvat kengät ja housukankaat ja ostin kaapukankaat jouluna maksettavaan piikkiin. Näin siis syntyi pienellä budjetilla Traconin puku, jolla tulisin myös pitämään luentoni.

Laskeskelin, että loppujen lopuksi kaikenlaiseen ompeluun ja sähläämiseen kului tunneissa noin 48, vaikka itse prosessissa hulahti sormien välistä kaksi viikkoa. Stressiä syntyi ennätyksellisen vähän, mitä nyt itse Traconin aamuinen meikkien sohiminen naamariin tuotti poikkeuksellisen hyppelehtivässä bussissa ahdistusta. Jostain syystä olen alkanut kärsiä conaamuragesta. Kaikki tämä hälvenee siinä vaiheessa, kun on päättänyt, että meikit saavat kelvata sellaisenaan, puku on varmasti aseteltu oikein päälle ja matkatavarat on toimitettu narikkaan.

Mitä muiden ihmisten reaktioista sai selvää, niin olemuksen aiheutti ilmeisesti paljon vaivaantumista ja selittämättömiä pelkotiloja. Kymmenen pistettä minulle? Ryppyjen maalaaminen otsaan aiheutti siis melko monessa ihmisessä jonkinlaista hämmenystä.

Hämmennyksen lisäksi pukuni ja siihen kohdistuvat reaktiot aiheuttivat lisää hämmenystä minussa. Siis miten voi olla mahdollista, että ensireaktio hahmoon oli ainakin kymmenssä tapauksessa ensimmäisenä Potter Puppet Pals (älkää ymmärtäkö väärin, lukioaikoinani olin suuri fani)? Lauluvirsiä kuunnellessani itsekseni tuli myhäiltyä, miten itse professori olisi ottanut ilolaulut vastaan. Maistatteko ironian?

Traconissa tuli pyörähdettyä pikaisesti toisten potteristejen kanssa ryhmäkuvassa. Kuviin siis saattatte törmätä. Samalla pistin merkille, kuinka eri tavoilla voi fanittaa jotain sarjaa tai hahmoa. Jotkut fanittavat homopor--- miesfantasioiden kautta ja sitten olen minä, joka istun silmät kostuen jossain huoneeni pimeässä nurkassa miettien jotain näyttelijän todennäköisesti fiktiivisiä syviä ajatuksia maailmankaikkeudesta.

Minäkö pelottava

Vaikka geneerisellä tasolla olin jälleen ihan tyytyväinen, hampaan väliin juttui muutamakin seikka, joita jää parannettavaksi. Niimpä niin. Milloinpa tältä oltaisiin vältytty. Mikäli suunnittelen seuraavan puvun käyttökerran tarpeeksi ajoissa, luulen, että pystyn silloin tekemään piilonappirivit sekä lahkeisiin että hihoihin, lisäämään tukea ja olkatoppauksi vielä lisää yläosaan sekä muokkaamaan koko takakappaleen jakun alaosan kaavan. Niin ja vuoret. Maskitkin paranevat, yritän luvata tämän.

Sen sijaan se osuus, jota en tiedä miten pitäisi parantaa/tehdä ovat hiukset, vaikka tiedostan ongelman erittäin hyvin. Olen käyttänyt aikalailla koko vuoden ympäri omia hiuksiani jostain syystä lähes jokaisessa puvussa (korjaan, jokaisessa puvussa), mutta ensi kertaa hiusteni lättänyys/epäkuohkeus oli oikea ongelma. Se, joka osaisi kiltisti antaa ohjeet supertuuheaan hiustyyliin, antaa tulla. En ole edes peruukkejen kanssa ollut koskaan erityisen hyvä.

Mikäli jo tekstistä/Traconissa selvisi, en lopulta päättänyt osallistua kisaan. Osittain tähän on syynä esitys, jota tälle normiversion Kalkarokselle on tullut suunniteltua peräti vuoden päivät. Ehkä sitten ensi vuonna?



Kaikkea kivaa lupaillen,


Pumpkin~