Keinonahan tekstuurin pohdintaa ja kokeilua

Heipat, lukijani.

Kuten viime viikolla päätin, Lulu on jo potkaistu paranteluprojektina käyntiin. Ensimmäisenä mietin, mitkä asiat vaativat korjausta, sitten tutkin pukuani ja totesin muutamia faktoja. Kuten että aion tehdä vielä kolmanen turkisyritelmän, sekä toteuttaa pari juttua, jotka ovat olleet suunnitelmissa ihan Lulun ensiaskeleista lähtien. Yksi näistä asioista on koristereunusten tekeminen ns. "oikeaoppisesti", ei pelkästään maalamalla illuusioita kankaalle rahan puutteessa. Koristereunukset tulevat koostumaan, mikäli vain mahdollista satiinista, kankaiden välissä ohuehko vanulevykerros ja sitten tikkaukset kuvioiden reunoihin. Mikäli vain on mahdollista, tämä on tuleva toteutustapa.

Toinen laaja-alainen muutos pukuun on alaosan nahan tekstuuri. Maalaamalla Eurokankaan Bonn-keinonahkaa ei saanut aikaan mitään muuta kuin jonkun sadetakkikankaan imitaatiota, joten ajattelin pistää kokeiluksi. Missän vaiheessahan en ollut vielä löytänyt mitään Lulun puvun nahkaa lähellekkään muistuttavaa, joten päätin, että minä opin tai itken ja opin valmistamaan jotain sen tyyppistä itse. Ensimmäinen kokeilu:

 

Oikealla alkuperäinen materiaali, vasemmalla muokattuna. Pinnan valmistin levittämällä siihen kerroksen askarteluliimaa ja annettuani kuivua sen hetken, piirtelin pintaan hieman sattumanvaraisesti ristikkomaista kuviota puutikun kärjellä. Sen jälkeen föönasin liiman pinnan kuivaksi ja maalasin päälle (joka ei tuossa kuvassa ole muuten ihan joka kohdasta vielä täysin kuivana). Lopputulos on lupaava, mutta edessä on ongelmia. Koska Bonn-keinonahka on liukaspintaista liima tulee paikoin lohkeilevistä kohdista repeämään ja jättämään pienempiä tai suurempia aukkoja. En vielä tiedä, kuinka paljon pinnan ensin karhentaminen auttaa, mutta tämä saattaa olla pieni uhraus, jonka joudun nahan pinnan vuoksi tekemään. Kokeilin nyt suihkuttaa pohjalle hiuslakkaa, koska vuosia sitten onnistuin pilaamaan nykyiset silmälasini cosplayperuukkiani stailatessa. Hiuslakka kun ei lähtenyt edes tärpätillä linsseistä irti. Siispä jos lakka kiinnittyy yhtä tiukasti nahkaan, saattaa olla toiveissa, että liima tarttuisin sen pintaan paremmin, eikä lohkeilisi yhtä pahasti.On kuitenkin hyvin mahdollista, että viimeisin ei toimi toivotulla tavalla.

Nyt on kello jo onnekkaasti sen verran, että taidan tästä painua tutimaan. Huomenna sitten alkanee hihojen ja helman uusi kaavoitus, jotta kuvioista tulisi tällä kertaa juuri oikean näköiset ja siistit.

Adios,

Pumpkin