Cosplay psychosis

Olen istunut avuttomana tumput suoraassa jo siitä asti, kun sain Jack Sparrow -pukuni valmiiksi ja Tracon tuli ja meni. Niin meni kesälomakin. Tekemättä mitään. Ajattelematta mitään. Silti se kului (wiuh!) ja nyt sitä istutaan tumput suorassa koulun penkillä, sen sijaan, että sitä tekisi kotona keittiön tuolilla. Sen sijaan, että sitä tekisi omassa huoneessa ompelukoneen ääressä.

Olen ollut täysin tekemätön siis jo hyvin pitkään ja silti aika tuntuu kuluvan ihan mieletöntä vauhtia. Vaikka cosplayprojektit eivät häämötäkään aivan nurkan takana, stressaan niistä silti. Miksi en tee mitään?! Pian huomaan olevani jälleen keskellä silkkaa paniikkia, kun seuraava con onkin jo horisontissa alle kuukauden päästä, eikä materiaaleja ole edes ostettuna. Stressivaihde on jäänyt päälle, kun cosplayprojekteja on ollut niin tiuhaan tahtiin jo kolmisen vuotta.

Huomaan cosplaystressitilani ehkä joka kymmenes minuutti, ja joka kerta päädyn takaisin samaan ajatuskierteeseen: "No niin, mitäs jos ryhtyisin hommiin? Ai niin, eihän minulla olekaan materiaaleja. Ai niin eihän minulla olekaan rahaa! Ai niin en ole tehnyt edes vielä suunnitelmia. No onkohan sitä motivaatiota tehdä nyt niitä suunnitelmia, kun ei ole näillä näkymin rahaa tulossa, kuin vasta pitkän ja määrittelemättömän ajan kuluttua..." Ja tämä mantra toistuu siis lukuisia kertoja päivässä. Näen unia, kuinka en ole saanut pukuani valmiiksi coniin (ja teen sitä vielä conaamuna ja kisa alkaa ihan kohta ja voihan raamen nyt meni koko tapahtuma sivusuun kun tein vain pukuani). Uneni siis perustuu tositapahtumiin. Yhdistettynä oikeastaan kaikki vastoinkäymiset, joita olen kohdannut lyhykäisen cossaus"urani" aikana.

Parempina aikoina ajattelin cosplayn mukavuutta ja ihanuutta päivittäin useita kertoja. Puhuin siitä, pidin esitelmiä ja puheita. Jokainen yksinolon hetken bussissa käytin kirjallisten cosplaysuunnitelmien tekoon ja joka arkipäivässä oli sellaista Jack Skellingtonmaista intoa kaikesta. Kesän aikana jotain on muuttunut. En ole pystynyt luomaan mitään. En kirjoittamaan, en piirtämään, en herran jesta edes siivoamaan, vaikka olen sitä joka päivä yrittänyt tehdä. Mistä ikinä tämä johtuukin, luulen, että toivun siitä kuitenkin tässä pikkuhiljaa. Huoneeni on puoliksi siisti, olen suhteellisen kiinnostunut koulunkäynnistäni ja tänään ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen, sain piirretyksi muutaman omakuvan makaamassa pulpetilla perusangstissa muistikirjaani. Ehkä sitten kun saan jostain resurssellista kannustusta, saan jopa huoneeni siivottua, käärin vihdoin hihani ja suuntaan energiani siihen, mihin sen teen kaikista parhaiten: cosplayihin.

En siis menetä toivoani. En ole missään vaiheessa menettänyt toivoani. Minulla on vain ollut monen monta huonoa päivää peräperään. Siinä kaikki.


Pumpkin

Korppityttö ja aasi

Olenpas nyt kirjoittamistuulella, kun jo toisen tekstin pyörtäytän perättäisenä päivänä. Edellisessä bloggauksessani tosiaan kerroin vuoden 2011 pukusuunitelmat ja lopussa vihjaisin, että vielä yksi puku tälle vuodelle saattaisi olla tulossa. Nimittäin Haibane Renmein Rakka.

Haibane Renmei on minulle pohjattoman tärkeä anime. Löysin sarjan "vahingossa", kun etsin jotain hyvää animua katsottavaksi. Selailin ihmisten top-animelistoja, ja sieltähän se jostain sitten löytyi. Sarjan minulle möi heti ensisilmäyksellä pelkkä screencapture jostain jaksosta. Pidän siis mielettömästi persoonattomaksikin haukutusta hahmojen piirtotyylistä, öljyvärimaalausmaisesta värityksestä ja ylipäätään vaatteista, jotka on hahmojen päälle puettu. Parasta sarjassa on kuitenkin idea ja tarina. En tässä sitä lähde sen kummemmin kertoilemaan, mutta pääosassa on tyttö, joka näkee unta ja syntyy pieneen ja aidattuun maailmaan, kuten muutkin haibanet. Hänet nimetään unensa mukaan, jossa näkee korppeja, Rakkaksi, hän saa siivet ja sädekehän. Koko sarja kertoo oikeastaan Rakkan tarinan sopeutumisesta yhteisöön, jossa haibanet ja ihmiset elävät rinnakkain. Uskokaa pois. Sarja on paljon parempi itse katsottuna, kuin minun sepittämänäni. Suosittelen lämmöllä.

Tampereen museokeskus Vapriikki on siis lupaillut syksylle cosplaytapahtumaa Inrõ-näyttelynsä rinnalla. Koska oletan museon (ja CosplayFinland Tourin) järjestämän tapahtuman olevan automaattisesti laatua, olen täysillä mukana, puvussa tai ilman. Nääh, mitä minä yritän teitä huijata. Masentuisin ilman pukua. Näen siitä painajaisia. Puvulla siis!

Mikäli käyttöön ei pääse vanha puku, olen päätänyt tehdä Rakkan. Niin kauan olen haaveillut häntä cossaavani. En ole pitänyt sitä minkäänlaisena pakotteena, mutta idea on riippunut silmäluomistani niin pitkän aikaa, että olen jo täysin alistunut ajatukseen. Päätöksen teossa kielteistä valintaa ei ainakaan auta yhtään tieto siitä, että olen saamassa suurehkon rahasumman pelottavien luonnonvoimien takia. Eipä tarvitsisi kitsastella kankaankäytössä ja voisin ostaa sitä vähän kalliimpaa, mutta laadukkaampaa materiaalia. Ja rutkasti tukikangasta kaulukseen. Haaveileva huokaus. Tapahtumassa on muistaakseni myös kisa, mutta en ole täysin varma, osallistunko, sillä puku tulee olemaan melko simppeli.

Tiedän, että koko projetkissa ei mikään kauhean suurta haastetta aiheuta. Vaikeinta tietysti tulee olemaan tapahtumapäivänä hiusten kanssa sählääminen, siivet ja sädekehä. Sädekehä pitää nimittäin saada kiinnitettyä päähäni mahdollisimman huomaamattomasti, enkä käytä peruukkia, joten se tulee olemaan haaste. Muistaakseni tuota valkoista mekkoa käyttäessään Rakkalla ei ole enää sitä sädekehän pidikettäkään, joten sitä en voisi käyttää apuna. Sädekehän täytyy olla todella kevyt ja siistipintainen.. Saatan valmistaa sen styroksista. Sitten etsin jostain todella jämäkän, mutta ohuen metallitikun..... Joku on nero, jos keksii jonkun huomaamattomamman tai muuten paremman vaihtoehdon. Kaikkea olen kyllä yrittänyt miettiä.

Siivet ovatkin kaikista työläin juttu toteuttaa. Niitä varten saatan tehdä harvinaislaatuisen poikkeuksen ja käyttää tutoriaalia. Minulle olisi ensimmäinen kerta, kun askel askeleelta jonkun ohjeita käyttäisin. Noh, todennäköisesti tuotoriaaliksi päätyy Krauterteen siipitutoriaali, joka perustuu rautahenkarin käyttöön. Pidän tätä yhtenä mahdollisuutena. Loppujen lopuksi kuitenkin päädyn vain soveltamaan koko tutoriaalia ehkä vähän sieltä ja vähän täältä. Olen typerä minäitse!-aasi. Joka tapauksessa, hahmovalintaani vaikuttaa myös Rakkan siipien erikoislaatuisuus, sillä ne ovat väritykseltään hyvin jännät. Ajatus pääsemisestä leikkimään silkkiväreillä siipien kanssa kutkuttaa sanoin kuvaamattoman paljon. Khihihi. Maalaaminen on minun juttuni heti muovailun ja piirtämisen jälkeen, kun puhutaan kuvaamataidosta. Haaste on minun juttuni.

Syy oikeastaan, että avaudun koko hahmosta ja pelkästä cosplaysuunnitelmasta näin laaja-alaisestikin teille on se, että suunnittelin raportoivani edistymisestä kuvien kera. Rakkan kanssa en todennäköisesti joudu kärsimään järkyttävää stressiä, elleivät sitten englanninkirjoitukset sitä aiheuta. Saattaakin olla, että teen jutun englanniksi, joka tietysti melkein nollaisi idean kirjoittaa tässä ja tällä hetkellä.

Loppuun vielä ärsyttävät valitukset siitä, kuinka en itsekään pidä tavasta, jolla kirjoitan. Liikaa pilkkuja, sekavaa, järjettömän outoja sanajärjestyksiä... Voisin melkein sanoa käyttäväni tajunnanvirtatekniikkaa. Melkein. Eli pahoitteluni siitä. Sanokaa vain, jos kirjoitukseni on tajutonta paskaa.


Pumpkin

Kohti seuraavia seikkailuja

Summertime and the living is easy...

Vai onko? Tuossa siis siteerasin Ella Fitzgeraldin ja Louis Armstrongin laulamaa kappaletta, joka vain on jotain niin nannaa, että se oli pakko laittaa tuohon. Kyllä, pidän jazzista ja Armstrongilla on kuuma ääni. Any gay, viime kerran taisin bloggailla jo jonkun aikaa sitten, ilmoittaen pitkähköstä tauosta. Syynähän oli siis läheisimmän ystäväni kuolema, eli Inkku-koira jouduttiin lopettamaan heinäkuussa. Olen tuntenut oloni muuten ihan hyväksi ja kykeneväksi, paitsi, että aikaiseksi en vain ole saanut mitään. Norkoilen koneella päivät pitkät ja kun jotain isompaa, kuten cossin pistäminen niskaan tulee eteen, se aiheuttaa silkkaa turhautuneisuutta/stressiä/raivonpurkauksia. Eli kaikki ei ole ihan niin hyvin, kuin voisi olla. Suurimmat vaikeudet olen kohdannut ihme ja kumma huoneen siivouksen kanssa, joka tällä hetkellä muistuttaa kaatopaikkaa. Aloitin tosiaan siivoamisen jo muutama viikko sitten saamatta juuri mitään aikaiseksi. Olisi mukavaa, jos joku jaksaisi oikeasti potkia minua perseelle. Muuten olen siis tietääkseni ihan kunnossa.

Siitä on suunnilleen kuukausi, kun lisäsin tuon kävijälaskurin oikeaan laitaan blogia (ei muuten ole kauhean nätti, help, anyone?) ja kahden pidemmän blogitekstin jälkeen lukijoita on käynyt peräti yli 600 kappaletta. Maagista. Mistä näitä lukijoita oikein tulee? Ei ainakaan Saunalahdelta.

Olen toisella silmällä lukenut stalkattavia blogejani, ja mm. Ilona, Rimppu ja Maiju ovat eräitä, jotka ovat pukuhaaveistaan avautuneet. Juttuideaiheiden puutteessa, minä ajattelin tehdä saman. Nyt tosin on kyseessä pikemminkin varmuudella toteutettavien pukujen lista. Paljastan myös erään erittäin salaisen pukusuunitelmani vuoden takaa. Suon kaikenkarvaisille blogistalkkaajilleni siis tämän kunnian.

Mistä vuosi alkaa?

Ensimmäinen pukuni ensi vuonna on erittäin todennäköisesti Jack Sparrow. Jälleenkö kerran? Ehei. Teen koko hemmetin puvun uusiksi, kun en siinä ollut tarpeeksi tyytyväinen lähes mihinkään. Kauluspaidan saatan säilyttää, mutta sekin joutuu kokemaan suurehkoja muutoksia. Toisekseen, kyseessä on tämä erittäin eeppinen jumalversio Jackistä. Kuullostaa varmaan aika jännältä ja känniseltä vetää tämä versio, mutta myöntäkää pois, se on eeppinen. En voi olla ajattelematta asiaa samoin, kuin minä ajattelisin jostain muusta, joka tekee useamman version jostain lempihahmostaan epäonnistuen jokaisessa. Wnb. Toisaalta Jack merkitsee minulle niin paljon, että miksen voisi onnistuakin. Mikäli saan tosiaan puvun valmiiksi, häiritsemättä koulunkäyntiäni, aion kisata tällä CosplayGaalassa, joka ilmesesti on vuoden ensimmäinen cosplaytapahtuma. Toivon mukaan saan myös pudotettua tätä varten painoani. Voisin tehdä laihduttamisesta cosplayta varten juttusarjan omakohtaisten kokemusten kautta. Mitä pitäisitte siitä?

Tämän puvun kuvan etsimiseen, oli käytettävä erityisen pn aikaa. Ei, en aio olla Irvikissa. Ihan Hullu Hatuntekijä vaan. Olen nimittäin äärimmäisen kyllästynyt niihin samoihin kuviin, joita pyöritetään tästä puvusta uudestaan ja uudestaan. Halusin vaihtelua. Plus hahmo pääsee tämän kuvan typerällä ilmeellä paremmin oikeuksiinsa. Lörpöttelyt sikseen. Menin siis suostumaan pariinkin Alice in Wonderland ryhmään mukaan Hatteriksi. Kysymysmerkkinä on niiden ajankohta, vaikka kevättä minulle on tyrkytetty.Kevät ei sovi! Kirjoitan silloin neljä ainetta. Eli voi olla, että koko homma kaatuu koulunkäyntiin. En kuitenkaan aio kuopata projektia siihen, mikäli näin pääsee tapahtumaan. Vaikka koko elokuva oli pettymys, pääsin hyvin samalle aaltopituudelle Hatterin kanssa. Toinen asia, joka vetää magneetin tavoin minua projektin luokse on Hatterin enemmän tai vähemmän eeppinen hammasvako, joka minulta sattumoisin löytyy omasta takaa. Se saa ajattelemaan, että tämä hahmo on kuin luotu minulle.

Tässä on neitonen, jota minun tosissani piti cossata jo puolitoista vuotta sitten eräässä Tampere Kupliissa. Ihastuin hahmodesigniin joskus aikoinaan, kun yritin tyhjästä nyhjäistä jotain cossaamisen arvoista hahmoa. Pelasin Guilty Gear X:ää ensimmäistä kertaa Japanissa ja totesin, että hänet tähän kategoriaan pysytyi luokittelemaan. Hahmovaihdos kuitenkin tapahtui, kun totesin, että en tiedä tarpeeksi hahmosta. En tiedä vieläkään sen enempää kuin tuolloin, mutta lisää aion ottaa selvää ja saada koko pelin käsilleni pelattavaksi. Täytän ensi kuussa tosiaan 18 vuotta ja täten olen ylittänyt Eurocosplay kisojen maagisen ikärajan, joten voin osallistua kisaan. Olen saanut parilta suunnalta kannustusta osallistumiseen ja olen paremminkin sitä yksilökisaaja tyyppiä, joten mikäs siinä. Vaikka hahmo on melkoisen yksinkertainen, siinä on omat haasteensa ja koko kilpailukykyisyyteni muiden pukujen rinnalla aion painottaa esityspuoleenetenkin puvun laadukkuuden lisäksi. Muuta vihjettä en anna kuin: "Ajatelkaa jotain käyrää, liikuteltavaa ja kovaa." Vihje on tarkoitettu vitsiksi, jos nyt kuivaa huumoriani ei tosiaan tajua kukaan.

Yõjiro sarjasta Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto on ollut salainen cosplay hahmoni jo pitkän aikaa. Puvun piti tulla World Cosplay Summitin karsintoihin jo vuonna 2009, mutta ikävänlaisen teinidraaman takia koko homma meni plörinäksi. Yritin löytää uutta paria, mutta turhaan ja sama ilmiö on toistunut myös tänä vuonna. Ei se minua sinänsä haittaa, hahmo vaan on minusta niin ihanan upea, että se on pakko saada tehdyksi johonkin tapahtumaan. Ehkä Traconiin? Tai viimeiseen Animeconiin? En tiedä vielä. Mikäli tunnet hahmon ns. paremman miespuoliskon ja olisit kiinnostunut paricosplaysta, otapa jotain kautta minuun yhteyttä ja katsotaan asiaa.

Näyttää siis siltä, että kun kirjoitukset otetaan huomioon, ensi vuoden cosplaykiintiö lähemmäs täyttä. Varaa yhdelle hahmolle on vähintään aina pakko jättää. Tiedän nimittäin, että esimerkiksi näitä leffahahmo ryhmäcosseja on tullut kavereidenkin ehdotuksista harkittua. Hahmoja en vielä uskalla paljastaa, ilman muiden osapuolien lupaa. On huhuttu, että Vapriikissa olisi luvassa syksyllä cosplaytapahtuma.. Mikäli sitä ei järjestetä väärään aikaan, eli juuri kirjoitusten aikoihin, kutkuttaisi kovasti vihdoin tehdä Haibane Renmein Rakka. Niitä erittäin harvinaisia hahmoja, joissa voin käyttää omia hiuksiani, ilman, että se näyttäisi tyhmältä. Toivon mukaan. Puku on muutenkin mukavan simppeli. Se on ikään kuin pitkä merimieskauluksinen koulupaita siivet, sädekehä ja sandaalit. Muuta ei tarvitse. En olekaan tainnut tehdä mitään näin simppeliä.... Ikinä? Siivet toki tarvitsevat enemmän matskua ja energiaa.