Korppityttö ja aasi

Olenpas nyt kirjoittamistuulella, kun jo toisen tekstin pyörtäytän perättäisenä päivänä. Edellisessä bloggauksessani tosiaan kerroin vuoden 2011 pukusuunitelmat ja lopussa vihjaisin, että vielä yksi puku tälle vuodelle saattaisi olla tulossa. Nimittäin Haibane Renmein Rakka.

Haibane Renmei on minulle pohjattoman tärkeä anime. Löysin sarjan "vahingossa", kun etsin jotain hyvää animua katsottavaksi. Selailin ihmisten top-animelistoja, ja sieltähän se jostain sitten löytyi. Sarjan minulle möi heti ensisilmäyksellä pelkkä screencapture jostain jaksosta. Pidän siis mielettömästi persoonattomaksikin haukutusta hahmojen piirtotyylistä, öljyvärimaalausmaisesta värityksestä ja ylipäätään vaatteista, jotka on hahmojen päälle puettu. Parasta sarjassa on kuitenkin idea ja tarina. En tässä sitä lähde sen kummemmin kertoilemaan, mutta pääosassa on tyttö, joka näkee unta ja syntyy pieneen ja aidattuun maailmaan, kuten muutkin haibanet. Hänet nimetään unensa mukaan, jossa näkee korppeja, Rakkaksi, hän saa siivet ja sädekehän. Koko sarja kertoo oikeastaan Rakkan tarinan sopeutumisesta yhteisöön, jossa haibanet ja ihmiset elävät rinnakkain. Uskokaa pois. Sarja on paljon parempi itse katsottuna, kuin minun sepittämänäni. Suosittelen lämmöllä.

Tampereen museokeskus Vapriikki on siis lupaillut syksylle cosplaytapahtumaa Inrõ-näyttelynsä rinnalla. Koska oletan museon (ja CosplayFinland Tourin) järjestämän tapahtuman olevan automaattisesti laatua, olen täysillä mukana, puvussa tai ilman. Nääh, mitä minä yritän teitä huijata. Masentuisin ilman pukua. Näen siitä painajaisia. Puvulla siis!

Mikäli käyttöön ei pääse vanha puku, olen päätänyt tehdä Rakkan. Niin kauan olen haaveillut häntä cossaavani. En ole pitänyt sitä minkäänlaisena pakotteena, mutta idea on riippunut silmäluomistani niin pitkän aikaa, että olen jo täysin alistunut ajatukseen. Päätöksen teossa kielteistä valintaa ei ainakaan auta yhtään tieto siitä, että olen saamassa suurehkon rahasumman pelottavien luonnonvoimien takia. Eipä tarvitsisi kitsastella kankaankäytössä ja voisin ostaa sitä vähän kalliimpaa, mutta laadukkaampaa materiaalia. Ja rutkasti tukikangasta kaulukseen. Haaveileva huokaus. Tapahtumassa on muistaakseni myös kisa, mutta en ole täysin varma, osallistunko, sillä puku tulee olemaan melko simppeli.

Tiedän, että koko projetkissa ei mikään kauhean suurta haastetta aiheuta. Vaikeinta tietysti tulee olemaan tapahtumapäivänä hiusten kanssa sählääminen, siivet ja sädekehä. Sädekehä pitää nimittäin saada kiinnitettyä päähäni mahdollisimman huomaamattomasti, enkä käytä peruukkia, joten se tulee olemaan haaste. Muistaakseni tuota valkoista mekkoa käyttäessään Rakkalla ei ole enää sitä sädekehän pidikettäkään, joten sitä en voisi käyttää apuna. Sädekehän täytyy olla todella kevyt ja siistipintainen.. Saatan valmistaa sen styroksista. Sitten etsin jostain todella jämäkän, mutta ohuen metallitikun..... Joku on nero, jos keksii jonkun huomaamattomamman tai muuten paremman vaihtoehdon. Kaikkea olen kyllä yrittänyt miettiä.

Siivet ovatkin kaikista työläin juttu toteuttaa. Niitä varten saatan tehdä harvinaislaatuisen poikkeuksen ja käyttää tutoriaalia. Minulle olisi ensimmäinen kerta, kun askel askeleelta jonkun ohjeita käyttäisin. Noh, todennäköisesti tuotoriaaliksi päätyy Krauterteen siipitutoriaali, joka perustuu rautahenkarin käyttöön. Pidän tätä yhtenä mahdollisuutena. Loppujen lopuksi kuitenkin päädyn vain soveltamaan koko tutoriaalia ehkä vähän sieltä ja vähän täältä. Olen typerä minäitse!-aasi. Joka tapauksessa, hahmovalintaani vaikuttaa myös Rakkan siipien erikoislaatuisuus, sillä ne ovat väritykseltään hyvin jännät. Ajatus pääsemisestä leikkimään silkkiväreillä siipien kanssa kutkuttaa sanoin kuvaamattoman paljon. Khihihi. Maalaaminen on minun juttuni heti muovailun ja piirtämisen jälkeen, kun puhutaan kuvaamataidosta. Haaste on minun juttuni.

Syy oikeastaan, että avaudun koko hahmosta ja pelkästä cosplaysuunnitelmasta näin laaja-alaisestikin teille on se, että suunnittelin raportoivani edistymisestä kuvien kera. Rakkan kanssa en todennäköisesti joudu kärsimään järkyttävää stressiä, elleivät sitten englanninkirjoitukset sitä aiheuta. Saattaakin olla, että teen jutun englanniksi, joka tietysti melkein nollaisi idean kirjoittaa tässä ja tällä hetkellä.

Loppuun vielä ärsyttävät valitukset siitä, kuinka en itsekään pidä tavasta, jolla kirjoitan. Liikaa pilkkuja, sekavaa, järjettömän outoja sanajärjestyksiä... Voisin melkein sanoa käyttäväni tajunnanvirtatekniikkaa. Melkein. Eli pahoitteluni siitä. Sanokaa vain, jos kirjoitukseni on tajutonta paskaa.


Pumpkin