Katsokaa, mitä päässäni liikkuu, kun en tee cosplaypukuja:
Mitä pyydän syntymäpäivälahjaksi:
-torso, säädettävä
-käytetty kasariompelukone
-rahaa pukuiluun
-Willy Wonka -suklaata
-muutaman elokuva (mm. The Imaginarium of Doctor Parnassus)
-elokuvalippuja
-ompelusetti (mm. PINKKEJÄ nuppineuloja, uusi ratkoja ja mittanauha, minisakset...)
-luonnoslehtiöitä (cosplaysuunnittelua varten)
-ovet huoneeseeni (jotta saan tehdä pukujani rauhassa yömyöhään)
Huomatkaa, kuka on valmis peruuttamaan koko mediadiplominsa, jos se sattuisi menemään aikatauluineen pukuprojektin päälle. Ja kuten vihjaisin jo aiemmin saavani merkittävämmän summan rahaa vapaaseen käyttöön, se tietysti löytää tiensä cosplaypukumateriaaleihin viimeistä senttiä myöten. Hmm. Cosplaysäästörahasto? Onko sellaisia olemassa?
Eli tik, tik, boom. Olen edelleen aktiivinen, vaikka en olekaan kirjoitellut sen kummempia tässä viime aikoina. Vapriikin cosplayteemapäivä on vahvistettu häämöttävän marraskuussa ja näillä näkymin olen edelleen tekemässä kuvareportaaseja blogiini Haibane Renmein Rakkan edistymisestä.
Yllättävästi näytän paremmalta Johnny Deppinä.
Täysin sattumanvaraisena lisäyksenä kerron hassun tarinan, joka tapahtui tänään lukioni ranskankurssilla. Oikea nimenihän on Henniina ja Henniinaksi minua aina kutsutaan, korkeintaan satunnaisesti "Hene", muuten Henniina. Tänään minun nimeni oli Henri. Ilmeisesti. En ole lähellekään tyttömäisimmästä päästä opiskelijoita meidän lukiostamme. Olenpahan jo pariin otteeseen pyörähtänyt koulussa Johnny Depp -cossissani. Tai miksi sitä nyt pitäiskään kutsua. Depp-tyylittely? Stailaus? Depp-kaappicossi? En siis ihmettele, jos jonkun opettajan mieleen on juurtunut ajatus transuudesta. Ehkä sitä olenkin, ken tietäisi, minä en välitä. Oli vaan kovin huvittavaa, kun ranskan opettaja ensin sanoo minua Henriksi, sitten pikaisesti korjaa Henniinaksi ja kun koko ryhmä repeää nimitykselle täydessä ymmärryksessä minun kanssani androgyynisyydestäni, enkä pysty lopettamaan nauruani, opettaja kysyy, että mikä siinä niin hauskaa on, Henriikka on ihan yleinen nimi. Vastasin vain, että, juu, Henriikaksi minut monesti on sekoitettu. Pelastin opettajani kauheilta tunnontuskilta. En tosin pystnyt lopettamaan itsekseni hihittelyä koko lopputuntina. 8D Jälkeenpäin ajatellen oli vielä hassumpi sattuma kutsua minua Henriksi. Näin nimittäin juuri toissa viikolla unta, että pääsin vierailulle 1800-luvulle ja tekeydyin amerikkalaiseksi aatelismieheksi nimeltään sir Henry. Se oli hieno uni se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti