Kun puvut eivät miellytä

Pääni päällä leijuu häpeäpilvi, kun muistelen vanhoja pukujani ja mikä niissä meni pieleen. Monesti ajattelen, että yhden vuoden ajan voisin vain kunnostaa pukujani ja käyttää uusiksi coneissa. Kerran tämän itse asiassa olen jo tehnyt. Ensimmäinen leffapukuni oli Sweeney Todd Fleet Streetin paholaisparturi Desuconin Movie-ryhmäcosplayssa. Oikeastaan olin hyvinkin ylpeä puvustani tuohon aikaan, mutta jo pian tapahtuman jälkeen kuvia tarpeeksi tuijotettuani surkeuden tunne hiipi selkäpiitäni pitkin kummittelemaan.

Kun kaverini ehdotti tulevansa minulle Mrs. Lovettiksi Tampere Kuplii '10:een, innostuin ideasta tosissani. Loppujen lopuksi kaverini ei edes pääsyt parikseni, mutta intoni kunnostaa puku jäi elämään. Niinpä kunnostin puvun ja tein melkein kaiken uusiksi. Housut olivat uudet, samoin paita. Liiviä kavensin kunnolla ja alla käytin korsettia. Taakse lisäsin puuttuvan kiristyssysteemin ja väärin asennoidut napit vaihtoivat paikkaa. Lisäsin peruukkiin kiharoita, joita siinä ei aiemmin ollut. Olin muuten aika ylpeä itsestäni, kun uskaltauduin käyttämään vuosia sitten löytämääni kihartamistutoriaalia netistä. En ollut koskaan aiemmin onnistunut kihartamaan kuidun kuitua, joten aihetta iloon oli.

En kuitenkaan jäänyt supertyytyväiseksi pukuuni tapahtuman jälkeen, vaikka jossain määrin onnistunut se olikin. Kavensin liiviä liikaa ilman varoja, joten se meni rumasti ruttuun vyötäsiltä. Meikkiäni oli kuitenkin liian vähän, vaikka nenän kärki oli ihan muikea lisätä. Ei tosin sekään miellyttänyt liioiksi silmää. Housukangas oli liian kiiltävää, vaikka kävikin tehtävästään paremman puutteessa. Peruukki oli varsinainen variksenpelätin. Uusista partaveitsistäni en viitsi edes puhua. Kovasti tekisi mieli viiltää otsaani "EPÄONNISTUNUT" tekemilläni partaveitsillä, joista en edelleenkään aio avautua. Eikä niillä sen puoleen ihoon edes naarmuja olisi aikaan saanutkaan. Jälleen kerran, aika verotti koko puvun laatua. Ennen ja jälkeen kuvat tulevat tässä vaiheessa tarpeeseen, jotta tiedätte, mitä tarkoitan.

Peruukkikin taitaa kaivata laihdutusta.

Jottei syntyisi väärinkäsityksiä, kuvassa tosiaankin olen minä. Ja kuvakollaasin olen tehnyt minä. Vitsinä. Tai itsesäälissä pyöriskelyn vuoksi muuten vaan. // Just so there wouldn't be any missunderstandings: It's me in the pictures and I've done this by myself. As a joke. Or just to show how miserable I really can be in this stuff.

Tekee tosi paljon mieli tehdä koko homma jälleen uudestaan. Mutta sitä ennen vielä enemmän houkuttaisi korjata ja uusia seuraavia asuja:

Lulu - Final Fantasy X
Fumika - Shigofumi
Jack Sparrow - Pirates of the Caribbean
Madam Red - Kuroshitsuji
Sweeney Todd - Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street

Muut puvut jäävät mahdollisesti eläkkeelle. Edellä mainitut puvut ovat ainakin ensisijalla. (Ohoh, naisia yli puolet. Hämmästyttävää!) Muita kammotuksia, mitä olen tehnyt on ollut Sora (KH II), Souseiseki (Rozen Maiden), Yuki Nagato (SHnY), Ciel Phantomhive (Kuroshitsuji), Ryuk (Death Note), Sally (TNBC), Lupin (Harry Potter), DiZ(KH II).. Joitain muitakin on. Millekään hahmolle näistä en sano suoraan ei, mutta... ei. Haluan perustella kuitenkin miksi nämä puvut eivät enää luultavasti näe päivänvaloa.

 Muun muassa nämä puvut eivät näe enää päivänvaloa.

Sora oli ensimmäinen pukuni koskaan, jonka toteutin äidin kanssa yhdessä 2007. Vaikka Kingdom Hearts II onkin mahtava sarja, on se cossaamisessa menettänyt ainakin minulla jo osan hohtoaan, johtuen sen liiallisesta suosiosta conskenessä. Nykyään myös olen tarkempi ruumiinmuotojeni soveltuvuudesta hahmolle ja Soran cossaamisen jälkeen olen lihonut aika lailla. En sopinut Soraksi silloinkaan, enkä varsinkaan nyt. Ihmisiä järkyttäisi nähdä jättisääreni ja jenkkakahvani Soralle sovitettuina. Olen sen verran kunnianhimoinen, että suurimmaksi osaksi äidin tekemää pukua en enää niskaani laittaisi. Sora on siis melko selkeä tapaus.

Souseiseki taisi olla sarjassa ensimmäiset housuni. Kyllästyttää katsoa vanhoista kuvista yli-isoja pahvisaksia ja kammottavia kenkiä. Mittasuhteet olivat melko kärsineet. Periaatteessa Souseisekiä oli kiva cossata, mutta Rozen Maiden ei enää ole yhtään niin kuuma juttu minulle, kuin pari vuotta sitten. Vaikka houkuttaisikin vaihtaa karmea huonekalukangas johonkin hienostuneempaan ja vetää oikeastaan koko puku uusiksi, hiljainen poikatyttö kausi hahmovalinnoissa on minulta ohi. Ja Rozen Maiden ylipäätään.

Yuki Nagaton taisin tehdä Cosplayviikolle '08. Puku olisi pienellä korjailulla tai uusiksi vetämisellä ihan kiva, mutta jälleen kerran sanon ei. Mielestäni en loppujen lopuksi päässyt tarpeeksi läheiselle aaltopituudelle hahmon kanssa. Sitä paitsi peruukki on iso ei. Eniten ärsyttäviä asioita peruukin lisäksi taisivat olla verkkatakista muokattu keskeneräiseksi jäänyt neuletakki ja silkkinauhasta tehty hapsottava koulun logo. Nämä asiat korjaisin muun säädön lisäksi, jos uusisin puvun.

Ciel Phantomhive ensimmäisessä Bakaconissa oli totaalinen katastrofi. Jos uusisin puvun, tekisin oikeastaan eriversion koko puvusta. Ja Ciel on myös niitä hahmoja, joiden aaltopituudella en enää ole. Jos olisin tikkujalkainen ja päätä lyhyempi, tekisin Cielin uudestaan. Mutta.... Ei.

Ryuk on jälleen niitä hahmoja, joihin en ruumiinmuodoiltani sovellu ollenkaan. Keskeneräisyyden ja failaamisen takia tietty jälleen houkuttaisi uusia koko puku. Muodot vaan huutavat eitä.

Sally oli ihan kelpo mekkonen. Puvusta on hukkunut muutamat sukkahousuviritelmät ja peruukki on mukavaasti rastoilla. Olen kuitenkin ikään kuin kuluttanut puvun puhki, kun käytin sitä erinäisissä tapahtumissa lähemmäs kymmenen kertaa. Muille hahmoille vaan on tehtävä tilaa.

Lupinin kuvia katsoessani suorastaan kiljun eitä. Joskus ehkä haluan oikaista vääryydet pukuni suhteen ja vetää koko homma uusiksi, kun löydän edes kunnollisen kankaan. Vähään aikaan Lupinia ei kyllä kaapista ulos kuitenkaan oteta. Taikasauva on kyllä ihan kiva ja onnistunut. Jee. Tikku.

DiZ jätti sellaiset traumat, että en halua edes muistella koko kangaskasaa. En vain suostu. Ehkä joskus pääsen yli häpeästäni.

Voi, voi. Tiedän tarkalleen mikä näissäkin puvuissa mätti ja mättää edelleen. Kaikki olisi vain minusta kiinni. Mutta aivan samalla tavalla edelleenkin itken verisiä kyyneleitä, kun lopputulos ei ajan- ja rahanpuutteessa voi olla sitä, mitä tavoittelen. Ehkä olen aavistuksen viisastuneempi, mutta en sen enempää. Vaikka näistäkin puvuista saisin varmasti paremmat tekemällä ne uudestaan, en sitä tee ylle listattujen syiden vuoksi. Vaikka tekisi mieli. On aika päästää irti ja suunnata parempia projekteja päin. Siksi on ehkä hyvä vain jättää tietyt puvut virallisesti eläkkeelle.

Lulu, Fumika, Sparrow, Sweeney ja Madam Red eivät ole minulle vieläkään hävittäneet ns. ajakohtaisuuttaan ja toivon mukaan kaikki tapaatte kuunnostettuina, korjailtuna ja uudistettuina suunnilleen kahden vuoden sisään. Voisin tehdä näistä jokaista pukua koskien oman merkinnän ja niin sanotun juttusarjan, joissa puin, mikä meni pieleen, mikä ei.


..Nauran muuten näille laittamilleni tageille aina. Muita vain en keksi. : 'D Pahoittelen myös tämän blogitekstin alhaista laatua tekstin sujuvuudelta ja sisällön käsittelyltä. Aivot eivät tänään anna periksi.

Pumpkin