Sydämeni pysahtyi noin viideksitoista minuutiksi tänään.
Todellisuudessahan mitään sydänifarktia ei tapahtunut, mutta minun elämässäni se vastaa samaa kuin cosplayn lopettaminen.
Minulla pukujenteko prosessi on aina sama: Olen innoissani, suunnittelen enemmän kuin teen, prosessi alkaa noin kuukautta ennen tapahtumaa ja se päättyy epätoivoon ja epäonnistumiseen paria valon sädettä lukuun ottamatta. Sitten se alkaa uudestaan.
Tänään pistin kaikelle pisteen ja pysäytin oravanpyörän ikuisuuksilta tuntuneeksi hetkeksi. Kävin kaiken realistisesti läpi mielessäni, eikä se voinut aiheuttaa mitenkään päin aseteltuna muuta kuin tuskaa. Keskeytin hyvin pahasti myöhässä olevan maalaustyöni ja punnitsin vaihtoehtoja. Jos jättäisin Lulun, jättäisin cosplayn hyvin pitkäksi aikaa; Jotenkin vain tiesin sen. Koko kesän olisin siis toisessa tapauksessa viettänyt todennäköisesti oikeasti masentuneena. Sitten taas Lulun tekeminen loppuun tarjoaisi aika varmasti juuri sen saman paskan fiiliksen kuin nytkin.
Cosplay on elämäni. Ilman sitä en naura, hymyile, itke, enkä hengitä. Muutenkin kapea-alainen sosiaalinen elämäni kulminoituu ainoastaan cosplayn anteihin. Ilman cosplayta olisin täydellinen esimerkki syrjäytyneestä ihmisestä. Olen aina halunnut luoda jotain täydellistä ja jotenkin, neljä vuotta sitä yritettyäni nyt saattaisi tuntua oikealta hetkeltä jättää leikki tähän. En näe koko harrastuksessa mitään, jos en vain kykene toteuttamaan rajojeni puitteissa sitä, mitä ruudulla näen.
Vaikka cosplayn lopettaminen tuntuisikin oikealta vaihtoehdolta nyt, ei se olisi kuin pakenemista siltä mitä minä olen; cosplayaaja. Ainut toivon säde lienee tämä: Entäs jos sen ei tarvitsisikaan päätyä aina samoin? Kuten sanoin, minulla ei ole elämää ilman sitä. Siksi, ehkä viimeistä kertaa vähään aikaan, kerään luuni kasaan ja yritän vielä kerran.
Pumpkin
Cosplayn lopettaminen lienee varsin draamaattinen vaihtoehto, näin omasta mielestäni. Itse toteaisin ennemmin cosplayloman enemmän kuin tarpeelliseksi. Ota ihmeessä tämän hässäkän jälkeen aivolomaa ja järjestele päässäsi uusiksi, minkälainen haluat tämän harrastuksen olevan. Tuleeko se olemaan sitä ja onko se oikeasti kaiken vaivan ja rahan arvoista?
VastaaPoistaJoskus kannattaa ihan katseen avartamiseksi esim. tehdä yksinkertaisempia pukuja tai chillata conissa toinen päivä ilman pukua ollenkaan tai vaikka vanhassa puvussa. Ottaa vähän rennommin. Kukaanhan ei loppujen lopuksi pakota ketään saamaan pukua valmiiksi edes kisaan, kuin vain puvuntekijä itse.
Jaksamista ja onnea loppurutistukseen nyt kuitenkin. Tsemiä!
Jos tuntuu, että Lulu jää juostenkustuksi ja pelkäät sen epäonnistuvan, ehdotan seuraavaa; jatkat Lulun tekemistä, tavoitteena esimerkiksi osallistua Traconin kisaan. Näin saat lisäaikaa puvullesi ja hieman hermolomaa sen tekoon. Teet pikkujuttuja kerrallaan, korvakorut viikolla x, hiuskoristeita seuraavalla viikolla, viikon tauon jälkeen jatkat vaikka vyönsoljista jne. Näin ehdit testata kaikkia puvun osia muutenkin kuin viimeisenä iltana ennen tapahtumaa ja sinulla on aikaa valmistella/korjata/muokata Lulustasi sellaisen kuin haluat. Itselläni on concossien lisäksi sivussa muutama projekti, joita värkkäilen aina silloin tällöin eikä tiettyä tapahtumaa joko ole tai se löytyy vasta myöhemmältä ajalta.
VastaaPoistaMitä tulee Eurocosplayhin ja Desuconin kisaan, ehdotan että realistisesti puntaroituasi mahdollisuuksiasi ja omaa jaksamistasi, joko jätät kisan väliin/vaihdat hahmon helpompipukuisempaan tai ennalta kaapista löytyvään ja keskityt sen sijaan esitykseen/teet simppelin puvun tai kaksi ja yrität rentoutua tapahtumassa/vedät tuskalla, vaivalla ja rautaisilla hermoilla Lulun loppuun asti ja parantelet sitä Desuconin jälkeen.
Ei ole häpeä myöntää että "nyt en jaksa", harrastus tämäkin kuitenkin on. Ei sinun tarvitse nousta kisalavalle väkisin, jos puvun tekeminen tuottaa stressiä. Jos tuntuu että puvun kanssa tulee kiire, kannattaa se suosiolla siirtää vaikka seuraavaan tapahtumaan ja tulla siviileissä tai vanhassa puvussa, kierrättäminen kuitenkin on ihan hyvä asia!
Lopettamista en suosittele, koska selvästi nautit tästä harrastuksesta. Sen sijaan yritä käydä läpi (ja oletkin tätä jo tehnyt) mikä menee mönkään ja miten voisit siinä parantaa. Yksi-kaksi vaikeampaa asua ja kourallinen helpompia voisi olla parempi vaihtoehto, kuin yrittää joka kerta tehdä mitä monimutkaisempia asukokonaisuuksia ja kirota ajan/rahan/hermojen puutetta kun mikään ei tunnu menevän putkeen.
Komppaan edellistä - jos puku tuntuu liian vaikealta ja sitä ei tahdo saada coniin asti tehtyä, niin täytyy miettiä sitä ajan priorisointia. Kaikista järkevin tapa on tehdä lista asioista, joita pukua varten tarvitsee tehdä, ja niiden mukaan kirjoittaa aikataulu jokaiselle päivälle. Jos puku tuntuu liian vaikealta, apua saa varmasti asialle omistetuissa yhteisöissä. Miljoona muuta on jo varmasti tehnyt jotain samankaltaista, ja varmasti jollain on kokemusta jonka pohjalta puhua.
VastaaPoistaOlet sanonut tähtääväsi kisojen palkintosijoille - alati kehittyvässä cosplayskenessä se on jo melkoinen tavoite, siis jo pelkkä sijoitus. Sitä ei saavutetä enää maskottipuvuilla kuten muutama vuosi sitten. Nämä "parhaat" cossaajat aloittavat usein pukunsa jo useampi kuukausi ennen conia ja pysyvät aikataulussaan, ja kokeilemalla aina hitusen vaikeampia pukuja oppivat lisää ja saavat kokemusta. Omat taidot on hyvä arvioida realistisesti, kukaan ei ole seppä syntyessään. Apinakin oppii matkimalla, ja cosplaytähdet jakavat tietojaan ja taitojaan avoimesti netissä, kehittyen samalla jatkuvasti.
Jos resursseja, taitoja ja aikaa ei ole tekemään niitä unelmapukuja, kannattaa jotain karsia. Vaikka yksi vaativampi ja kalliimpi puku vuodessa, sitten muutama helpompi oman budjetin ja jaksamuksen mukaan. Kisaa ei voiteta puvulla, jossa on tehty liikaa hätäratkaisuja ja jota kursittu kokoon hakaneuloilla. Tuomarit eivät anna armoa, vaikka kuinka selittelisi repsottavia saumoja, jos viereisellä pukuilijalla on huolittelu sekä yksityiskohdat kunnossa.
Into on tärkeä asia cosplayssa. On hienoa, että on omistautunut ja rakastaa valitsemaansa hahmoa ja tahtoo pitää hauskaa. Siksi kannattaa miettiä kahteen otteeseen, minkä vuoksi tätä harrastaa - kisojen vai oman viihtyvyytensä? Innosta kumpuaa se inspiraatio puvun tekoon, mutta pieni reality check on aina paikallaan, jos aikoo muutaman viikon työllä voittaa yhden maineikkaimmista cosplaykisoista, jossa taso oli jo viime vuonna huikea. Jopa kovempi kuin WCS:sä. Muiden aliarviointi on aina vakava virhe, siksi jonkinasteinen nöyryys on paikoillaan. Opi katsomaan muiden pukuja inspiraation lähteinä ja kuuntele kokeneempien ohjeita tarkkaan, sillä he tietävät mistä puhuvat.
Ja jos teet puvut kunnolla, on niitä mukava kierrättää seuraavalla kerralla suunnitelma B:nä ilman häpeilyä. Mutta tärkeintä cosplayssa on kuitenkin hauskanpito, jota jatkuva stressaaminen tuskin on. Ja vaikka puku ei kisaa voittaisi, ei se tarkoita sen olevan täydellinen katastrofi. Moni muukin jää ilman sijoitusta, vaikka olisi laittanut likoon kaikkensa. Ota vaikka joku vanha puku, parantele se viimeisen päälle ja yritä uudelleen. Tai jätä kisat väliin ja keskity nauttimaan lomaviikonlopusta kavereiden kanssa. Näin moni muukin tekee.