sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Raja arvostelun ja kiusaamisen välillä

Eksyin tänään Suomen cosplayhurinan virtuaalipääaukiolle, eli Irc-Gallerian cosplay-yhteisöön lukemaan uusimpia kommentteja. Useimmiten vain hiukan silmäilen, mitä joku ehkä sanoo uusimmasta puvustaan. Harvoin siellä innostutaan puhumaan jostain, mikä minua oikeasti kiinnostaisi. Tällä kertaa kuitenkin luin jokaisen kommentin suhteellisen tarkasti läpi. Nuoret harrastajat kertoivat, kuinka heidän pukujaan oltiin tultu arvostelemaan ilkeään sävyyn päin naamaa jossain conissa ja tapauksia ilmeni useampia. Ihmiset olivat ryhtyneet puhumaan ehkä suurimmasta tabusta koko cosplayskenessä, joka on niinkin arkipäiväinen asia, kuin cosplay-pukujen arvostelu. Ainakin sen pitäisi olla arkipäivää, kun mietitään, mitä cosplay oikeastaan edes on.

Cosplay voidaan määritellä niin monella eri tavalla, että kaikkia määrittelyjä ei voi yhdistää edes sanat "pukeutuminen", "meikkaaminen" tai "hahmonsa muistuttaminen". Jos vasta karsitaan pois koko cosplay-kategorioista tiettyyn tyyliin pukeutuminen, kuten gangurot (anteeksi, jos kirjoitan väärin) sun muut ja lolitat, cosplay voidaan ehkä tiivistää kahteen aiemmin mainittuun sanaan: "Hahmonsa muistuttaminen". Useammin törmää sanoihin "mahdollisimman hyvin hahmonsa muistuttaminen". Siinä onkin ongelman ydin. Kuinka hyvin on mahdollisimman hyvin? Sanakirjassa ei mainita myöskään kenen taidoilla mahdollisimman hyvin. Konkreettisena esimerkkinä fiktiivinen Liisa 10-v., joka ompelee ensimmäiset Naruto haalarinsa puoli vuotta keräämillä viiden euron viikkorahoillaan ja Ilmari 25-v., joka on saanut tekstiilialan koulutuksen ja saa säännöllistä palkkaa pukuompelijana. Niin. Voitte kuvitella eron.

Kuinka moni syntyy hopeasormustin sormessaan? Ei kauhean moni. Minä kehtaan väittää, että kenenkään varhaisteinilapsen ensimmäiset käsityökyhäelmät eivät ole kaunista katsottavaa. Paitsi heille itselleen kymmenen vuoden päästä ja heidän äideille ja mummoilleen. Muistoja siitä, mistä se alkoi. Tai päättyi, eihän ompelu ole kaikkien juttu. On siis muistettava, että kukaan ei ole ammattilainen syntyessään ja hyväksi tulee missä tahansa asiassa vain harjoittelemalla. Siksi ei myöskään kannata heittääkään kangaskasaansa nurkkaan heti ensikättelyssä. Omien taitojensa tunnistamiseen menee aikaa, samoin teknisen perustiedon keräämiseen ja rutiinien löytämiseen.

Minusta cosplay määrittelevät ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: Puhtaasti fanitukseen pohjautuvaan ja täydellisyyttä tavoittelevaan ryhmään. Kumpikaan ei silti sulje pois toisiaan. Periaatteessa siis arvostelu on sallittua, kun vertaillaan toteutusta alkuperäiskuviin. Olisi vain hyvä muistaa, että cossajat voivat suhtautua cosplayihin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Se ei silti muuta sitä, että päin naamaa epärakentavan kritiikin antaminen ei olisi julmaa tai millään tasolla oikeutettua, haki täydellisyyttä tai ei.

Jos minulta kysyttäisiin, arvostelenko minä ihmisten pukuja ja vastaisin en, nenäni kasvaisi ainakin viisimetriseksi seipääksi, jolla voisin lävistää vahingossa jonkun toivottoman Vocaloid-cossaajan. En minäkään ole enkeli. En kuitenkaan sano mitään päin naamaa, yleensä edes rakentavan kritiikin muodossa peläten, että vahingoittaisin jonkun tunteita. Juoruttua kyllä joskus tulee Suomen conpiireistä sekä hyvää, että pahaaa ja todelliset ajatukseni saattavat toisinaan heijastua huonosti valehtelevilta kasvoiltani. Jokunen vuosi sitten saatoin kommentoida raa'astikin muiden pukuja kavereilleni, mutta minun kohdallani kyseessä oli pelkkä itsetunnon kohottaminen. Pikku hiljaa päätin olla valehtelematta itselleni ja antaa itsetuntoni olla näkyvästi sitä mitä se on, enkä haukkua muiden pukuja edes mielessäni, jotta saisin oloni tuntumaan paremmalta. En ole vielä lähelläkään täydellistä ja sitä, mitä haluaisin cosplayn ja taitojeni puolesta olla, ja vasta, kun voin sanoa oikeasti osaavani ja olevani jotain, saatan uskaltaa antaa kasvotusten rakentaavaa kritiikkiä jonkun puvusta. Se ei silti muuta sitä, ettenkö tekisi rakentavaa kritiikkiä jo pääni sisällä, joka kerta, kun joku lainkaan tutumpi hahmo astuu näköpiiriin. Silloinkin, kun hahmo ei ole tuttu. For real, minä kyllä tunnistan, kun jonkun puku on uskomattoman hyvä. Esimerkkinä uusi EC-voittajamme Maiju Härkönen, jonka cosplay-kuvan nähdessäni kolme vuotta sitten Koululainen-lehdessä en voinut irrottaa katsetta juuri kyseisestä sivusta. Toinen tapaus löytyikin samalta aukeamalta, joka oli Mert Inallin Halloweentown Sora. Ja näiden kahden tapauksen takia aloitin koko cosplayn.

Jotta ei nyt jouduta täysin harhateille, jatketaan aiheesta. Täydellisyys. Voiko siihen edes päästä? En ole vielä tietääkseni nähnyt cossia animehahmosta, joka olisi kuin identtinenkaksonen hahmolleen. Vielä pyöreämpi nolla näitä tapauksia löytyy elokuva-cosseista luonnollisesti johtuen siitä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Cosplay-puku ei voi olla kasa kangasta ja softista, vaan se tarvitsee kantajan ollakseen cosplay. Ja ihmiset ovat erilaisia. Pitkiä, lyhyitä, pyöreitä, laihoija, päärynöitä ja omenoita, puhumattakaan kasvonpiirteistä, jotka ovat kaikilla erilaiset. Suurin osa on vartalonmuodoiltaan niin erilaisia, että täsmällisiä ollessa saatta löytyä ehkä kourallinen hahmoja, joita sopisi cossaamaan. Sitten on kysymys, millä perusteella edes valitsee hahmonsa. Ulkonäöltä on siis harvinaisuus löytää hyvä cossaja. Entä lopputulos? Minusta täydellisyyteen voi tähdätä, mutta sitä ei voi tavoittaa. Pidän sitä silti myyttinä, jonka ainakin toivoisin olevan ehkä jossain ulottuvuudessa mahdollista. Suomen cosplaypiireissä on suurta utopiaa, että edes kymmenen ihmistä voisi täydellisyyden tavoittaa. Erittäin loistavia cosseja löytyy vaikka kuinka, mutta täydellisiä en ehkä hataran hahmotuntemukseni takia tunne yhtäkään.

Vakavien cossaajien ryhmää ympäröi sähköinen aura. Me odotamme varpaillamme, että jostain kulman takaa astuu se täydellisin ja upein puku Suomen cosplayhistoriassa. Me odotamme, ja me odotamme. Me haluaisimme itse löytää täydellisyyden. Kilpailu on kovaa. Kuka on ensimmäinen? Tuleeko ensimmäistä koskaan? Osittain tästä johtuvasta jännityksestä syntyy myös kiistoja, riitoja, arvostelua, nälvintää, selän takana supisemista. Onhan niitä muitakin syitä, mutta en ole sellaisten kanssa tarpeeksi oikealla aaltopituudella voidakseni selittää moista käytöstä, jonka tuomitsen kaikesta huolimatta älyttömäksi.

Haluaisin ottaa myös esille yhden viime viikolla tajunneeni pointin aiheesta elitistit. Elitisti-sana on saanut aivan uuden merkityksen Suomen cosplaypiireissä. Jos haluaa sanoa jonkun olevan Suomen parhaita cossaajia, kuuluisi sanoa, että hän kuuluu Suomen cosplay eliittiin, ei, että hän on elitisti. Elitisti-sana on saanut niin negatiivisen sävyn, että ehdottaisin tätä sanavaihdosta sanattomalla sopimuksella kaikille con- ja cosplayskenessä liikuville ihmisille. Elitistit on sen verran räjähdysherkkä aihe, että en viitsi sen enempää haavoja ruveta availemaan. En kuitenkaan tiedä siitä tarpeeksi. Olisi kiva, jos joku voisi asiaa tuntien luodata sitä oikeasti syvemmin. Niin kuin syvältäsyvältä. Omien tutkimuksieni mukaan elitistit ovat useimmat pohjimmiltaan ihan mukavia ja tavallisia ihmisiä, kun heihin tutustuu. Suurin osa leiman otsaansa saaneista kuitenkin pelottavat minua ja pirusti. Minulla ainakin jonkun heistä nähdessäni alkaa päässäni huutaa: "Älä tuomitse minua, älä tuomitse minua! Älä tuomitse pukuani, älä tuomitse pukuani!" Ehkä jotain pitäisi oikaista? Minä oikeasti pelkään teitä.

Kun minä tuomitsen oikeasti jonkun cossin pohjanoteeraukseksi, se siis perustuu sanoihin: "muistuttaa mahdollisimman paljon hahmoaan." Cossaaja ei ole tehnyt parastaan tai ei juuri ole tunnistettavissa hahmoksi. Toisaalta, aina voi tehdä paremmin. Aina on parannettavaa. Ja aivan erityisesti omalla kohdalla. Minun kohdallani.

Huhhuh. No tulipa avauduttua. Sitä tulee joskus tehtyä. Ja silti jäi varmasti kymmenen pointtia sanomatta. Ehkä tämä avarsi jonkun ajatuksia tai sai muut ymmärtämään paremmin minua cossaajana. Ehkä. Jos blogiani jaksaa lukea kukaan, jolle paasaamisellani olisi jotain merkitystä. Kaikki ei ole mustavalkoista. Ette tiedä kuinka olen palanut sanoa näitä asioita.


Tämä kuva saa kummasti uusia merkityksiä, kuultuanne sanottavani.



Pumpkin

6 kommenttia:

  1. "Minusta cosplay määrittelevät ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: Puhtaasti fanitukseen pohjautuvaan ja täydellisyyttä tavoittelevaan ryhmään."
    Olisiko mahdollisuutta saada tästä vähän enemmän tietoa irti? Kiinnostaisi hyvin paljon mitä tarkoitat tuolla jaottelulla, itse kun en tunne kuuluvani kumpaankaan mainitsemista ryhmistä. Enkö siis ole harrastaja? Enkö saa fanittaa hahmoa/designia ja tehdä samalla parhaani? On ihan okei lokeroida itseään jos niin itse haluaa, mutta onko pakko tehdä sitä muillekin?

    Ja muuten, jos itse toivot muutosta elitisti-sanalle/käsitteelle, niin suosittelisin, että itse lopettaisit kyseisen sanan käytön. Imho koko käsite on alkanut jo hiipumaan (jollei ole jo hiipunut) cosplaypiireissä, joten pystyisitkö määrittelemään ihan selvyyden ja yleisen mielenkiinnon vuoksi mitä/keitä sillä tarkoitat?

    Layoutista sananen, on aika tuskaa lukea tälläinen wall of text vaalealla fontilla tummaa taustaa vasten. Rivit tanssivat parhaimmillaan ripaskaa ruudulla ja teksti palaa verkkokalvolle pitkäksi aikaa. Ei ole hyvä juttu se.

    VastaaPoista
  2. @lefrin: Kyseessä on vain yksi näkökulma asiaan ja kuten sanoin, varmasti kymmenen pointtia jäi käsittelemättä.

    "Minusta cosplay määrittelevät ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: Puhtaasti fanitukseen pohjautuvaan ja täydellisyyttä tavoittelevaan ryhmään. KUMPIKAAN EI SILTI SULJE POIS TOISIAAN." Toisekseen en todellakaan kiellä, etteikö minun mielikuvani ulkopuolella olisi muita ns. neutraaleja cosplayharrastajia.

    Elitisti-aihe on kyllä melko kuollut ja kuopattu, mutta sen olemassa olo ei edelleenkään ole lakannut. Pinnan alla hölistään samoilla nimityksillä --tosin hieman eri sävelin, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Arjessa käytän mielummin kiertoilmauksia ja ihmisten oikeita nimiä, kuin sanoja ernu ja elitisti. Blogiin kirjoittaessa niitä on lähinnä pakko käyttää. Oli pelkoni realistinen tai ei, se on olemassa, eikä ole luultavasti ainoa laatuaan. Sitä saattuu pelkäämään varsinkin ihmisenä tuomituksi tulemista.

    Hmmm. Jännä juttu, että musta tausta valkoisella tekstillä koettaisiin häiritseväksi. Moista vaihtoehtoa ei ole edes juolahtanut aiemmin mieleen. Sanokaa vaan muutkin, niin harkitsen taustan muuttamista jonkin toisen väriseksi.

    VastaaPoista
  3. En kommentoi (ainakaan vielä) itse tekstiä sen enempää vaikka se kovasti herättelikin ajatuksia, mutta pakko toistaa tuo kommentti ulkoasuun liittyen - tumma tausta + vaalea teksti saattaa joidenkin mielestä näyttää graafisesti ihan kivalta, mutta sen lukeminen on oikeasti paljon hankalampaa kuin tumman tekstin lukeminen vaalealta taustalta. Etenkin kun käytetään ääripäitä musta ja valkoinen.

    VastaaPoista
  4. @Wepí: Kuten varmasti jo huomasit, ulkoasu on nyt vaihdettu toivottavasti johonkin hiukan miellyttävämpään. Koska koen tämän hiukan tylsähköksi (kuten jo aiemmin), sivun yläosaan on tulossa joku kiva kuva pukukokoelmastani. Tai jotain. :'D

    VastaaPoista
  5. Päätinpä taas vaihteeksi kommentoida tänne blogiin kun puhuttiin tutusta aiheesta.

    Ensimmäiseksi, Suomen cosplay-skene on vasta n. 5 vuoden sisään ruvennut muovautumaan, eikä ole vielä valmis. Voidaan sanoa mitä "cosplay" on, mutta mitä se on suomessa? Omasta mielestäni suomessa on jo niitetty alas lolitat, kigurumit & gangurot etteivät ne olisi cosplaytä, ainakaan suomessa.

    Toiseksi, Mielipiteesi siitä kuka voi cosplayata ja ketä on ihan hyvä. Totta kai kuka tahansa voi tehdä elämällään mitä tahansa, mutta me emme kuitenkaan elä utopistisessä maailmassa jossa ihmiset olisi mukavia ja söisi vain nallekarkkeja jos rupeaa vituttamaan, on pakko ottaa huomioon pukunsa seuraukset. Cosplayssä ei ole kyse siitä kuka on paras ompelemaan/meikkaamaan/kampaamaan peruukkeja vaan siitä kuka onnistuu siinä parhaiten keinoja kaihtamatta. Tähän harrastukseen ei ole olemassa oikeita vastauksia.

    Kolmanneksi, mielestäni ei voida puhua cosplay -piiristä. Cosplayta (suhteutettuna con-kävijämääriin) harrastaa suomessa vähintään tuhat ihmistä. Niin suurta määrää ihmisiä ei voida millään logiikalla yhdistää samaan piiriin. Näillä ihmisillä on omat piirinsä jotka taas linkittyvät toisiinsa. Joten tästä päästään...

    Neljänteen asiaani, elitistit ovat ja pysyvät. Elitisteihin voidaan lukea seuraavat henkilöt ja nickit: Iiris Rönkkö, Mira Harju, Elina Rimpiläinen, Asagi, Maiju Härkönen, Elffi ja Mert (tästä listasta saattaa puuttua joku). Näille henkilöille on luotu negatiivinen sävy, mikä johtuu siitä, että ihmiset ovat kateellisia.
    Suomessa on myös tällä hetkellä oleva uus-elitistit luokka. Tähän luokkaan kuuluvat ne jotka tiedostaen/tiedostamatta näiden henkilöiden tilalle kun he jäävät (ns.) eläkkeelle. Lasken myös sinut näihin ns. uus-elitisteihin.

    Lisäksi pyytäisin sinulta ihan näin kiltisti, että kun kirjoitat blogiin voisitko käyttää muotoa "minun mielestäni" koska suurin osa väitteistä mitä esität tulee siinä muodossa "näin asiat on" ja "koska minä sanon niin" on hutera peruste.

    VastaaPoista
  6. Niin, cosplayta Suomessa vakiintuneena terminä ei tässä vaiheessa voi muuta kuin spekuloida. Sen näkee sitten ehkä jo parinkolmen vuoden kuluttua.

    Jos puhutaan elitisteitä oikeassa ja alkuperäisessä merkityksessään, tuosta listasta olet täydellisen oikeassa. Jokaista voin pitää myös esimerkillisenä roolimallina, cossaajana, että ihmisenä, jolle ei ole noussut kusi päähän. Tai ainakin minun kokemukseni mukaan.

    Puskaradion kautta tiedän, että tällä hetkellä eniten ärsyttää elitisti aiheessa cossaajat, jotka kutsuvat itse itseään elitisteiksi. Ja hehän eivät ainakaan vielä tuohon listaan ylety. Yleisen rauhan ylläpitämiseksi en julkaise nimiä netissä.

    *face palm* Niin.. Uusi "generaatio" tulee välttämättä, ellei koko cosplay joudu suosiossa alamäkeen, niin kuin Ruotsissa (tämän kuvan olen ainakin saanut).

    Ihan hyvä pointti kyllä, että periaatteessa tiettyä suurta piiriä ei ole olemassa. Oikeastaan elitistejä voidaan sanoa jonkinlaseksi emolinkiksi pienempien cosplaykaveri- ja tuttavapiirien ylipäätäiseen yhdistymisen ylläpitämiseen siksi, että he ovat näkyvimpiä hahmoja. Ehkä siis jonkinlaisia piirejä on kuitenkin syntynyt kilpailuhengen kautta?

    Kyllä pyysit tosi nätisti. Netiketti on harvinaista herkkua. Kyllä minä tätä "minun mielestäni"-juttua jne. mietin kirjoittaessanikin, että käyttääkkö, vai eikö käyttää. Päädyin lopputulokseen, että blogi on blogi ja ihmisten pitäisi itsekin osata päätellä, että silloin on kyseessä pelkät omat näkökannat. Ironista kyllä, esseitä kirjoittaessa epäröin aina niin, että "minun mielestäni", "ehkä" sun muut epävarmat lausahdukset laskevat aina numeroani. Sitten koitan korjata tätä heikkoutta väärissä paikoissa. Noh, voisihan sitä korostaa tulevaisuudessa enemmän tässä blogissa.

    VastaaPoista