sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Wip:tä & kisamotiiveja

Sainkin tuossa pari kommenttia edelliseen merkintään, mutta jostain syystä Blogger on nykään niin jääräpäinen, että ei anna minun jättää omalla nimimerkilläni kommentteja. Ehkä olen vain evo, ehkä en.

Joka tapauksessa, ajattelin, että voisin avata hieman omia ajatuksia saamistani kommenteista, jotka pääosin liittyivät otsikonkin mukaisiin kisamotiiveihin ja pukuaikatauluihin. Sen lisäksi pientä WIP:tä.

Kuten sanoin, en ole lopettamassalopettamassa cosplayta, mutta saatan jäädä pitkähkölle tauolle, jos sellainen kärpänen sattuu. Suunnitelmiani vastoin, on aika todennäköistä, että pidän suurista projekteista noin vuoden taukoa EC-kisojen jälkeen, ellei sitten parini innostu vielä saamaan meidän World Cosplay Summit -kokoonpanomme vielä kerran kasattua ja puvut loppuun (jotka ovat siis jotakuinkin valmiita). Niin, minä yritän vain rutistaa itseni vielä kerran tekemään yhtä superraskasta pukuprojektia varten ja katson, mitä siitä tulee. Sen verran etukäteen tiedän, että jos siitä tulee kasa kakkaa, jätän kisan väliin ja tosiaan säästelen pukua esimerkiksi Animeconiin tai johonkin myöhempään tapahtumaan. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, koska olen tosiaan jo puvun tehnyt kerran aiemmin. Nyt voi korjata jälkiviisaudellaan tyhmimmät erheensä, eikä hypätä suoraan tuntemattomaan, niin kuin se yleensä on.


 Derpataan sitten kunnolla.


Vertailua vanhojen ja kesken olevien uusien koristereunuksien välillä.

No mikä sitten sai minut harkitsemaan ihka ensimmäistä kertaa elämässäni cosplay lopettamista pari päivää sitten? Kaiken siis ainakin piti mennä suunnitelmien mukaan, kunnes tämä kurpitsa joutui kohtaamaan kamalinta epäonnea yhdessä ryppäässä:

-kaksi viikkoa flunssaa
-kaksi viikkoa selkävammaisena
-kaksi viikkoa evakossa omasta huoneesta
-kaksi viikkoa istutettuna tekemään pukua olohuoneeseen kaiken hälyn keskelle
-kaksi viikkoa muuton tekemistä
-kaksi viikkoa yo-siivouksen tekemistä
-kaksi viikkoa äidin keksimien työaskareiden tekemistä ja sanaharkkaa
--->Ei aikaa tai jaksamista tehdä pukua

Ei loppujen lopuksi ole ihme, että sain hermoromahduksen. Ja unohdin kyseisenä päivänä myös lukea horoskoopin, jota ilman mitään ei olisi sattunut (Kyllä, uskon siihen höpönpöppööseen, koska oman lähteeni ennusteet toteutuvat aina!) Kuitenkin, tiukkaa on hermojen kanssa tehnyt, ehkä päällimmäisenä häiriötekijänä kunnon flunssa ja sitten hetki, jolloin mistään ei tullut yhtikäs mitään ja se ajan tunne kuinka ajan hiekka valuu yhä ehtyvässä tiimalasissa maata kohti, kun kupuun on tullut reikä.

Hei muuten, vaikuttaako blogini ikuisesti synkältä? Siis jotenkin..... En tiedä. Ehkä olen pohjimmiltani joku emo tai gootti tai jotain. Hehe, ja tuo oli olevinaan hauska heitto. Bakan Mikä tässä mättää -ohjelmassa valitettiin kuulemma cosplayblogejen epädramaattisuutta. [Edit]Bakassa siis valitettiin blogejen liiallista dramaattisuutta. Sellaista aika epätoivoista näemmä on kuitenkin tarjolla juuri täällä. Ehkä pitäisi joskus pistää vähän hassuttelun puolelle. Sitten kun on aikaa.

Yksi anonyymeista otti esille kisamotiivini. Viimeksi aivan ehdoton voittaminen päti tavoitteenani ehkä vuosi sitten. Sittemmin tavoitteeni ovat muovautuneet aika paljon ja olen tehnyt itselleni selväksi pointin: Jos olen tyytyväinen omaan pukuuni, "häviäminen" ei haittaa. Ihan tosi. Sitten vain tietää, että olipas sitten oikeasti parempia cossaajia paikalla. Sitten taas kun aika on rapistuttanut pukuni laatua liian rankalla kädellä, sijoittumattomuus tuntuu aivan kamalalta, olen pettänyt itseni. Näin on käynyt useimmiten. Tällä kertaa näen pukuni hieman poikkeuksena, muuten en ehkä olisikaan lähtenyt leikkiin enää tässä vaiheessa mukaan, vaikka hermari tulikin.

Olen nimittäin tehnyt elämässäni tasan yhden pukuni uudelleen ja korjaten ja kyseessä oli siis Sweeney Todd muodonmuutoksessa Desuconista 2009 Tampere Kupliiseen 2010. Peruukkejen kanssa olen aina ollut aivan törkeän huono, mutta jos olisin vain löytänyt sopivamman housukankaan, niin olisin ollut melko tyytyväinen pukuuni. Aika tietysti karsi laatua, eli esimerkiksi partaveitsiäni en ehtinyt korjaamaan ja joku yksityiskohta oli hieman epäkolmiulotteinen. Lulu on toivottavasti samankaltainen tapaus. Peruukin kanssa ei voi olla pahemmin ongelmia ja nykyään en kammoa maalata vaikka kaikkia kankaita, jos tilanne sallii. Aloitan haastavimmista asioista ja jätän ne helpoimmat, eli ompeluhommat viimeiselle viikolle (Lulun kanssa this is the case).

Tehtävälistojen ja kalentereiden teko on ollut ihan alusta asti lempipuuhaani, tosin niitä on aina joutunut hakkaamaan moukarilla uuteen uskoon, koska olen ollut laiska. Nykyään en ole onneksi yhtään samoissa määrin, vaikka se on edelleen jonkin asteen ongelma, nykyään ennemmin uupumuksen vuoksi. Myöskin aloittamisen pelkääminen aina pelottavan puvun osan kanssa sellainen haaste, että voisin veikata neljänneksen ajasta hukkuvan juuri siitä johtuvaan vitkutteluun.

Aika, aika ja vielä kerran aika. Tätä en voi olla toistamatta. Kehnojen pukujen tekeminen ei koskaan olisi ketuttanut niin paljoa, jos olisin vain saanut edes mahdollisuuden tehdä kaiken niin hyvin kuin taitoni olisi ollut tarjolla. Siksi tosiaan tulevaisuudessa varmaan välttelen ensinnäkin joka tapahtumassa käymistä senkin puolesta, että yksin muuttaneella opiskelijalla on rahat tiukassa ja toisekseen siksi, että houkutus olisi liian suuri. Niin kuin aina.

Niin kuin aiemmassa merkinnässä sanoin, haen tämän vuoden EC-kisoista omaa tyytyväisyyttäni pukuuni ja on todennäköistä, että lasken kriteereitäni hermoparkojeni takia hieman. Se on kuitenkin jo ihan hyvä pala kakusta, että teen siitä reilusti paremman kuin Lulusta vuosimallia '09. Toinen asia, joka EC-karsinnoissa on se juttu, on iso yleisö ja paremmin panostettava esitys, josta joku saa toivon mukaan jotain irti. Ehkä vähän enemmänkin kuin vain jotain. Eilen nimittäin tein vihdoin valmiin käsikirjoituksen esitykselle, jonka ideat ovat vaihdelleet prosessin aikana maan ja taivaan väliltä. Pahimmillaan luvassa oli Disneytä. Kauhealta kuulostaa, tiedän. Tällä kertaa kuitenkaan esitys ei tule kaatumaan naurettaviin balettiaskeliin, vaan luvassa lienee suuria tunteita ja tarinoita minun tulkinnallani maailman epäkäytännöllisimmässä mekossa. Tai ehkä maailman. Minun kohdallani teatraalinen esitys on aikas iso koukusta mennä kisaamaan juuri EC-karsintoihin. Myöskin minkäänlaiset haaveilut ykkössijasta siintävät eräässä nimeltä mainitsemattomassa kapteenissa ulkomaalaisen yleisön edessä. Ei todellakaan sillä, etteikö puku olisi silti se tärkein. Esitys on kuitenkin jo sinänsä sellainen elämys, joka ei voi oikeastaan mennä pieleen.

Olen tässä parannellut itseäni pari päivää ja yrittänyt löytää tarvittavan optimismin uudelleen. Buddhalaisshitnolaismikälie-tekniikalla onnen pitäisi tulla, kun päättää sen tulevan. Eiköhän se sieltä tule. Minussa on vahva ja herkkä puoleni, ihan niin kuin Lulussakin.

Biitin kommenttiin ajasta, rahasta ja vaivasta. Minun ei tarvitse miettiä tätä edes sekuntia ja voin vastata, että kyllä, se on kaikkien niiden uhrauksien arvoista. Paitsi silloin, kun heittää kaiken kaivoon tekemällä huonoa jälkeä kiireen vuoksi, silloin se veroittaa tästä harrastuksesta saamastani onnesta, toden totta.


Pumpkin

7 kommenttia:

  1. Noniin ja mikä tässä mättää panelisti ilmottautuu korjaamaan väitteen.
    Paneelissa ei väitetty blogeja epädramaattisiksi vaan liian dramaattisiksi.
    Paneeli löytyy youtubesta, kannattaa katsoa.

    VastaaPoista
  2. Heipähei, kaunis neito, sinulle on haaste blogissani.

    Tsemppiä jaksamisen kanssa! Pukujen kanssa kun on välillä muutenkin hermot kireällä, saati sitten kun tulee itsestä riippumattomia viivytyksiä tielle. :< Toivottavasti saat rentouduttua kaikesta haipakasta huolimatta.

    VastaaPoista
  3. Hienoa että ajatukset valoittuivat aikaisemmista epätoivon hetkistä. Jaksan joka kerta vaan hokea sinulle tsemppiä, mutta sitä saat taas. \o/

    Katsoin Galleriassa aikaisemmin vyönsolki WIPtäsi ja näytti sekin tosi hienolta, innolla odotan lisää edistyskuvia. *w*

    VastaaPoista
  4. Luulin että aiot päivittää uudestaan ennen desua? Kansa vaatii lisää wip-kuvia!

    VastaaPoista
  5. Tarkoituksena todella oli pari wippiä heittää peliin, nyt näyttäisi, että voisin yhden saada aikaiseksi. Syy? Koska mikään puvussa ei ole vielä valmista. D:

    t.Pumpkin

    VastaaPoista
  6. Eikös wipit tarkoita nimenomaan "work in progress"ia?

    VastaaPoista
  7. Kylläpä kyllä, mutta tuo tarkoitti lähinnä sitä, että on niin pirun kiire, etten ehdi siirätmään edes kuvia koneelle. :/ Mutta nyt on con ohi ja pukukin jäi. Tulossa aiheesta tekstiä tässä lähipäivinä ainakin toivon mukaan.

    t.pumpkin

    VastaaPoista