Koko tapahtumani oli sattuneesta syystä minulle kisateemainen, ja mikäli jollekulle on jäänyt epäselväksi, cossailin Pirates of the Caribbeanin Captain Jack Sparrowta, jolla viime Frostista lähtien päätin osallistua kesän Eurocosplay-karsintoihin.
 |
| kuva: Defia |
Pakertaminen alkoi jo jossain vaiheessa kevättä pienillä korjailuilla niihin pukuni osiin, joita minulla ei ollut aikomus vaihtaa. Asiat johtivat yhdestä toiseen, jolloin loppujen lopuksi toteutin pukuni lähes kokonaan kahdessa ja puolessa viikossa. Kahteen ja puoleen viikkoon mahtui myös yksi muutto ja siskon ylppärit, joita jouduin järjestelemään. Se piilotekosyistä. Pukuun jäi valmistumattomia osia, jotka olisi erittäin mielelläni jättänyt pois, elleivät ne olisi olleet myös osana esitystäni.
Jotain kummaa kuitenkin tapahtui, koska lauantai-illalla huomasin seisoskelevani kolmen parhaimmihn sijoittuneen joukossa nyt Lontoosen lähtevän Maija Melasen erityisen upean puvun ja ihan mahtavan toisen sijan saaneen Meri Laitisen kanssa. Minun on pahoiteltava todella pahaa jäätymistäni (huomasin jälkeen päin, että en tainnut kätellä tuomareita), koska kolmas sija tuli todella puskista. En muista kenen kisaajan kanssa tuli vonguttua noin kaksi minuuttia ennen palkintojenjakoa "Onks pakko jos ei haluu mennä tonne?" Lavalle saapastellessa tuli vissiin tippa linssiin ja leuka oli lattiassa aika pitkään.
Ihmisten kommenteista päätellen esitykseni oli toiminut juuri sillä tavalla, kuin olin ajatellutkin, vaikka se toi mukanaan myös minulle muutamia yllätyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Yleisön huudattaminen suunnittelemattomissa kohdissa lieni plussaa, mutta mitäpä olisi Pumpkinin cosplayesitys ilman hajoavia proppeja tai lavasteita. Ilmeisesti kovin moni ei huomannut, mutta miekkani meni esityksessä muutamaankin osaan. Se kesti harjoitukset, mutta eipä näemmä sitten sen enempää. Good bye, the end. Kyseistä miekkaa, eikä miekkavyötä tulla koskaan enää näkemään, koska heitin ne pois heti bäkkärille päästyäni hymyissä suin.
Tässä vaiheessa tekstiä minun on ihan pakko päästä sanomaan, että sekä Maija että Meri ansaitsivat sijoittumisensa, mutta kaikki mukana olleet kisaajat olivat tasapainoisesti erittäin hyviä! Olisin keksinyt heti muutamankin ihanan ehdokkaan saamalleni kolmannelle sijalle.
Yleinen mieliala ei välttämättä ollut erityisen desuinen, koska olin tosiaan nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä sen nolla tuntia. Keskittyminen herpaantui tuon tuosta mitä nyt sain kerättyä itseni lavalle pienten rituaalieni saattelemana. Kiitos kaikille bäkkäriläisille ja mammoille ja erityisesti Kizzy-mammalle, kun jaksoitte minua, valituksiani ja olitte joka tilanteessa auttamassa ja pitämässä huolta. Minulla oli aiemmin mainitusta syystä myös taipumus hukkailla lauantaina vaikka mitä asioita. Olin jo huomattavasti aikasemmin asennoitunut kisaan niin, että en mennyt edes yrittämään sijoittumista vaan tuottamaan kunnon shown yleisölle/selviytymään kolme minuuttia nälkäisten hyeenoiden edessä ilman, että möhlin pahasti.
Jostain syystä täällä kotopuolessa on nuo aikuiset ihmiset suhtautuneet kolmanteen sijaani, niin kuin se ei olisi ollut tarpeeksi. Itse olen ihan älyttömän tyytyväinen suoritukseeni. Sijoittuminen on aina merkinnyt minulle mm. seuraavaa asiaa: Sitä, että todistan itselleni jotain. Tosi tyhmää varmaan. Tai sitten ei? Joka tapauksessa, nyt on hyvä fiilis, vaikka itseasiassa en ole oikeastaan vieläkään tajunnut, mitä viikonloppuna tapahtui.
Ymmärtämiskykyä ja muistoja hämärsi luultavasti surkea määrä nukuttuja tunteja, mutta yksityiskohdathan voin sitten lapsenlapsille korvata tarinalla hurjista juhlista, joissa juotiin kamalasti rommia. ;)
Cosplaysuunnitelmilla palataan & hyvää juhannusta!
~Pumpkin
