Uhrauksia anticosplayn alttarilla, eli: Minä vahingossa Desucon, HUPS!

Kone korjattu ja allekirjoittava blogisti on takaisin pelissä mukana, koska voin virallisesti todeta, että koneeni on noussut vihdoin kuolleista! Oli haikea päätös luopua äärimmäisen epäitsekkäästä harrastuksesta kerran vuodessa, jotta sai ostettua perheelleen joululahjoja, mutta näemmä todellinen epäitsekkyys palkitaan. Nyt on valuuttaa, nimittäin. Tänään tuli tyhjennettyä kangaskauppa. Siltä myös tuntuu. Koskaan en ole kerralla ostanut noin hintavaa määrää kangasta. 130 eur--- oravannahkaa kassillisesta kangasta. Siihen päälle vähän jesaria, ihoteippiä ja softista, hiusväri ja lahjakortin määrät meikkejä. (Perusmeikkejen shoppaamisesta avautui vastikään Iris omassa blogissaan) Ei paljon jokacossaajalle ehkä, mutta minulla on ollut paha tapa ostaa aina ainostaan sillä hetkellä elintärkeät matskut kerrallaan, joten itselleen valehtelu on ollut helppoa.


Let's get real babes. Cosplay maksaa ja se on itsekästä. Olen viime aikoina oppinut, että cosplayn rahallista arvoa ei joko ymmärretä tai suostuta ymmärtämään. Kun tehdään mittatilaustöitä, maksuksi on saatava muutakin kuin kankaiden hinta takaisin. Vastaavasti pohdituttava kysymys (joskaan ei monelle kovin uusi?) on se, että miksi tekisi lakanakankaasta joka coniin uuden puvun, kun voisi vaikka säästellä niitä rahoja ja olla kitsastelematta sitten sen pahemmin parin parempi laatuisen puvun eteen. Huom., tämä ei ole ketään sormella osoittelua, pikemminkin itsetutkiskelua. Sen lisäksi, vaikka ostikin joululahjoja sen pahemmin hampaita kiristelemättä, en voi olla myöntämättä, että rommi oli henkisesti loppu, eli tunsin pettymystä siitä, etten päässyt pitämään hauskaa kaikkien niiden riemastuttavien ihmisten kanssa, jotka Desuconissa odottavat.

Hetkeni ilman rommia.

Kerrankin luulin olleeni varma siitä alusta asti,
että tähän tapahtumaanhan en tällä kertaa lähde. Suddenly. Te kaikki ihan pulla mussut saitte minut muistamaan, miten ihanaa cossaaminen on, mitkä tuoksut, mitkä ihmiset, mikä ihana rakastumisen tunne! Mikään ei nyt estä minua tulemasta pitämään hauskaa, koska tajusin, että eihän siihen ole mitään syytä, eikä yrittänyttä laiteta muuten puvunkaan suhteen. Yhtenä iltana ompelen housut ja tunikan, toisena "korsetin", kolmantena teen panssarit. Sen pituinen se suunnitelma? Toivotaan niin. Yhteen päivään pitäisi nimittäin mahtua myös koulun ompelutyömekkonen. Hihi. Tuhmuri minä, kun myöhässä työt.

Innostunut sonni on joka tapauksessa innostunut sonni toisin päin ja niin edelleen.






Desuconissa nähdään,

Pumpkin