Novellisarja alkaa! Ensimmäinen osa: Conitea

Disclaimer: En omista tarinassa ilmeneviä hahmoja. Muilla henkilöillä ei myönnetä tarkoituksellista yhteyttä todellisuudessa eläviin ihmsiin. Lyhyistä julkaisuväleistä ei anneta takuuta, eikä kirjoittaja ota vastuuta mahdollisista kirjoitusvirheistä ja roskislaadusta. Ei huumorintajuttomille.



  Tarinamme alkaa siitä, kun Pocky-kuormaa kantava, hengästynyt työvoimavastaava juoksee erään tapahtuman järjestämistä koskevaan kokoukseen. Tarjolla on vuoden takaisesta conista pipareita ja joku on kaapinut kaappinsa pohjalta hajanaisia teepusseja pöytään, kun työvoimavastaava kiiruhtaa ovesta sisään. Yksi vastaava leikkelee paperitähtiä kopiopaperista ja muut tuijottavat tylsistyneinä pöytään, toiset kattoon tai lattialle.
  -Olenko myöhässä?
  -Aaah, hyvä, herätys kaikki, Pocky-lähetys on täällä! Et vielä. Ja jos totta puhutaan, niin minäkin olin tänään möyh--- Sparsa, voisitko ystävällisesti laittaa tuon animen heti alkuun pois. Se häiritsee nyt tätä kaikkien keskittymistä tosissaan. Ettei taas kävisi, niin kuin viime vuonna.
  Pienen läppärin ympärille keskittyneet katseet herpaantuvat, keskimmäinen painaa kannen kiinni tuhahtaen ja jää tuijottamaan puheenjohtajaa tympääntyneenä. Puheenjohtaja on koko tapahtuman, Nyanconin, pääjärjestäjä Nivala.

  -No niin, kaikki. Olisi aika kääntää katseet taas seuraavaan coniin, joka lienee pystyssä taas viikon päästä, kun me painetaan täällä töitä niska limassa. Meillä on nyt kuitenkin muutamia asioita läpikäytävänä ennen kuin voidaan edetä asioissa pidemmälle. Kuten me kaikki tiedämme, viime vuonna meillä oli conissa Tapaus, jota kukaan ei olisi halunnut sattuvan tai enempää käsitellä. On kuitenkin meidän velvollisuuksiamme varmistaa, että pohjimmaiset syyt tapahtuneeseen on selvitetty ja että sama ei tule enää toistumaan.
  -Mikä ihmeen tapaus? Sori, mä en ollut coniteassa mukana viime vuonna, kun olin vaihdossa Japanissa, ähkäisee pieni ääni pöytärivin takanurkasta. 
  Siihen päättää vastata Wänricci, joka coniteassa tunnettiin vähän, mutta asiaa puhuvana ota-konkarina:
  -Meillä oli täällä häirikkö. Joku conkävijä oli päästänyt itsensä hieman valloilleen. Kurkistellut tyttöjen hameiden alle, heitellyt räjähteleviä banaaninkuoria ja muuta vastaavaa, eikä muuten ollut rannekettakaan hallussa. Järkkärit sitten taluttivat sen ihan pollareiden käsiin asti, sen verran vaikutti olevan ruuvit kuitenkin löysällä. Joku veikkasi nuoruusiällä alkanutta Alzheimerin tautia. Tai alkoholismia.
  -Niin, ei ole tullut mitään erillisiä yhteydeottojakaan sinitakkien puolesta, joten paras veikkaus oli tosiaan, että oli kaveri karannut jostain laitoksesta. Gurmeri soitti niille, mutta sanoivat vain, että homma oli heidän hallussa, eikä meidän tarvitsisi ottaa asiaa sen kummemmin enää huoleksemme.
Siihen jatkoi edelleen hieman myöhässä ollut ja edelleen hengästynyt silmälasipäinen Ottimus:
  -Mutta otetaan kuitenkin nyt sen verran, että varmistetaan, ettei sama enää toistu. Saatiin aikamoinen maine mekin niskoillemme. Se Aniki-sotku varsinkin.... Onneksi meillä on tarpeeksi pätijöitä soluttautuneina foorumille.  Nivala katsoi sopivaksi hetkeksi jatkaa asiaansa:

  -Noh, toivotaan, että tämä ei vaikuta tulevan conin kävijämääriin. Meillä on muutenkin kovalla työllä ansaittu maine, joka on kannettava hyvin. Ei moni järjestä conejansa kunnolla viisipäiväisinä, niin kuin me järjestetään, eikö totta? Järjestysvastaava Teuvo, mikä on toimintasuunnitelma tänä vuonna vastaavien tapausten suhteen?
  Silloin Nivalan puhelin soittaa Super Mario-tunnaria, ottaa sen taskustaan ja näppäilee sitä hajamielisesti. Samalla, kädet puuskassa istuva, varsin kyllästyneen näköinen Teuvo päättää avata suunsa.
  -Epäilläänkö tässä meidän koulutusta? Hoidetaan vaan homma samaan malliin, niin kuin ennenkin.
  -Oletko ihan varma? Koska meillä on tuolla oven takana odottamassa vieras. Ami-chu, avaisitko oven? Pöydän päässä istuva Nivala tökkää päällään takavasemmalleen ja tunkee kännykkänsä taskuun.

  Sisään astuu pukumies. Kaikki huoneessaolijat vaihtavat asentoaan, eivätkä osaa päättää reaktiotaan edessä seisovaan näkyyn.
  -Kyllä Raamel on tällä kertaa nähnyt vaivaa vitsiensä eteen, mitä tämä sitten lienee, aiempi animen katsoja Sparsa saa sanotuksi ja repeää hulvattomaan nauruun.
  -Korkeampien tasojen isot herrat ovat päättäneet että coneissa on arveluttavan pukeutumisen ja aseistautumisen takia soluttauduttava joukkoon näitä kavereita. Se on kuulemma maailmalla jo ihan yleinen käytäntö, Nivala aloittaa.
  Silloin pöydän äärellä alkaa kuohunta. Erinäisiä kirouksia lenteli pöydän puolilta toisille hiljaisina sihahduksina, Ami-chu kahmaisi pöydältä teemukin vaikuttaakseen järkevältä, mutta oli tukehtua nesteen joutuessa väärään kurkkuun. Muut tyytyivät tuijottaman pukumiestä silmät pyöreinä.
  -Miksi ei vaan kielletä kaikkia asereplikoita niin kuin joskus aiemminkin? Tässä on jotain mätää, Wänricci murahtaa muun melun yli. Silloin syttyy hetken hiljaisuus ja kukin päättää jakaa mielipiteensä sekalaisina sananparsina.
  -Kuten muistat, kielto meinasi aiheuttaa Suomelle sisällissodan, kun cossaajat ja cossaajien tukijat ---
  -No ei nyt sisällissotaa...
  -Se olikin vitsi, mutta ei totuus ollut kaukana siitä. Coneilla ja tällä populaarikulttuurishitillä on aika isot avaimet nuorten käyttäytymiseen ja kasvamiseen, ettäs tiedättekin.
  Joku potkaisee sanojaa pöydän alla ja sihahtaa:
  -Ei tuollaista voi sanoa Interpolin agentin kuulevien korvien edessä.
  Pukumies päättää keskeyttää äityvän sanaharkan:

  -Itseasiassa olen vain turvallisuuspäällikkö ja minä vakuutan, että tässä ollaan, jotta teille taattaisiin mukava ja turvallinen tapahtuma. Järjestyksenvalvojilla on tästedes velvollisuus kääntyä miehiemme puoleen, kun jotain vastaavanlaista -- tai pahempaa -- sattuu kuin viime conissa.
  -Joten kauhea määrä pukumiehiä seisoskelee ympäriinsä aurinkolasit päässä ja karkottaa meidän kävijät varmasti ensivuodesta ikuisuuteen? Hulluutta, sanon minä, kahvilavastaava tiuskaisee.
  -Olemme itseasissa turvallisuuden helpottamiseksi soluttautuneet joukkoonne, joten älkää kantako huolta.
Eräs kuulijoista pärskähtää:
  -Joo, cosplaypuvut ja lolitat niskaan vaan! Eih, en kestä tätä mielikuvaa. Kai tuo oli jonkinlainen vitsi?
  Pukumies katsoo puhujaa vakavasti, hymyilemättä ja jatkaa:
  -Välittäkää tieto muille järjestysvastaaville ja te muut ymmärrätte pysyä ehdottoman hiljaa järjestelyistä. Laverteluilla on jälkiseuraamuksia, jonka lisäksi joudutte tekemään valan.
  -Eihän meille annettu varaa valita, joudummeko mukaan tällaiseen roskaan!
  -Koira haudattuna, sanon minä, Ottimus sanoo lähes kuiskaten. Tässä on jotain mätää muutenkin. Hei! Hetkinen... Sinähän näytät täsmälleen--- Täsmälleen! Tiedän, kuka olet! Se Me--
  Mutta ennenkö puhuja ehti sanoa lausettaan loppuun, pukumiehen silmät laajenevat ja käy avaamassa vieressään olevan oven.
  -K! I fucked it up! They know who I am! pukumies huutaa ovesta käytävään.
  Sisään astuu toinen pukumies, vanhempi, harmaampi ja ehdottomasti tuohtuneempi. Hän ottaa povaristaan kahdet aurinkolasit, jotka jakaa itselleen että parilleen. Kokouspöydän äärellä istuvat ihmiset punnahtelevat ylös tuoleistaan ja suunnilleen jokaisen leuat loksahtavat alas näkynsä edessä, kun kukin vuorollaan käsittää suunnilleen, mistä tilanteessa on kyse. Vain pari pöydässä istujaa vaikuttavat olevan pelkästään tietämättömiä ja hämillään. Vanhempi mies ottaa taskustaan vielä pienen kynämäisen esineen, jonka päähän syttyy punainen valo:
  -Oh, why do I always have to have these brats as apprentices? Make it happend. You know what to do, mies sanoo turhautuneena.
  Samalla ensimmäinen pukumies nappaa pöydältä vaaleanpunaisen Pocky-laatikon ja rouskaisee tikkua:
  -I'm sorry, K. Nyt. Olisitteko hyvät arvon kuulijat ja katsoisitte punaiseen valoon kädessäni: Ette muista tapaamisestamme mitään, mutta conissa raportoitte kaikesta epäilyttävästä toiminnasta tähän puhelinnumeroon, joka lukee näissä käyntikorteissa. Olette saaneet kortin johtajaltanne uutena varatoimena hätätapauksia varten. Älkää hukatko sitä. Tarpeen tullen muistatte taas kaiken, kun kuulette koodisanan "kumiankka". Kättäydytte taas normaalisti, kun tämä ovi painuu kiinni meidän perässämme.

--------------------------------------------------------------------

  Kun K oli jo kadonnut ovesta jäljelle jäänyt pukumies kahmaisi vielä toisen laatikon Pockyjä mukaansa. He jatkoivat keskusteluaan englanniksi, kun he suuntasivat tapahtumarakennuksen pääovilta edessä odottavaan erittäin mustaan ja erittäin virallisen näköiseen autoon.
  -Tiedätkö mitä, K? En oikeasti tajua, miten tässä kävi näin. Luulin, että minua ei tunnistettaisi. Wikipediassa lukee minun kohdallani vain "Luuseriharjoittelija".
  -Luulen, että minäkin aliarvion näiden piirien erilaisten fandomien vankan pohjan. Tästedes meidän tulee olla varovaisempia. Emme voi noin vain pyyhkiä ihmisten muisteja, varsinkin, kun kyseessä on vaikeammin tavoitettava määrä kävijöitä. Tämä tarkoittaa, että olemme lähempänä täydellistä kaaosta, kuin luulinkaan. Seuraavalla kerralla olemme paremmin varustautuneita. Enemmän miehiä ja valepuvut.
  -Entä jos juttu munataan taas?
  -Sille ei ole varaa. Vastassa on jotain pahempaa kuin se yleinen. Kyseessä on YPM, Ylemmän Portaan Möhlinki. Henkilöllisyyden tunnistaminenkaan ei toimi täällä samalla tavalla kuin kotona, koska tässä versiossa maailmasta meillä ei ole vielä henkilöllisyyksiä tietokannassamme.
  -Aivan, pukumies toteaa ja nielaisee hermostuneemmin Pockystä pätkän.
Miehet astuivat autoon, joka pian kaarsi rakennuksen pihasta kaukaisuuteen. Miehiä mustissa kohtaisi pian puvunvaihto soluttautumisen merkeissä, niimpä sinä, lukija saat auttaa heitä tehtävässä.

Miksi tai mihin K ja harjoittelija pukeutuvat, kun Nyancon koittaa?

A) FF Advent Childrenin Renoksi ja Rudeksi
B) Pinkeiksi koristeltuihin aurinkolaseihin
C) Dumledoreksi ja Gandalfiksi
D) Trollface ja Forever alone -naamareihin


Äänestäminen puvuista kommenteissa ja sivupalkissa julistettakoon alkaneeksi!

Kommentoida toki saa antaa tarinasta itsenstäänkin, mutta kuten disclaimer sanoo, vastuuta ei oteta muun muassa kehnosta laadusta. ;D 



Pumpkin