Jos menette vilkaisemaan Traconin ohjelmakarttaa, niin sieltäpä löytyy kuin löytyykin ohjelma varustettuna minun nimelläni. "Cosplayesitykset, nuo kisalavojen lyhytelokuvat". Otsikon mukaisesti, aion käsitellä cosplayesityksiä lavaepiikan (epiikan siksi, että eeppisyys alkaa olla tylsä sana. Lue siis= lavakerronan) kautta ja soveltelen sen kanssa muutamalta viestinnän kurssilta haalittuja oppejani. Tarkoituksena on ihan oikeasti, että ihmiset omaksuisivat luennoltani mieliin iskostuvien cosplayesitysten rakentamiseen vaadittavia teknisiä taitoja ja myöskin työntäsivät eteen päin mielensä rajoja. Palikasti sanottuna, käymme siis läpi cosplayesityksen tekovaiheet aivan uudesta näkökulmasta. Kaikki vain mukaan, luulen, että melkeinpä jokainen lavalla pyörähtänyt tai sitä suunnitteleva voi luennosta saada jotain uutta irti.
Luento järjestetään heti lauantain cosplaykisojen jälkeen kello 20:00Sonaatti 1:ssä.
Aivoni ovat jokseenkin syöpyneet kesän aikana, enkä ole saanut mitään cosplayaiheista aikaiseksi. Ihan hyvä vain, sanon minä. Cosplaysta sitä lomaa välillä tarvitseekin! Olen myöskin ilmeisesti kerrankin noudattanut parempaa neuvoa ja siirtänyt syrjempään sellaiset suunnitelmat, jotka olisivat näyttäneet liian stressaavilta tai riskeissään runsailta...
Tracon näkyy jo horisontissa ja arvatkaa mitä? Traconiin on tuleva luento, minun puolestani ja cosplayaiheisesti. Olen naputellut sisältöä tänään hurjalla vauhdilla. Slidejen määrä näyttää jo tällä hetkellä melko uhkaavan pursuilevalta sekä lukumäärällisesti että sisällöllisesti, mutta olen erittäin onnekkaasti saanut ohjelmakartasta runsaamman ajan kuin yhden tunnin. Luennon sisällöstä teen postauksen vielä ennen tapahtumaa.
Traconiin on myöksin luvassa uusi puku, Severus Snape, jonka tietenkin pyrin toteuttamaan mahdollisimman hahmouskollisesti. Tällä hetkellä vaakalaudalla on valinta kisaamisen ja kisaamatta jättämisen välillä. Ei kovin kummoinen hahmo ehkä monimutkaisuudeltaan visuaalisesti, mutta rivipukukisaaminen houkuttaisi pitkästä aikaa. Valinnan suhteen saa antaa mielipiteitä ennen ensi maanantaita.
Tässä vaiheessa lienee selvä, että blogini pitää jonkinlaista hengähdystaukoa. Ulkoasun uudistaminen on täysin kesken, eikä maskeerausnurkkaakaan ole tullut julkaistua vähään aikaan. Jatkis ei myöskään tule saamaan seuraavaa osaansa, ennen kuin muu elämä on blogin ulkopuolella kunnossa.
Palataan asiaan, kun ohjelmakartta julkistetaan! o/
Desucon näin cosplaykisapakettina ajateltuna jättää minut tällä hetkellä hiukan sanattomaksi, vaikka se oli erittäin multiaistillinen kokemus. Olisi varmaankin ollut järkevää kirjoittaa tapahtumafiiliksistä välittömästi alkuviikosta, mutta kaiken pukuun liittyneen rumban jälkeen ajatus ihan oikeasta kesälomasta vei kertakaikkiaan kirjoittamisesta voiton.
Nyt kuitenkin lähdetään virkouttamaan aivonystyröitä ja purkamaan sitä, mitä lauantaina tarkkaan ottaen tapahtui. Täytyy lähteä oikestaan lauantai aamuyöstä, jona aivan luonnollisesti oli vielä paljon hommaa jäljellä ja kurpitsan sieraimista valui tulisen kuumaa kurpitsakeittoa. Tai kuolaa. Tai hikeä. Jotain eritettä, joka kuvastaa sitä aivojen ylikuumenemisen määrää, koska vielä oli niin paljon tehtävää. Olin kuitenkin kylmästi jo paljon aiemmin päättänyt, että katumuksille ei anneta sijaa, koska puku olisi joka tapauksessa parempi. Paras vetoni ehkä ever oli mennä lyhyen sotasuunnitelman laatimisen jälkeen nukkumaan noin kolmeksi tunniksi ja herätä aamulla maalaamaan juttuni loppuun. Muutama asia jäi tekemättä, mutta en kerro mitkä.
Puvun saaminen päälle Sibeliustalolla deadlinejen rajoissa oli jännittävä ja tuulispäinen projekti. Sattumien kautta päädyin miesten pukkariin, mutta shh, eihän kerrota kellekään? ;) Seura oli asiallista ja noin suunnilleen kymmenen kertaa rauhallisempaa kuin siinä seinän toisella puolella. Totta kai väärään pukkariin joutuminen oli puhdas vahinko.
Tässä välissä haluan painottaa, että koko päivästä ei olisi tullut yhtään mitään ilman ystävien apua ja kannustusta. Erityisesti haluan kiittää assarikseni päätynyttä Millaa ja backstagen cosplaymaamoja, joita ilman en olisi varmasti selvinnyt lavalle, niin kuin ihan oikeasti. Milloin hajosi jotain puvusta tai lavasteista, ne saivat ensiapua näiltä käsiltä, joiden tärkeyttä en voi olla liikaa painottamatta.
Bäkkärillä oli jännä tunnelma. Ihmisiä, ihmisiä, cossaajia. Kiireisiä cosplayvastaavia (hoottieläimiä) ja cosplayaajan pelastukseksi kylmää vettä. Vaikka kyseessä on kisa, minusta ilmapiiri on toisiamme tukeva. On hyvä, että meillä oli tunneissa laskettavaa aikaa päästä ihmismassoista erotettavaan tilaan, jossa istua, jakaa jännitystä muiden kanssa ja rauhoittua.
Tuomarointi on aina jotenkin hyvin lyhyessä hetkessä vilahtava kokemus, jota en ainakaan koe kokeneeni koskaan mitenkään ahdistavaksi (paitti ehkä kerran, mutta syytä voi hakea minusta itsestäni). Kerroin pukuuni tehdyistä muutoksista ja koitin rauhoitella itseäni ajatuksella, että vaikka tiedän, miten paljon on pielessä, olen kuitenkin parempi.
Kisa. Olin lievästi sanottuna tyytyväinen yleiseen lavashöwhun, niin juonnon kuin erityisesti kisaajienkin osalta. On erityisen vaikeaa valita erityistä suosikkia, niimpä en valitse sellaista. Well done, minusta kaikki ansaitsevat taputukset päänlaelle! Oma showni oli kai ihan mukiinmenevä, vaikka ei mennytkään ihan niin kuin piti. Tärkeintä on varmaankin se, että yleisö ei sitä huomannut. Harmittaa kylläkin yksi viime hetken tekninen muutos, joka saattoi vaikuttaa ja oikeastaan vaikuttikin kokonaiskokemukseen. Mutta nyt suljen suuni, esityksen voi tsekata seuraavalta videolta! On muuten ihan tietoinen valinta näyttää tämä kauempaa kuvattu versio esityksestä.....
Lopultahan kärkikolmikon sai kolme oikein hyvää cosplayaajaa ja esiintyjää ja voitonhan vei ihana Maria Parviainen, eli blogisfäärin Ilona, onnittelut!
Henkilökohtaisesti, jos on pakko kommentoida jotenkin "kisamenestystäni", niin sijoittumattomuus ei tunnu minusta minkäälaiselta epäonnistumiselta. Epäonnistuminen on aivan eri asia. Noita kokemuksia on ollut aiempina vuosina runsain mitoin, mutta ne ovat johtuneet siitä, että olen tavoitellut sitä täydellisyyttä aina heti ensimmäisellä yrittämällä ja heti ja nyt, eikä itse pukuilusta nauttimiselle ole yleensä jäänyt tuskailun takia paljoa aikaa. Lulu jätti kuitenkin hyvät fiilikset ja olen tyytyväinen, että menin kokemaan ensimmäisen Euro Cosplay -karsintani Desuun.
Saanen tässä vaiheessa esittää teille kysymyksen: Arvaatteko mitä? Niin. Aion edelleen jatkaa satunnaisesti Lulun parantelua coneihin. Ihan vain siksi, että se on pukuilijana (ja edelleen täydellisyyden tavoittelijana) iänikuinen pyrkimykseni.
Nyt ovat edessä edelleen uudet suunnitelmat, joista saattaapi putkahtaa jotain juttua tänne blogiin joskus lähiaikoina. Animeconiin en valitettavasti ole tulossa, enkä pääse, koska no money, no honey, no funny.
En olekaan vähää aikaan päivittänyt, mikä on tilanne Luluni kanssa ja syy, miksi haluan tehdä sen juuri nyt, on se, että sain kauhean motivaatiopotkun, muokkailtuani juuri turkistani.
Ette ikinä arvaa millaisessa käsityökoulucosplaypyörityksessä olen ollut nämä viime viikot. Eilen koulullani pidettiin myös muotinäytös, jonka järjestäminen vaatii paljon enemmän vaivaa kuin ikinä uskoisi. Tällaiset jutut ovat vieneet aivan hirvittävästi aikaa ja voimia siltä kaikista olennaisimmalta asialta, johon kaikki suunnitelmani ovat tänä keväänä tähdänneet. Desuconiin on ALLE KAKSI VIIKKOA ja pukuni on aika pahasti vielä osissa ja kesken. En vielä ole menettänyt toivoani, vaikka aika pelottavalta tämä projekti tällä hetkellä vielä tuntuukin.
Mutta, saanen kertoa jotain hyvin jännittävää. Vaikka minulla ei ole nyt osin tarkoituksellisesti puvusta yhtään wip-kuvaa, alkaa se näyttää jo aikas pirun hyvältä, kaikki verrattuna viime syksyn yritelmään. Ette ikinäikinäikinä voi arvata tätä muodon muutosta vanhan ja uuden välillä. Jos viime syksyn Lulu vastasi edistykseltään vaikkapa Tampere-Turku väliä sen kaikista ensimmäisen rötisköni rinnalla, niin minä olen nyt Tokiossa näin liioitellusti sanottuna. Innostuttaa yli paljon. Kaikki muokatut asiat ovat juuri nyt mielestäni todella hyviä. En tiedä riittääkö se sijoittumiseen, koska joka vuosi on ollut todella kovan luokan kilpailijoita pelissä, mutta hitto vie, minusta tuntuu, että kerrankin annan kovan vastuksen ja minä, siis MINÄ, angstinen, itsekriittinen, oma orjapiiskurini, aion olla tyytyväinen pukuuni ja tiedän, että niin myös ne, jotka tuntevat kehitykseni cosplayn saralla.
Tämähän ei yksissään kerro vielä lainkaan sitä, että loppumatka juuri tuon ajanpuutteen vuoksi tulisi sujumaan ongelmitta, mutta minulla on nyt todella hyvä fiilis ja tuntuma tähän aloitettuun korjailuprojektiin.
Muutamia muutoksia onkin tähän tullut jo matkalla suunnitelmiini verrattuna. Minun piti valmistaa ihan uusi korsetti ja turkis pukua varten, mutta sitten tuli se jokin pikku sysäys katsoa noita vanhoja vielä kerran. Huomasin, että turkis oli aivan täydellisen muokkauskelpoinen kaveri, kun aloin pohtia, mitä asioita siinä meni pieleen. Gaalan tuomaroinneissa sain aivan loistavia vinkkejä korsetin parantelemiseen, joita minun sitten piti soveltaa ihka uuteen korsettiin. Tässä vanhassa on kuitenkin tuo tekstuurin käyttö mielestäni jotain todella onnistunutta ja aika on kortilla, joten nyt sitten kuvittelisin, että ammattiopistossa keräämilläni taidoilla kykenen tekemään nuo korjailut suuremmitta ongelmitta tuohon vanhaan.
Tähän mennessä olen tehnyt pientä ja suurta korjailua koruilleni, otsikselleni ja Mooglelle. Valmistin tämän lisäksi ihan uuden sukkanauhan ja sen kaveriksi ihanan jännän aluspuvun, joka estää väärien paikkojen vilkkumisen puvun sisästä. Vidinan muokkailu on vielä ihan alkuvaiheilla, mutta onpa sekin jo saanut hieman ihmismäisempiä piirteitä. Myöskin kehdon väri tulee tällä kertaa olemaan oikea, eli violetti (muita muokkauksia saa sekin). Tämän päivän omista tuolle korsetille ja turkikselleni. :3 Näiden jälkeenhän on yläosa miltein kasassa.
Esityksestäni haluan kertoa teille pienen spoilaavan sanasen. Nimittäin, aion käyttää samaa ääniraitaa kuin CosplayGaalassa, nyt vain olen tehnyt pieniäsuuria muutoksia esitykseeni ja toisena muutoksena myös sen, että en aio pilata elämystä hajottamalla lavalla pukuani, kaatamalla Mogiani tai lörtsäyttelemällä lavasteitani. Kuulkaa itseironian määrää. Mutta esitys on siis hieman eritasoa, lupaan sen.
Etsin Euro Cosplay -kisaan avustajaa, joka voi huolehtia niin
lavasteen siirtämisestä paikasta toiseen itse Desuconissa, kuin
tarvittaessa esimerkiksi korsetin kiristyksessä ja hiuskuontalon
korjaamisessa vähintään itse kisan ajan.
Korvaan tämän jollain paremmalla kuin luonnossa maksamisella, nimittäin
tätä tulevaa reipasta Pumpkinin assaria lahjotaan tapahtumassa pizzalla!
Olen yliotettu ensimmäisestäkin avunhippusesta, kiitos jo etukäteen! :)
Kaikki lähestymiset aiheesta voit lähettää osoitteeseen henniinaisoaho@hotmail.fi
Psst! Vaikka sisältö ei ole mitään uutta, Esirippuun on ilmestynyt materiaalia, jota tullaan lisäämään sinne myös vastedes, kun cosplayesityksiä kertyy.
