Tracon 2012: Parhautta osa 1/2

Hei, dorkat!

Tracon loppui käsittäkseni vasta noin nelisen tuntia sitten ja tässä olen, kirjoittamassa. Ihan vain siksi, että ajatuksia pukkaa ja ne on laitettava muistiin ennen kuin katoavat.

Ensiksi haluan kiittää kaikkia ystävällisiä ja ihania ihmisiä, jotka pitivät kuka milloinkin seuraa tapahtuman aikana. Toisekseen, haluan onnitella yleisesti koko cosplayharrastajaskeneä siitä, että tänään koettiin Suomen tähänastisista cosplayesityskisoista se paras. IKINÄ. Sen lisäksi, että keskitaso oli hyvä, joukkoon mahtui myös yksi EPIC OVER 9000 -tapaus, jota emme tule koskaan, ikinä unohtamaan. Tai vaikka osa sen unohtaisikin, niin minä en tule olemaan yksi heistä. Tätä lisää, kiitos. Totta kai ensimmäinen sija heille tipahti erittäin ansaitusti, ja kuten Rora palkintojenjaon yhteydessä mainitsikin, tuon esityksen näkemisestä olisi ollut valmis myös maksamaan. Tuli lähes sääli niin paljon vaivaa nähnyttä porukkaa kohtaan, sillä palkintona olivat tasan yhdet mitalit per naama. Samaa aiemmin mainittua henkilöä täytyy myös kiittää siitä, että vihjaisi esityskisan olevan katsomisen arvoinen. Ajatella, että kaikki tämä olisi saattanut jäädä minulta väliin.

Sunnuntain kisojen yhteydessä tapahtui yksi pienen pieni juttu. Menin nimittäin lyömään vetoa. Kyllä, näinhän kaikki parhaat tarinat alkavat. Aiheena oli esityskilpailun ryhmien sijoittaminen oikeaan kolmen parhaan järjestykseen, sekä tietenkin valita sinne oikeat ryhmät. Muut sijoitusarvauksethan näin ohimennen mainiten menivät muuten oikein, mutta sitten tuli töppäyksen aika. Siis minä, kaiken maailman Vocaloideja ikuisesti vastaan kinnannut ihminen sanoin suoralla naamalla esitysten Lukan kuuluvan kolmen joukosta toiselle sijalle, koska tanssiesityksenä kokonaisuus oli mielestäni vaikuttava ja laulusyntetisaattorillensa uskollinen. Täten, rangaistuksekseni vedon häviämisestä, kohtaloni näyttää taikajuomien professorilta mekossa. Aikaa toteuttaa puku on yksi vuosi.

Ketäköhän tästä saa syyttää? Minä vain kysyn. Ei vaan. Kyseessähän on varsin eeppinen ja seksikäs ilmestys, jonka toteutuminen on vahingossa sinetöity. Puvun harkitsemisesta jo aikaisemmassa vaiheessa ei tunnusteta mitään.


Lauantaina pidin aiemmin mainostetun luennon ylemmästä aiheesta, josta edellisessä tekstissä oli mainintaa. Tuostakin huolimatta, sali tuppasi jäämään melko vajaaksi. Ohjelman ajankohta oli melko epäonnistunut, sillä kuulin melkoisen monelta ihmiseltä heidän skipanneen sen tästä syystä pois päivän ohjelmastaan. You know what? Menetitte paljon. Pystyn jopa sanomaan itse näin, oih, teitä kurjia. Mutta ei huolta! Koska olen armollinen, ajattelin tarjota ohjelmaa muokkauksineen myös johonkin toiseen tapahtumaan. Tulen myöskin täten jättämään ohjelman tekniikkaosuuden vähemmistöksi ja teen siitä todennäköisesti kaksiosaisen jutun Cirque du cosplayhin sillä ajatuksella, että sitä voivat sitten kaikki hyödyntää tulevaisuudessa ihan omin avuineen.

Toisessa osassa sitten tarkempaa analyysiä cosplaykilpailuista sekä omasta puvustani kuvien kera. Proffa kuittaa ja tainnuttaa itsensä pahnojen pohjalle.

P.s. Miksi en kyllästy?!

1811: Sérieusement

No kyllähän sen minä tiedän, että emme elää enää 1800-luvun tunkkaisia, mutta kauniita aikoja, mutta se vaan kuullostaa niin, niin paljon kivemmalta, kuin vuosi 2011. 2011 on sekoitus kaatopaikkoja, kerrostaloja ja omakotitalojen takapihojen grillikutsuja, joissa käytetään Marimekon pöytäliinoja. Hyi. Minä rakastan 1800-lukua tyylillisesti, sekä sen synkkyyden tuottamassa dramaattisuudessa hyvin, hyvin paljon. Harkitsen, josko alkaisin erikoistua tuon ajan puvustukseen, jos sellainen nyt on mahdollista.

Anygay. Minun tarkoitukseni ei ole tänään paasata nykyajan kamaluuksista, enkä entisaikojen silmäkarkista. Minä puhun minusta ja tästä vuodesta. Puvut. Tarkoituksiinihan kuului tehdä Yuna ja Rikku, mutta alan käydä muihin ajatuksiin. Siskoni ei erityisemmin kuitenkaan ole innostunut koko pelistä, eikä aikani kirjoitusten alla riittäisi kunnolla kahteen pukuun. Sen lisäksi juttelin eilen Anen kanssa mesessä, ja aiomme ehkä tehdä cosplaymeikkauspaneelin Tampere Kupliiseen, jossa on yleisesti ottaen aina ollut hyvin huono ohjelmatarjonta mangan kuluttajille tarkoittaen. Josko vähän nostaisimme tasoa. Siksi voisin valita enemmän sellaisen hahmon, jonka maskeerauksessa on omat jujunsa. Olisiko nyt siis oikea rako tehdä Lucciola, jonka tekemisestä olen haaveillut jo pidempään?

Ratkaisu ongelemiini tuntuisi hyvin simppeliltä. Teen puvun, joka himottaa, ei ole liian vaikea toteuttaa aikaan nähden, kaapu piilottaisi huonot puoleni ja saisin vihdoinkin tehdä haltijakorvat! Yay. On kuitenkin jotain muuta, mitä en ole vielä ratkaissut, vaikka pari kuukautta sitten juttu oli minulle vielä niin selvä. Eurocosplayn hahmovalinta. Jo pidemmän aikaisiin suunnitelmiin kuului Akidzuki Youjirõ Bakumatsu Kikansetsu Irohani Hohetosta. Mieleeni hiipi kuitenkin pelottavia kuvia tuomarit antamassa kritiikkiä liian lällystä hahmovalinnasta.



Toinen vaihtoehto? Puku, jonka toteutin lievästi sanottuna epäonnistuneesti suunnitelmiini nähden jokunen vuosi sitten. Lulu Final Fantasy X:stä. Tässä puvussa olisi näyttävyyttä ja haastetta ja ette arvaakaan, kuinka halajan korjata vanhat virheeni ja tehdä kaiken uudelleen. Minä ihan tosissani haluan apua.Olen saanut muutaman mielipiteen hahmovalinnasta, mutta jakauma on hyvin tasaisesti fifty-fifty. En halua kuulla, kumpi on teidän lempihahmonne, vaan kysymys on tämä: Vaikuttaisiko jompi kumpi näistä puvuista onnistuessaan tuomarit paremmin, kuin toinen? Minä luulen, että se olisi kuitenkin Lulu. Mutta haluan tietää. Onko ketään, jolla olisi kokemusta tuomaroinnista tai painavaa sanaa sanottavana? Antaa tulla ja kiitän jokaista, jolla on jotain mielipidettä tähän asiaan.

Tulevaisuudesta takaisin nykyhetkeen. Tästä kuukaudesta lähtien aion pudottaa painoani cosplayn vuoksi. Tässä on tilanne muutenkin jo riistäytymässä käsistä. Tämä ei ole mikään uuden vuoden lupaus, vaan se on päätös. Haluan näyttää hyvältä puvuissani, siinä määrin ne minulle merkitsevät. Sen pituinen se.

Nyt, kun joululoma on sallinut varsin totaalisen palautumisen muutaman vuoden jatkuneesta cosplaystressistä, tunnen olevani valmiina ensi vuoden projekteihin ja elämän haasteisiin. Lähin projeti käsilläni on V:n maski lukioni abivideoon, jonka ohjaus on ilmeisesti myös minun käsissäni. Maski tosin tulee saamaan pienen make-overin. Ehkä napsaan siitä kuvan, kun se vielä näyttää kauniilta.

Sen pitemmittä puheitta toivottelen möyhäisiä hyviä ja toivon mukaan onnelisia uusia vuosia kaikille!


Pumpkin