1811: Sérieusement

No kyllähän sen minä tiedän, että emme elää enää 1800-luvun tunkkaisia, mutta kauniita aikoja, mutta se vaan kuullostaa niin, niin paljon kivemmalta, kuin vuosi 2011. 2011 on sekoitus kaatopaikkoja, kerrostaloja ja omakotitalojen takapihojen grillikutsuja, joissa käytetään Marimekon pöytäliinoja. Hyi. Minä rakastan 1800-lukua tyylillisesti, sekä sen synkkyyden tuottamassa dramaattisuudessa hyvin, hyvin paljon. Harkitsen, josko alkaisin erikoistua tuon ajan puvustukseen, jos sellainen nyt on mahdollista.

Anygay. Minun tarkoitukseni ei ole tänään paasata nykyajan kamaluuksista, enkä entisaikojen silmäkarkista. Minä puhun minusta ja tästä vuodesta. Puvut. Tarkoituksiinihan kuului tehdä Yuna ja Rikku, mutta alan käydä muihin ajatuksiin. Siskoni ei erityisemmin kuitenkaan ole innostunut koko pelistä, eikä aikani kirjoitusten alla riittäisi kunnolla kahteen pukuun. Sen lisäksi juttelin eilen Anen kanssa mesessä, ja aiomme ehkä tehdä cosplaymeikkauspaneelin Tampere Kupliiseen, jossa on yleisesti ottaen aina ollut hyvin huono ohjelmatarjonta mangan kuluttajille tarkoittaen. Josko vähän nostaisimme tasoa. Siksi voisin valita enemmän sellaisen hahmon, jonka maskeerauksessa on omat jujunsa. Olisiko nyt siis oikea rako tehdä Lucciola, jonka tekemisestä olen haaveillut jo pidempään?

Ratkaisu ongelemiini tuntuisi hyvin simppeliltä. Teen puvun, joka himottaa, ei ole liian vaikea toteuttaa aikaan nähden, kaapu piilottaisi huonot puoleni ja saisin vihdoinkin tehdä haltijakorvat! Yay. On kuitenkin jotain muuta, mitä en ole vielä ratkaissut, vaikka pari kuukautta sitten juttu oli minulle vielä niin selvä. Eurocosplayn hahmovalinta. Jo pidemmän aikaisiin suunnitelmiin kuului Akidzuki Youjirõ Bakumatsu Kikansetsu Irohani Hohetosta. Mieleeni hiipi kuitenkin pelottavia kuvia tuomarit antamassa kritiikkiä liian lällystä hahmovalinnasta.



Toinen vaihtoehto? Puku, jonka toteutin lievästi sanottuna epäonnistuneesti suunnitelmiini nähden jokunen vuosi sitten. Lulu Final Fantasy X:stä. Tässä puvussa olisi näyttävyyttä ja haastetta ja ette arvaakaan, kuinka halajan korjata vanhat virheeni ja tehdä kaiken uudelleen. Minä ihan tosissani haluan apua.Olen saanut muutaman mielipiteen hahmovalinnasta, mutta jakauma on hyvin tasaisesti fifty-fifty. En halua kuulla, kumpi on teidän lempihahmonne, vaan kysymys on tämä: Vaikuttaisiko jompi kumpi näistä puvuista onnistuessaan tuomarit paremmin, kuin toinen? Minä luulen, että se olisi kuitenkin Lulu. Mutta haluan tietää. Onko ketään, jolla olisi kokemusta tuomaroinnista tai painavaa sanaa sanottavana? Antaa tulla ja kiitän jokaista, jolla on jotain mielipidettä tähän asiaan.

Tulevaisuudesta takaisin nykyhetkeen. Tästä kuukaudesta lähtien aion pudottaa painoani cosplayn vuoksi. Tässä on tilanne muutenkin jo riistäytymässä käsistä. Tämä ei ole mikään uuden vuoden lupaus, vaan se on päätös. Haluan näyttää hyvältä puvuissani, siinä määrin ne minulle merkitsevät. Sen pituinen se.

Nyt, kun joululoma on sallinut varsin totaalisen palautumisen muutaman vuoden jatkuneesta cosplaystressistä, tunnen olevani valmiina ensi vuoden projekteihin ja elämän haasteisiin. Lähin projeti käsilläni on V:n maski lukioni abivideoon, jonka ohjaus on ilmeisesti myös minun käsissäni. Maski tosin tulee saamaan pienen make-overin. Ehkä napsaan siitä kuvan, kun se vielä näyttää kauniilta.

Sen pitemmittä puheitta toivottelen möyhäisiä hyviä ja toivon mukaan onnelisia uusia vuosia kaikille!


Pumpkin

Ouverture

Tidii. Tässä on nahkansa uusinut cosplay-blogini, jonka pitkän harkinnan jälkeen nimesin uudelleen Cirque du cosplayksi. Suomeksi tämä tarkoittaa siis cosplay-sirkusta. Nimen valintaan vaikuttivat lukuisat asiat: Olen lukenut 13 vuotta ranskaa, joten kieli on minulle pakostakin tullut läheiseksi ja suomeksi välivivalla varusteltu nimi ei missään nimeessä olisi ollut yhtä tyylikäs, (Myöntämättä jätettäkööt, että en ole varma, kuinka pahan artikkelimokan tein jättämällä la:n pois.) sirkukset, varsinkin "friikki"-sirkukset ovat lähellä sydäntä enemmän tai vähemmän graafisessa mielessä, cosplay on tietenkin itsestään selvyys, mutta kuka ei myöntäisi cosplay-elämän olevan joskus yhtä sirkusta? Oikeastaan aika useinkin.

Uuden julkiasun juhlistamiseksi lisään kuvan, jossa näytän lähestulkoot omalta itseltäni.

Shocked?

Olen tätä kuvaa laittanut jo ihguun Irc-Galleriaan ja Facebookkiin, mutta kyseessä on siis ensivuoden ensimmäistä pukua varten meikkikokeilu. Hahmoimpression yritin luoda asettelemalla hieman hiuksiani, repimällä jo puolikasta T-paita ja laittamalla samantyyppisen korun kaulaani, kuin kyseinen hahmo. En tiedä tunnistaako tästä vielä ollenkaan hahmoa, mutta kyseessä olisi siis Yuna Final Fantasy X:stä.

Yuna on hahmo, jota kohtaan olen kokenut paljon ristiriitaisia tunteita. Yuna on lauhkeudessaa mielenkiintoinen hahmo ja tykkään rinnastaa hänet viattomuuden perikuvaksi. Toisaalta se on myös hänen kaikista ärsyttävin puolensa. Vaikka Yuna suuttuu, hänen on vaikea muodostaa ryppyä edes kuvaennollisesti kulmiensa väliin. Koska FFX:ssä on hyvin, hyvin monta muuta mielenkiintoista hahmoa, Yuna on yleensä roikkunut cosplayattavien hahmojen hännillä.

Suunnilleen viime viikolla kuitenkin koin aikamoisen ahaa-kokemuksen, kun jouduin pistämään ensi vuoden alkupuolen suunnitelmat uusiksi. Tein toissa vuonna siskolleni puvun Tokyo Mew Mewstä. Hänellä olisi periaatteessa jatkuvasti kiinnostusta myös cosplayata, mutta ei pahemmin enää lue mangaa tai mitään muutakaan, saati sitten osaa tehdä pukuja... Mistä pääsenkin toiseen pointtiini, joka on, että ajattelin tehdä hänelle Rikkun. Eli paricossi. Siskokset on serkukset. Haha. Hauskaa. (Sarkasmia.)

Rikku ja Yuna.

En olisi muuten ehkä valinnut meille juuri näitä hahmoja, mutta koska tajusin, kuinka hyvin ruumiinrakenteemme mätsäisivät näitä pukuja varten, en vain voi vastustaa kiusausta. Sen pitemmittä puheitta, tästä aiheesta vielä jatketaan, jahka saan ostettua pukuihin materiaaleja. En voi pysyä housuissani. Näistä puvuista tulee toivon mukaan oikeasti kivat toteuttaa.