Desucon Frostbite: Pakkasenpureman jälkitartunnat

Ja niin Desucon hulmahti ohi jättäen jälkeensä huurteesta kimaltelevan sateenkaarenvärisen raidan, joka katosi taivaalta päivän pimetessä loppuaan kohden.

Nyt on keskiviikko, lähes torstai, enkä edelleenkään ole palautunut Desucon Frostbitesta. Päinvastoin - ikään kuin arkeen palaaminen vaikeutuisi päivä päivältä. Muun muassa tänään totesin ensimmäistä kertaa noin ikuisuudessa, että olen kunnollisen loman tarpeessa.

Jos asiaan mentäisiin. Desucon Frostbite oli melko mahti tapahtuma. Jos mietitään, miten paljon sillä on tarjottavanaan 17e tai 27e rannekkeensa hintaan, saattaa vastaansanojilla mennä sormi suuhun. Toki ranneke on hintava, jos tulee coniin pelkästään hengaamaan (koska sitä voi tehdä missä tahansa muuallakin), mutta otetaan huomioon, miten paljon sillä on viihdyttävää, että asiasisällöllistä ohjelmaa tarjottavanaan. Myöskin ne, jotka eivät jaksa käydä katsomassa puheohjelmaa, pystyivät töllöttämään animea, hakkaamaan lukuisia eri pelikonsoleita, rääk-- laulamaan karaokessa ja pomppimaan eri rytmi- ja tanssipelien tahtiin. Yllätysvieraat Pekka Haavisto ja Pertti Jarla olivat varsin yllättävät ja ihan mielenkiintoinen veto kummiltakin osapuolilta, vaikka asiaan en otakaan tämän enempää kantaa.

Olen hyvin tottunut siihen, että coneissa päiväni kuluvat kisalavan takana ja pukua korjaillessa ja siitä kaikesta stressailessa. Tällä kertaa SAIN KUIN SAINKIN pukuni valmiiksi ennen kello kahtatoista perjaintai-iltana ja astelin tapahtumaan ihan tavallisena conikävijänä. Siinä on ennätysten ennätys, joka merkitsee minulle enemmän kuin arvaattekaan. Puku syntyi siis noin kolmessakymmenessäviidessä tunnissa, saman viikon arki-iltoina. Tapahtumaan sittenkin osallistumisesta päätin noin viikkoa aiemmin. Tätä kutsun ihmeeksi. Miracle. Maravilla. Fushigi. Eikä lopputuloskaan ollut omasta mielestäni aivan kuvottava.

Itse kävin katsomassa launtain Hall-cosplaykisan lisäksi pitkän pätkän suomidubeista kertovaa ohjelmaa, sekä sunnuntaina minulle itse pääasian, eli Eurocosplay - kiinnostuneen kisaaajan opas ja Cosplaykisojen tuomarit - nuo lapsia syövät demonit. Sen lisäksi en käynyt laulamassa I'll make a man out of youta Frostin karaokessa hieman naurettavalla menestyksellä, eikä ainakaan kaksikymmentä ihmistä sanonut minulle, että "HEI, arvaa mikä mulla soi nyt päässä?".

Hallcosplay-kisa oli semisti mielenkiintoista antia, vaikka pakko kommentoida, että en ole Rimpun rinnalla paria hassua poikkeusta lukuunottamatta ollut kovin innostunut juontajavalinnoista, eikä tämä kisa ollut poikkeus. Tällä kertaa tuomareille isot pointsit sijoittamisista, eli napakymppi oli omasta näkökulmastani kyseessä pääkolmikon valinnoissa.

"Hei, arvaa, mikä mulla soi päässä just nyt?"

Ainoa pilkahdus tapahtumasta blogistin takaa.

Kokeneelle melkeinosallistujalle Hootin Eurocosplay-ohjelmasta en hyötynyt muuten kuin todella hyvällä inspiksellä. Allekirjoittanut on jo alkanut hakea biisejä uutta ääniraitaa varten ja stressattua kaikkea sitä monimutkaisuutta, joka jäi viime kerralla tekemättä. Lupaan paljastaa yhden tai kaksi vihjettä liittyen hahmooni jonkin verran ennen itse kisaa, jos asialle tulee kysyntää. Tällä kertaa ei siis ole Lulu, jos toisin luullaan, vaikka Lulukin tulee kokemaan vielä kunnon uudistukset ennen seuraavaa käyttöä.


Cosplaykisojen tuomarit - nuo lapsia syövät demonit oli hauskaa nimeään myöten sisällöltään täysi kymppi ja koin saaneeni vastauksia ja selvennystä moniin mielessäni myllertäneisiin kysymyksiin vuosien varrelta. Muun muassa oli todella hienoa kuulla, että tuomaroinnille ollaan perustamassa vakiintunutta kriteeristöä pukujen arvosteluja varten. Ylipäätään omasta näkökulmastani oli todella mielenkiintoista kuulla näkulma pöydän ja vesikannujen takaa, kun itse on tottunut olemaan siinä edessä. Eli kisaamista toisesta perspektiivistä.

Ei ihan kaikki ollut silti niin ihanaa, kun aiemmasta prologista olisi voinut kuvitella. Ensimmäistä kertaa koko conhistoriassani (olen siis käynyt aika monessa tapahtumassa näiden neljän täyden vuoden aikana, joina olen cosplayta harrastanut) minua ei ole tönitty niin paljon kuin Desucon Frostbitessa. Ihan oikeasti ihmiset! Ei se tarkoita, että jos on päällä armorit, pitäisi kokeilla niiden lujuutta tönimällä joka paikassa. Ei, oikeasti tarkoitan sitä, että ihmiset kävelivät _jostain_oudosta_syystä_ todella holtittomasti. Saatoin saada raastavan tymähdyksen kylkeeni, vaikka tilaa oli vieressäni kävellä vaikka kuinka ja paljon. Ei minun nuoruudessani, voisin sanoa. Ja olen aika varma, että syy ei ole minussa. Vaikka onkin paljon ihmisiä ja tekee tiukkaa päästä eteen päin, olisi silti ystävällistä ottaa periaatteekseen, että silloin kun voi olla tuuppimatta, on tuuppimatta. Cosplay ei ole aina yhtä kestävää, miltä se näyttää.

Siitä pääsenkin toiseen aiheeseen. Kuten monessa muussakin kiireessä kasatussa puvussa, myös Mulanini sisälsi jokusen hakaneulan ja jouduin pyytämään, että niitä kiinitettäisiin erityisesti selkäpuolelle. Ei ole mitään henkilökohtaista sanoa, että useimmat cossaajat eivät osaa käyttää hakaneuloja oikein. Siksipä teille on luvassa demonstroiva tutoriaali hakaneulojen oikeaoppiseen käyttämiseen.

Lopuksi: JustJack/Ichi Chan suostui ottamaan minusta ulkokuvia lumessa ja tältä näyttää lopputulos! Harvemmin on ollut näin hauskaa photoshootissa ja sitten vielä Picasan jälkikäsittelyssä. Toivottavasti en vetänyt aivan överiksi. ;D Suuri kiitos kuitenkin kuvaajalle. Tästähän voisi tulla ihan tapa.

 

wee!

Tulossa: Hakaneulatutoriaali,  neliosainen novellisarja coniemme kommervenkeistä, tulevia pukuja 2012 ja vähän muutakin


Nihao tai jotain sinne päin,




Pumpkin