Desucon Frostbite: Pakkasenpureman jälkitartunnat

Ja niin Desucon hulmahti ohi jättäen jälkeensä huurteesta kimaltelevan sateenkaarenvärisen raidan, joka katosi taivaalta päivän pimetessä loppuaan kohden.

Nyt on keskiviikko, lähes torstai, enkä edelleenkään ole palautunut Desucon Frostbitesta. Päinvastoin - ikään kuin arkeen palaaminen vaikeutuisi päivä päivältä. Muun muassa tänään totesin ensimmäistä kertaa noin ikuisuudessa, että olen kunnollisen loman tarpeessa.

Jos asiaan mentäisiin. Desucon Frostbite oli melko mahti tapahtuma. Jos mietitään, miten paljon sillä on tarjottavanaan 17e tai 27e rannekkeensa hintaan, saattaa vastaansanojilla mennä sormi suuhun. Toki ranneke on hintava, jos tulee coniin pelkästään hengaamaan (koska sitä voi tehdä missä tahansa muuallakin), mutta otetaan huomioon, miten paljon sillä on viihdyttävää, että asiasisällöllistä ohjelmaa tarjottavanaan. Myöskin ne, jotka eivät jaksa käydä katsomassa puheohjelmaa, pystyivät töllöttämään animea, hakkaamaan lukuisia eri pelikonsoleita, rääk-- laulamaan karaokessa ja pomppimaan eri rytmi- ja tanssipelien tahtiin. Yllätysvieraat Pekka Haavisto ja Pertti Jarla olivat varsin yllättävät ja ihan mielenkiintoinen veto kummiltakin osapuolilta, vaikka asiaan en otakaan tämän enempää kantaa.

Olen hyvin tottunut siihen, että coneissa päiväni kuluvat kisalavan takana ja pukua korjaillessa ja siitä kaikesta stressailessa. Tällä kertaa SAIN KUIN SAINKIN pukuni valmiiksi ennen kello kahtatoista perjaintai-iltana ja astelin tapahtumaan ihan tavallisena conikävijänä. Siinä on ennätysten ennätys, joka merkitsee minulle enemmän kuin arvaattekaan. Puku syntyi siis noin kolmessakymmenessäviidessä tunnissa, saman viikon arki-iltoina. Tapahtumaan sittenkin osallistumisesta päätin noin viikkoa aiemmin. Tätä kutsun ihmeeksi. Miracle. Maravilla. Fushigi. Eikä lopputuloskaan ollut omasta mielestäni aivan kuvottava.

Itse kävin katsomassa launtain Hall-cosplaykisan lisäksi pitkän pätkän suomidubeista kertovaa ohjelmaa, sekä sunnuntaina minulle itse pääasian, eli Eurocosplay - kiinnostuneen kisaaajan opas ja Cosplaykisojen tuomarit - nuo lapsia syövät demonit. Sen lisäksi en käynyt laulamassa I'll make a man out of youta Frostin karaokessa hieman naurettavalla menestyksellä, eikä ainakaan kaksikymmentä ihmistä sanonut minulle, että "HEI, arvaa mikä mulla soi nyt päässä?".

Hallcosplay-kisa oli semisti mielenkiintoista antia, vaikka pakko kommentoida, että en ole Rimpun rinnalla paria hassua poikkeusta lukuunottamatta ollut kovin innostunut juontajavalinnoista, eikä tämä kisa ollut poikkeus. Tällä kertaa tuomareille isot pointsit sijoittamisista, eli napakymppi oli omasta näkökulmastani kyseessä pääkolmikon valinnoissa.

"Hei, arvaa, mikä mulla soi päässä just nyt?"

Ainoa pilkahdus tapahtumasta blogistin takaa.

Kokeneelle melkeinosallistujalle Hootin Eurocosplay-ohjelmasta en hyötynyt muuten kuin todella hyvällä inspiksellä. Allekirjoittanut on jo alkanut hakea biisejä uutta ääniraitaa varten ja stressattua kaikkea sitä monimutkaisuutta, joka jäi viime kerralla tekemättä. Lupaan paljastaa yhden tai kaksi vihjettä liittyen hahmooni jonkin verran ennen itse kisaa, jos asialle tulee kysyntää. Tällä kertaa ei siis ole Lulu, jos toisin luullaan, vaikka Lulukin tulee kokemaan vielä kunnon uudistukset ennen seuraavaa käyttöä.


Cosplaykisojen tuomarit - nuo lapsia syövät demonit oli hauskaa nimeään myöten sisällöltään täysi kymppi ja koin saaneeni vastauksia ja selvennystä moniin mielessäni myllertäneisiin kysymyksiin vuosien varrelta. Muun muassa oli todella hienoa kuulla, että tuomaroinnille ollaan perustamassa vakiintunutta kriteeristöä pukujen arvosteluja varten. Ylipäätään omasta näkökulmastani oli todella mielenkiintoista kuulla näkulma pöydän ja vesikannujen takaa, kun itse on tottunut olemaan siinä edessä. Eli kisaamista toisesta perspektiivistä.

Ei ihan kaikki ollut silti niin ihanaa, kun aiemmasta prologista olisi voinut kuvitella. Ensimmäistä kertaa koko conhistoriassani (olen siis käynyt aika monessa tapahtumassa näiden neljän täyden vuoden aikana, joina olen cosplayta harrastanut) minua ei ole tönitty niin paljon kuin Desucon Frostbitessa. Ihan oikeasti ihmiset! Ei se tarkoita, että jos on päällä armorit, pitäisi kokeilla niiden lujuutta tönimällä joka paikassa. Ei, oikeasti tarkoitan sitä, että ihmiset kävelivät _jostain_oudosta_syystä_ todella holtittomasti. Saatoin saada raastavan tymähdyksen kylkeeni, vaikka tilaa oli vieressäni kävellä vaikka kuinka ja paljon. Ei minun nuoruudessani, voisin sanoa. Ja olen aika varma, että syy ei ole minussa. Vaikka onkin paljon ihmisiä ja tekee tiukkaa päästä eteen päin, olisi silti ystävällistä ottaa periaatteekseen, että silloin kun voi olla tuuppimatta, on tuuppimatta. Cosplay ei ole aina yhtä kestävää, miltä se näyttää.

Siitä pääsenkin toiseen aiheeseen. Kuten monessa muussakin kiireessä kasatussa puvussa, myös Mulanini sisälsi jokusen hakaneulan ja jouduin pyytämään, että niitä kiinitettäisiin erityisesti selkäpuolelle. Ei ole mitään henkilökohtaista sanoa, että useimmat cossaajat eivät osaa käyttää hakaneuloja oikein. Siksipä teille on luvassa demonstroiva tutoriaali hakaneulojen oikeaoppiseen käyttämiseen.

Lopuksi: JustJack/Ichi Chan suostui ottamaan minusta ulkokuvia lumessa ja tältä näyttää lopputulos! Harvemmin on ollut näin hauskaa photoshootissa ja sitten vielä Picasan jälkikäsittelyssä. Toivottavasti en vetänyt aivan överiksi. ;D Suuri kiitos kuitenkin kuvaajalle. Tästähän voisi tulla ihan tapa.

 

wee!

Tulossa: Hakaneulatutoriaali,  neliosainen novellisarja coniemme kommervenkeistä, tulevia pukuja 2012 ja vähän muutakin


Nihao tai jotain sinne päin,




Pumpkin

Mulanin wipeti WIP ja kuvia

Ompelet kuin hullu, et ole syönyt, et nukkunut ja sormenpääsi haluaisivat varhaiseläkkeelle. Olet melkein suorittanut harakirin ratkojallasi, kun kuulet jäätävän kuiskauksen ovesi läpi: "Deesuuuuuu, Deeeeesuuuuuu.....", ja perään kolme kolkutusta. Se on pian täällä: Desucon. 

Ensimmäinen armorini ikinä.

Tässä hieman WIP:tä, jota näkee näillä main liian harvoin. Work in Progressissa siis Desuconia varten on Fa Mulan alias Ping Mulan soturipuvussaan.

Vaikka kyseessä olisikin ns. simppeli puku, jokaisesta löytyy jotain uutta oppittavaa ja keksittävää.

 Metallireunukset vielä lisäämättä. Materiaali: kartonki!

Peruukit eivät ole koskaan eivätkä ikinä olleet ylpeyden aihe, murr sentään Mulanin irtonuttura sietää saada teknisestä ideologiastaan peukut. Nutturan kiinnittäminen toimii tällä kertaa huomatavasti helpommin kuin esimerkiksi Luluun verrattuna; Lulussa jouduin pyytämään kaveria ja backstage assaria ompelemaan sen kiinni hiuksiini hieman huonolla menestyksellä, koska se oli melko raskasrakenteinen -- Mulanin nuttura, jonka päädyin kitsastelematta täyttämään vanulla ja vaahtomuovilla on sopivan kepeä ja piirrosmaisen muhkea. Vain puristamalla oikeasta kohtaa ja sujauttamalla omassa päässäni olevan oman hiusnipun sisään ja vapauttamalla käden, pysyy koko viritelmä päässä ainakin näillä kokeiluilla merkittävän hyvin. Salaisuus?: Täytteiden ja hiusten välissä kulkee vessapaperihylsy, jonka päässä on hainhammaspinni. Luulen, että aion käyttää samaa kikkaa myös myöhemmissä puvuissani.

Nippelitietoa: Koottu parista hiussuortuvan raadosta.

Näillä porkkanoilla lienen valmis ajallaan perjantaina ja lauantaina valmiina lähtemään Desuun. En malta odottaa, vaikka tällä hetkellä onkin väsymyksestä johtuen hiukan uupunut olo. Eikä se ihmekään, kun periaatteessa rakentelee pukuja vain hieman eri tekniikoilla ja näkökulmista aamusta aamu-yöhön. Sitä se vaatetuksen opiskelu ja samanaikainen cosplayn harrastaminen teettää. Ainut projektissa hiukan aluksi kismittävä asia oli saamieni kankaiden värit. Sitten huomasin, että eivät ne ainakaan hirveästi puusta putoakaan, koska Mulanin vaatteiden sävyt vaihtuvat kohtauksittain (jotta puku erottuisi muiden univormuisten ihmisten joukosta). Onnen sirkalla on hieman sama vika.

Maalari oli laiska maalaaja. Tulos: tämä.

Desu on jo ovella, eli tsemppiä kaikille pukujen puurtajille ja uurastajille ennen H-hetkeä. Muistakaa, että ei saa stressata liikaa!


Pumpkin :)

CosplayGaala'11: Lavakatastrofi ja muita tarinoita

Tässä myöhässä julkaistu raportti CosplayGaalasta 2011:

"pumpkin, 24.10.2011

Istun sängylläni, läppäri sylissä. Minua ympäröi kaamea sotku edellisen pyörremyrskyn jäljiltä, joka muuten vieraili kuin vierailikin CosplayGaalan pukuhuoneissa ja esiintymislavalla viime viikonloppuna, eilen, sunnuntaina. Pyörremyrsky onkin ehkä paras mahdollinen sana kuvailemaan pukua ja tapahtumaa kokonaisuudessaan. Epämiellyttävä ei, mutta sekava, nopea, sähläävä, KYLLÄ.

Hiukan keskeneräinen puku, kaatuvia lavasteita ja järkyttävässä kiireessä päälle kasatut vaatteet. Silti voisin sanoa nauttineenikin tapahtumasta ja lähinnä siitä tunteesta, että sainpas jotain aikaan, ainakin melkein, että se valmius on aivan näppieni äärellä. Siis valmius saada aikaan puku, joka ei omasta mielestäni vaadi enää massiivista rekonstruktiota ja voisin melkein sanoa olevani tyytyväinen. Se hetki, kun en enää sano itselleni olevani kehno pukuilija.

Noin puoli vuotta sitten olisin pitänyt tapahtumaa ja pukua massiivisena katastrofina. Vihdoin olen käsittänyt sen, mistä se on aiemmin johtunut: Valtavasta itsepetoksesta. Sitä laittaa itselleen valtavat odotukset, että tällä kerralla olen täydellinen ja tosi ihku. Sitten huomaa kaiken menevän deadlinea lähestyessä enemmän ja enemmän päin seiniä, aika juoksee. Se ei ole sitä, mitä suunnittelit, mutta epätoivon keskellä alkaa sanomaan itselleen, että tämä on hyvä ja silti tiedät jossain syvällä todella hyvin, että se on kaikkea muuta kuin sitä. Sitä kehuu defensseillä hetken itseään ja sen jälkeen: Totaalinen kaatuminen. Kaikki on kauheaa. Myös ne harvat ysin arvoisesti onnistuneet asiat.

Jossain vaiheessa Lulun tekemistä tässä toisessa osassa ymmärsin, että nyt oli aika vaihtaa tavoitteita. Tavoitteeni oli saada puku valmiiksi, laatu seuraisi perässä sitä mukaa kuin ehtisi. Korjaisin pukuni myöhemmin sellaiseksi kuin haluaisin, joten en ottaisi paineita. Kisa menisi miten menisi, ainakin nauttisin paikallaolostani, tunnelmasta ja ihmisistä. Kelpaisin itselleni joka tapauksessa, koska voisin täyttää todellisen päämäärni myöhemminkin.

 Tämän kerran kompastuskivi (niin kuin oikeastaan aina ennenkin)  oli juurikin se, että ajan kanssa teki taas todella pahasti tiukkaa, tällä kertaa varmaan pahiten siellä Gaalan pukuhuoneiden puolella, koska en ehtinyt hengittämään kuin kaksi keuhkollista ennen kuin astuin lavalle. Lähes kirjaimellisesti. Stressini oli lavalle ehtimisestä ja lavasteiden asettamisesta niin paha, että itseasiassa unohdin stressata lavalla. Ja se oli ihan hyvä. Tai jotain sinne päin. Jos olisin stressannut lavalla sen sijaan, että olisin jatkanut eteen päin, kun proppini kaatui  ja sen jälkeen lavasteeni kaatui melkein kokonaan, siitä ei olisi seurannut mitään hyvää. Ei silloin, eikä jälkeen päin.

Parasta tässä on varmaan se, että hyväksyy itsensä. Hyväksyy, että jotkut jutut eivät ole ihan sitä, mitä pitäisi ja jotkut jutut onnistuivat siksi, että minä onnistuin niissä. Seuraavalle kerralle parannan ja jos ja kun jatkan parantamista, yhtenä päivänä olen (melkein) tyytyväinen ja minä itse olen saanut sen aikaan ja on myös otettava huomioon, että on jo puolivälissä matkallaan."

Gaalakäynti ei rajoittunut tällä kertaa minulla pelkkään cosplaykisaan, sillä käväisin katsomassa sekä ryhmäkisan että luennon cosplayesityksistä. Kummistakin olin jokseenkin yllättynyt positiivisesti. Ryhmäkisassa keskinäinen taso oli jokseenkin kohoamaan päin, eikä kättä tarvinnut lätsäyttää otsalle häpeästä kertaa, jos ainuttakaan. Sellainen on fiilis, että vihdoin aletaan päästä esitysten jutusta jyvälle suomalaisessa cosplayskenessä. Luento taas antoi vinkkejä ja ohjeita hyvin alusta asti palikoista kokoamalla aloittelijoille ja huumorin keinoin kerrottiin, mitä ainkaan ei kannata tehdä. Ihan hyvä, sanon minä. Mielessäni on käynyt kerran jos toisenkin sama ohjelmaidea, tosin ennemminkin advanced-tyyppisesti.

Kävin tapahtuman loputtua vielä tuomareiden jälkipalautteessa, joka oli siis minulle ensimmäinen laatuaan. Taiteilijoiden kritiikinpelko. Siksi en ollut koskaan aiemmin uskaltautunut palautteessa käväisemään. Silti ei kirpaissut yhtään, sain hyviä vinkkeä ja jäi hyvä mieli. Suosittelen kyllä ehdottomasti, jos haluaa kuulla, mistä suunnasta hommaa kehittää.

Seuraava kysymys lienee yllättäen: Mitä seuraavaksi? Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin päässäni ei ole lainkaan lukkoon lyötyjä cosplaysuunnitelmia ensi vuodelle, mutta eilisiltana  päähän poksahti idea, joka toimii. Fa Mulan soturi Pinginä. Tämä idea on ollut suunnitelmissa jo pidempäänkin ja nyt on sille loistava rako toteutua, koska Desucon Frostbiteen en jaksaisi tehdä mitään kovin haasteellista. Kaksi edellistä Desuconia skipanneena tekee tosiaan mieli mennä tuolla käväisemään ja mikäs sen mukavampaa, kuin taas uusi kolttu päällä. Lulu on tulossa korjailtuna johonkin alkuvuoden viiva kesän tapahtumaan.

La magie du maquillageen on tulossa Mulanin myötä uusi osa ja jää nähtäväksi saanko tähänkin sitten kerättyä kokoon bonusmaskin. Ideana on myöskin hiljattain ollut toteuttaa maskit nopeutettuina videolla 10 000 vierailun kunniaksi. Olkaa siis silmä kovana seuraavan kuukauden aikana!

Terkuin,

Pumpkin