Cosplayblogit (Suomessa)

Kas. Vuosi vaihtui. Onneksi olkoon, selvisit maailmanlopusta. Ehkä ihmettelet, miksi Cirque du cosplayssa ei ole kuulunut Gaalapäivityksiä. Tähän on kaksi syytä: A) en kirjoita mitään, mikä tulee pakottamalla B) en ole juuri kyseisen aiheen pohdiskeluun edelleenkään valmis.

Sen sijaan, ajattelin tällä kertaa avata hieman cosplayblogifilosofioitani.

Suomalaisten cosplayblogistejen keskiarvoinen määritelmä = Henkilö, joka harrastaa cosplayta ja valmistaa vuodessa vähintään yhden uuden puvun. Harrastuksen aloittamisesta ennen blogia on enemmän kuin vuosi. Käy tapahtumissa, kerää kuvia siellä käyttämistään cosseista blogiinsa ja kirjoittaa tapahtumasta ja mitä teki siellä. Blogin ulkoasusta käy ilmi jokin kuva/kuvia, joissa cossaajablogisti kokee näyttävänsä tarpeeksi edustavalta yhdessä lukuisista karnevaalipuvuistaan. Pitkin vuotta ripotellaan paljon kuvia tulevista cosplaysuunnitelmista, jotka eivät välttämättä edes toteudu.
Disclaimer: Määritelmä on koottu käyttämällä havainnointikykyä, ei tilastoja.

Seuraan tällä hetkellä Bloggerin kautta noin 50:tä cosplayblogia, joista yli 95% on suomalaisia. Tämä kertoo jotain suomalaisen cosplayskenen blogikeskeisyydestä tapahtumien ulkopuolella ja ehkä jonkin verran niiden sisälläkin. Aloittaessani bloggaamisen lempiharrastukseni aiheella minulle luotiin kuvaa, että cosplaybloggaaminen ei kuulu kaikille ja jos sul ei oo oikeesti mitään sanottavaa tai jaettavaa, niin sitten sellaista olisi ollut turha perustaakaan.

Omalta osaltani haluaisin pikemminkin kannustaa luomaan oman blogin, jos siltä tuntuu. Cosplayblogia ei kannata perustaa vain mielistelläkseen, vaan sen sijaan käyttää sitä tismalleen omiin tarpeisiinsa, jos niitä on. Tarve voi olla jokin muukin kuin vaikuttaa skenen asioihin! Esimerkiksi nauttisin, jos joku perustaisi sarjakuvablogin cosplaytoilailuistaan ihan omaksi huvikseen (nyt on myönnettävä, että tällaista on tullut aina välillä jopa harkittua.) Jokatapauksessa, kenenkään ei ole pakko lukea blogiasi, joten aina ei ole paikallaan miettiä miellytätkö blogisi sisällöllä juuri jotain tiettyä henkilöä tai kohderyhmää. Ei ole pakko päivittää joka viikko tai kuukausi. Jos koet lukijoiden olemassa olon tärkeänä, pidä huolta, että silloin kun blogisi hengittää, annat lukijoillesi jonkin syyn tai syötin, jolla he pysyvät mukana kyydissäsi. Ja nyt on myöskin korostettava, että ei ole huomiohuorausta keskittyä blogissa itseensä. Minne virta kuljettaa, on minun neuvoni.

Paineita saattaa aiheuttaa, että cosplayblogisteilla on keskenään mahdollisuus tavata toisensa, kuten taustalla varmasti tiedostetaan. Listallani ei taida olla yhtäkään tapausta, joka ei kulkisi samoissa tapahtumissa, piireissä (tai ainakin piirin piireissä) ja ohjelmissa kuin minäkin. Meillä on yhteinen kiinnostuksen kohde. Cosplay. Ja Suomi on pieni maa. On selvää, että tässä vaiheessa cosplayn pääpaino ei vielä koskaan ole ollut harrastaa sitä esimerkiksi kunnittain, vaan kaikki tiet vievät yleensä tapahtumiin. Kaikki lukijat eivät välttämättä ole cossaajia, mutta heistäkin yllättävän moni voinee tapahtumassa osoittaa sormellaan kenen blogeja arkenaan lukee. Siinä mielessä kullakin cosplaybloggaajalla on harteillaan suuri vastuu kaiken blogiformaatin tuoman vapauden rinnalla. Ehkä juuri siksi kovin kärkkääseen keskusteluun tietyistä aiheista harvoin ryhdytäänkään. Minä ainakin mielelläni myönnän, etten kovin helposti lähde sörkkimään muurahaispesää, vaikka mieli tekisi.

Sen sijaan cosplaybloggaajilla on taipumus tyytyä tekemään tylsiä päivityksiä, joissa kaikissa toistetaan samaa kaavaa ja kopioimalla muiden tyyliä pelataan varman päälle. Vanhat aiheet otetaan väärällä tavalla (eli kopioimalla) esiin ja ne saavat turhan helposti apinoimisen ja puhkikuluttajan leiman. SIKSI tässä pari vinkkiä, joilla tärkeätkään jo-käytetyt aiheet eivät sula massan joukkoon.

1. Jos tiedät jonkun kirjoittaneen aiheesta aiemmin, tuo se ilmi tai mainitse kuka on ottanut sen aiemmin esille.

2. Koita tuoda tekstiisi jotain uutta. Jos uutta tietoa on kovin vähän, onko järkevää jälleen kopioida jo nähtyä ja kuultua ja ujuttaa sekaan vain pari tuomaasi uutta pointtia? Tiivistä aihetta ja tee siitä syvällisempi käsittely, jos taivut edelliseen.

3. Älä aina mieti, mitä muutkin tekevät tai mielestäsi haluavat kuulla. Mitä näkemyksiä ja kokemuksia sinulla on hallussasi, joita ei olla vielä tuotu esiin muissa cosplayblogeissa? Aiheita ja ideoita kyllä on, tekosyyt siis sikseen ja alkakaa luoviksi!

Noudattaen aiempaa esimerkkiä otan esille aiheen, jonka pampampaa --- Rimppu nosti aivan hiljattain esille. Koska puheenaihe on hyvin tuore, name droppaamiseen oli hyvä syy. Annetaan propsit aloittajalle. Ja aihe taas on --- pampampaa --- itse name droppailu! Katsokaas, kyseistä ilmiötä on vaihteeksi hyvä puolustaa. Haluan poistaa name droppailun blogeista negatiivisena ilmiönä ja sen sijaan muuttaa sen neutraaliksi tai peräti positiiviseksi ilmiöksi.

Name droppailussa ei pitäisi olla mitään hävettävää. Siihen pitäisi suhtautua niin, että kun pudotan tekstin joukkoon n i m i ä, se on tarkoitettu mainokseksi dropatulle ihmiselle. Ehkä juuri dropattu henkilö sai juuri uuden lukijan tekosi johdosta (oli sitten entuudestaan kuinka luettu blogisti tahansa). Tässä kohtaa tuleekin usein niitä väärinkäsityksiä/väärinkäytöksiä. Luovutaan niistä kokonaan, jookos kookos? Muutenkin pelkästään blogittomien ihmistenkin mainitsemisen paheksuminen on perseestä. Lisätäänpäs name droppailulle symbolisesti sensuuri ja demonstroidaan asiaa:

"---illalla lähdettiin vielä jatkoille cossit päällä *****n ja *****n kanssa ja oli ihan hiton hyvä meininki!"

"---lempparicossajani kisassa oli ehdottomasti se joka voitti, mutta enhän minä mitenkään voi linkata sen blogia tähän, kun te tunnette sen kuitenkin kun se voitti ja se on oikeesti muutenkin aika fame."

Ihan oikeasti. Mikä ihmisiä vaivaa-a?! Tiettyjen toimintojen välttäminen välttyäkseen nuoleskelijan ja pyrkyrin maineelta osoittaa mielestäni vain takaisin välttelijään. Erittäin suomalaisluontoista, sanon minä.


Lopuksi listattuna muutama cosplayblogi, joita kantsii lukea enemmän, eivätkä ehkä vielä ole ennättäneet omalle lukulistallesi:


Cosplay syndrooma
Päivityksiä ei saa kovin montaa kertaa vuoden aikana, mutta sitäkin enemmän asiaa!

Lily of Lilian
Vielä suhteellisen tuore blogi Ilseltä, joka on yritteliäs sekä varsinainen söpistelyn keskus.

Kankaita ja kuumaliimaa
Herkullisia WIP-päivityksiä.

Serious Business
Koska Maijua ei voi olla missään liikaa. Erittäin inspiroivat WIP-kuvat ja päivitykset.

Outoa Ompelua
Hiljalleen aktivoitunut cosplayblogi, jossa paljon länkkärihahmonannaa.

Hanskun cosplay ahdistukset
Tasapainoisesti pukuedistystä pinoavia tekstejä sekä jatkuvasti kehittyvää sisältöä.

Voisin olla sun äitis
Uudehko blogi, mutta vanha tekijä, joka osaa hommansa.

Casualty cosplay
Ihanat cossaajat, ihania kuvia sekä hyödyllisiä tutoriaaleja.

Muutosten tuulet

Olen saanonut motivaation. Olen saanut motivaation muuttaa tiettyjä tapojani hoitaa asioita. Vielä tällä hetkellä kärsin stressisumpusta, joka toivottavasti purkautuu vähä vähältä. Mutta sen jälkeen pääsen siirtämään ohikulkevat ajatukset toiminnaksi.

Olen nimittäin viime aikoina oikeasti oppinut arvostamaan Lulu-pukuani, josta löysin näinkin onnistuneen kuvan, jonka käyttöön sain ihanasti luvan!

Desucon 2012

Harvoin oikeasti _arvostan_ juuri mitään puvuistani. Sparrow on ehkä toinen, eikä ehkä sekään niinkään, koska en ole ehtinyt parantelemaan sitä vielä niin paljon, että voisin sanoa näin täydestä sydämestäni.

Tiedän, että Lulussani on vielä joitakin juttuja korjattavana, mutta en anna sen haitata, koska olen niiden pienten virheiden suhteen itsevarma. Ne virheet on helppo muuttaa. Jos jotain haluaisin tehdä lähes kokonaan uudestaan, niin varmaan korsetin, koska yöks-tikkaukset ja luukujanauhojen väärä materiaalivalinta. Voisi se muutenkin istua vähän nätimmin päälle ja olla edestä pidempi.

Mutta nyt pästään pointtiin. Olen tehnyt Lulun ihan miltein alusta loppuun asti kolme kertaa (nykyisellään ei kyllä minulta vaadi, että ihan kolme kertaa alottaisin alusta, jotta olisin siihen tyytyväinen)ja nyt olen melko lähellä haluamaani lopputulosta. Tästä olen päässyt johtopäätökseen, että jos oikeasti haluan KISATA, minun pitäisi kierrättää pukujani normikävijäkäytössä ainakin yhdessä tapahtumassa ennen kisaa, jotta voin sitten käytön jälkeen huokaista ja katsoa pukua uudestaan ja tehdä siihen haluamani muutokset. Kiire aiheuttaa yleensä muutenkin todella suuria laatupuutteita ja ihmeellisiä hätäratkaisuja pukuihini. Että mitäköhän järkeä kisaamisessa oikeastaan edes on ollut pukujeni ensikäytössä?


Siinä tuli kysymys viisastuneen ihmisen suusta. Ehkä hiukan katkeran ja haikean, mutta toisaalta myös itsevarman ihmisen.

CosplayGaalassa tulin henkevien keskusteluiden seassa myöskin todenneeksi, että saman ajan, jonka yleensä käytän pukujeni kanssa kiroiluun ennen tapahtumaa ja kisaa, voisi ihan hyvin käyttää esityksen harjoittelemiseen ja hahmoon eläytymisen sisäistämiseen.

Siispä olen tehnyt itselleni lupauksen kierrättää kisapukujani mielellään ainakin yhdessä tapahtumassa ennen conia, jossa aion kisata. Saa nähdä, miten toimin Euro Cosplay -puvun kanssa, kuitenkin aika suuri puku on kyseessä ja Desua edeltävä tapahtuma lienee Bakacon...

P.S. Pitkän tauon jälkeen olen ottanut elämäntavat taas pöydälle. Parempaan suuntaan ollaan menossa, ainakaan tämä viikko ei ole ruokailutottumusten suhteen ollut kovin vaikea Gaalaa edeltäneen possuamisen jälkeen. :)

Vielä joku päivä.

~Pumpkin

Sadomasokismin alkeet suunnitelmien muodossa

Tähän väliin halusin töräyttää postauksen kasasta pukusuunnitelmiani, joiden toteuttamisesta haaveilisin totta kai jo ensi vuonna. Muistoja samankaltaisesta postausta kaivelin harmaiden aivonystyröideni joukosta tuossa aiemmin ja päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen, että vaikka tällainen jo olisikin, halusin päivittää Cirque du cosplayihin rankatumpaa versiota.

Osittain tämä listailuinnostus johtuu puhtaasti siitä, että en malta päästä seuraavan projektin kimppuun. Peräti kaksi pukua pysyvät hiljaisina tapahtumiinsa asti, mitä nyt kerron _jo nyt_ ensimmäisen vihjeen Euro Cosplay -puvustani, jota olen pimittänyt muutaman vuoden.

-2012-

Ei se teitä oikeasti yllätä.

Kuvan värit ja fontit liittyvät tai sitten eivät liity pukuni teemaan. Derp. Gaalalta ei ole muuten vieläkään tullut ensimmäistäkään kisameiliä, vaikka sitä piakkoin luvattiin. Siispä jos tiedät asiasta enemmän, avaa suusi.

-2013-

BKI - Yõjirõ Akizuki

Animemiesvoimaa Frostbiteen! Tukka löytyy, piilarit tilauksessa. Yleensä mokomat antavat puvun tekoinnolle sen ensisysäyksen. Oikeastaan toivon Gaalasta sijoitusta, koska ylimääräinen raha ei tätä projektia varten olisi yhtään pahitteeksi. Vaikka hakamat onkin helppo ommella, niin kangasta tulee kulumaan jonkin verran. Lippujen kanssa tulen odottelemaan mahdollisimman lähelle ajankohtaa ja hankin ne joltain poloiselta, joka ei pääsekään paikalle. Rahapussin nyörit ovat aina kireällä, kun sattuu olemaan opiskelija.

Jos alkaisin rohkaistumaan taas kisaamaan, niin voisin pelkästä periaatteesta pistää ilmoittautumisen sisään tätä tapahtumaa varten heti kun mahdollista.

Soul Calibur IV - Hildegard von Krone

 Otsikko saattoi saada inspiraationsa tästä hahmosta ja tästä puvusta. Projekti voi kaatua lopulta siihen, etten löydä sopivaa matieriaalia tätä kolttua varten, mutta yritän pysyä optimistisena.

Ihan huvikseen suosittelisin zoomailemaan kuvaa ja löytämään puvusta alueet, joissa _ei_ ole kuviota... (myös vuorista löytyy kiva pikku printti) Voisin vaikka joululomani kuluttaa pelkän kontaktimuovin ja saksien kanssa... Kolminkertainen hurraahuuto sapluunoille. Ja kun ottaa humioon, kuinka paljon kankaan tuputtelua siveltimillä, sienillä ja ties millä välineillä tulee sisältymään tämän puvun valmistukseen, olen rikkonut uhkaukseni, jonka tein viime kesänä: "Ei enää ikinä tätä määrää maalaamista."

En millään raaski vielä luvata mitään tiettyä tapahtumaa tälle puvulle, koska mitä vain voi esimerkiksi tämän hetken ja helmikuun aikavälillä muuttua. Haaveilin Bakaconista, mutta sehän nyt olisi aivan tyhmää -- Vai mitä? ;D

Kuroshitsuji - Madam Red

 

 Sametin hinta ja määrä tulevat kauhistuttamaan... Madam Redille en nyt ole vielä suunnitellut mitään tiettyä tapahtumaa. Aikoinaan tosiaan valmistin Madamin tanssiaismekon hiukan jännemmällä lopputuloksella, joka kaivelee mieltäni aina silloin tällöin. En enää jaksa korjailla kyseistä kolttua, joten luulen sen cosplaykirpparoituvan lähiaikoina. Ehkä se kompensoisi tuskaani sametin hinnasta?  Puvunhan voisi valmistaa jostain toisestakin materiaalista, mutta sattumoisin hiljattain Tampereella avatun uuden Eurokankaan punainen puuvillasametti ehti jo kirvoittaman tietynlaisia haavekuvia lopputuloksesta minun mielessäni. Yh.

Itseluottamustakin tekemiseen löytyy hintsusti enemmän, koska olen oppinut kaavoittamisen ja kuosittelun jalon taidon, joista on oikeasti hyötyä pukuja tehdessä. Oikeastaan huvittaa aika paljon, millaisilla tekniikoilla sain vaatteet ennen viime vuotta sopimaan päälleni. Yllättäen kaavoittelu voittaa toisinaan aikaa ja hermoja, ja lopputulos on ehdottomasti parempi. Näin siis minun kohdallani. Lempiyksityiskohtiani tästä puvusta ovat muuten nuo kengät. Ihanat.

Ja sitten se turha vihje, joka ei paljasta puvustani juuri mitään. Monet ovat kritisoineet ylläripukujen pointtia. Minusta niissä on pointtia. Kuulun itse niihin henkilöihin, jotka stalkkaavat haukkana muiden pukuilijoiden projekteja, erityisesti, jos ne ovat salaisia. I guess that's the way the cookie crumbles. Joka tapauksessa, vihjeenä: Hahmo on nainen. Eikä tämä tietenkään paljasta yhtään mitään. Se poisti ainoastaan noin 55% muista hahmomahdollisuuksista, jos leikitään, että 10%:lla hahmoista ei välttämättä ole selkeää sukupuolta. Toinen teitä harhaanjohtava vinkki tulee myöhemmin.

Stalkkaamisesta puheen ollen, minulla on myös Twitter-käyttäjä, jota kannattaa seurata, jos on yhtä haukka kuin minä. Cosplayaiheesta ja siihen vähän muitakin höpinöitä liittävä tilini löytyy niinkin yllättävästä osoitteesta kuin:

https://twitter.com/HenniinaIsoaho

Cosplayrentoilu on minun osiltani pian ohi. On jälleen kunnianhimoisten projektejen aika.


~Pumpkin

Lyhyt kiitoksen sananen

Yli 25 000 selailua sivuillani, 83 virallista lukijaa, noin 100 tekemääni julkaisua. Minulle melko älyttömiä lukuja. Kiitoksena siitä, että olette jaksaneet laahata perässäni:

Kuvista kiitokset rapsodialle ja plasticgaylle!

~Pumpkin

Tracon 2012: Parhautta osa 2/2

Petän lupaukseni cosplaykisa-analyysistä. Menetin inspiraationi, koska en hyökännyt aiheeseen kuin sika limppuun. Ehkä sitten joku toinen kerta ja hieman eri näkökulmasta. Olen tylsä!


Sen sijaan, ajattelin, että omistan tämän jutun osittain puvulleni ja sille, mitä kaikkea hauskaa professorina oloon liittyi. Traconin jälkeen (huijaustako?) pääsin shoottaamaan onnekkaasti pukuni Tampereen keskustan ympäristössä. Blogisfäärin Lilian, eli Ilse tarjoutui ystävällisesti kuvaamaan halukkaita harjoitellakseen kuvaamista. Aika hienoja tuli! Olen aiemmin harmitellut, etten oikein saa shootattua pukujani tarpeeksi usein ja joskus en ollenkaan. Luullakseni en tehnyt mitään erityisvarotuksia tai pukupäivityksiä koko blogiin koko aiheesta ja cosplaystahan tämä kertoo, joten cosplaytahan minä myös annan.

Koko tarina alkaa siitä, kun viime kesänä oli hyvin pienestä kiinni, etten cossannut Ao no exorcistin Fujimotoa. Pappasen papinkaapu on musta, suora, pelkistetty tapaus, jota sovitellessani äiti tokaisi: "Sähän näytät ihan Voldemorilta!" Nauruhan siinä tuli. Itse asiassa juuri äidin kanssa menin 10-vuotiaana katsomaan ensimmäisen Potter-elokuvan. On jonkinlainen kunnianosoitus, että muistaa edes jonkun hahmon koko elokuvasta ja tämän lisäksi pääpahiksen nimen. Takaisin aiheeseen.

Vaikka tiesin, että rahani olisivat kortilla koko alkusyksyn, tuijotellessani itseäni peilistä mustine hiuksineni ja papinkaapu sovitusvaiheessa päälläni, totesin, että nyt on vihdoin se aika toteuttaa tämä uskomattoman upeasti näytelty ja kirjoitettu koskettava hahmo. Samasta jakusta muokkautuikin sitten professorin jakku. Myöhemmin löysin kaapistani pukuun soveltuvat kengät ja housukankaat ja ostin kaapukankaat jouluna maksettavaan piikkiin. Näin siis syntyi pienellä budjetilla Traconin puku, jolla tulisin myös pitämään luentoni.

Laskeskelin, että loppujen lopuksi kaikenlaiseen ompeluun ja sähläämiseen kului tunneissa noin 48, vaikka itse prosessissa hulahti sormien välistä kaksi viikkoa. Stressiä syntyi ennätyksellisen vähän, mitä nyt itse Traconin aamuinen meikkien sohiminen naamariin tuotti poikkeuksellisen hyppelehtivässä bussissa ahdistusta. Jostain syystä olen alkanut kärsiä conaamuragesta. Kaikki tämä hälvenee siinä vaiheessa, kun on päättänyt, että meikit saavat kelvata sellaisenaan, puku on varmasti aseteltu oikein päälle ja matkatavarat on toimitettu narikkaan.

Mitä muiden ihmisten reaktioista sai selvää, niin olemuksen aiheutti ilmeisesti paljon vaivaantumista ja selittämättömiä pelkotiloja. Kymmenen pistettä minulle? Ryppyjen maalaaminen otsaan aiheutti siis melko monessa ihmisessä jonkinlaista hämmenystä.

Hämmennyksen lisäksi pukuni ja siihen kohdistuvat reaktiot aiheuttivat lisää hämmenystä minussa. Siis miten voi olla mahdollista, että ensireaktio hahmoon oli ainakin kymmenssä tapauksessa ensimmäisenä Potter Puppet Pals (älkää ymmärtäkö väärin, lukioaikoinani olin suuri fani)? Lauluvirsiä kuunnellessani itsekseni tuli myhäiltyä, miten itse professori olisi ottanut ilolaulut vastaan. Maistatteko ironian?

Traconissa tuli pyörähdettyä pikaisesti toisten potteristejen kanssa ryhmäkuvassa. Kuviin siis saattatte törmätä. Samalla pistin merkille, kuinka eri tavoilla voi fanittaa jotain sarjaa tai hahmoa. Jotkut fanittavat homopor--- miesfantasioiden kautta ja sitten olen minä, joka istun silmät kostuen jossain huoneeni pimeässä nurkassa miettien jotain näyttelijän todennäköisesti fiktiivisiä syviä ajatuksia maailmankaikkeudesta.

Minäkö pelottava

Vaikka geneerisellä tasolla olin jälleen ihan tyytyväinen, hampaan väliin juttui muutamakin seikka, joita jää parannettavaksi. Niimpä niin. Milloinpa tältä oltaisiin vältytty. Mikäli suunnittelen seuraavan puvun käyttökerran tarpeeksi ajoissa, luulen, että pystyn silloin tekemään piilonappirivit sekä lahkeisiin että hihoihin, lisäämään tukea ja olkatoppauksi vielä lisää yläosaan sekä muokkaamaan koko takakappaleen jakun alaosan kaavan. Niin ja vuoret. Maskitkin paranevat, yritän luvata tämän.

Sen sijaan se osuus, jota en tiedä miten pitäisi parantaa/tehdä ovat hiukset, vaikka tiedostan ongelman erittäin hyvin. Olen käyttänyt aikalailla koko vuoden ympäri omia hiuksiani jostain syystä lähes jokaisessa puvussa (korjaan, jokaisessa puvussa), mutta ensi kertaa hiusteni lättänyys/epäkuohkeus oli oikea ongelma. Se, joka osaisi kiltisti antaa ohjeet supertuuheaan hiustyyliin, antaa tulla. En ole edes peruukkejen kanssa ollut koskaan erityisen hyvä.

Mikäli jo tekstistä/Traconissa selvisi, en lopulta päättänyt osallistua kisaan. Osittain tähän on syynä esitys, jota tälle normiversion Kalkarokselle on tullut suunniteltua peräti vuoden päivät. Ehkä sitten ensi vuonna?



Kaikkea kivaa lupaillen,


Pumpkin~