Mitäs Fantsua? Pumpkin vloggaa.

Pumpkin vloggaa ehkä ensimmäistä ja ehkä viimeistä kertaa. Pölinöitä Lulusta ja ensi kesästä. Ei tarvitsekaan kiinnostaa.

Sitten kun peruukki ajaa taas asiansa.

Stressin kauneimmat hetket

Stressiä. Sitä se cosplay teetää. Ajattelin kirjoittaa "pikaisesti" miltä kyseinen tila tuntuu, sillä sitä koen juuri nyt ihan tarpeeksi runsain mitoin kuvaillakseni tunnetta realistisesti. Kuvitelkaa huonosti nukkunut flunssakuumeinen raato aamutakissa ompelukone vieressä suljettuna, toisella puolella viidestä metristä puuvillakangasta koostuvaa kasa mytyssä lattialla. Se olen minä. Pää sekaisin, melkein pyörryttävässä tilassa neljän tunnin ompelusessiosta, jonka tuloksena on ainoastaan 7 vekkiä 200 saumaa vaativaan kaapuun. 14/200. Jippii. Jokainen sauma hartiasta lattiaan.

Puurran samaan aikaan toiseen pukuun tulevan korsetin parissa, joka pitäisi saada huomenna valmiiksi. Huomaan, että metallivanne, jota olin luvannut luovuttaa korsettia varten vanhasta vannehameestani on kadonnut mystisesti, enkä millään muista, mitä kyseisille nyyteille on tapahtunut. Haen alituiseen tiedostamattomasti jotain aivan muuta tehtävää, kuin tätä tehtävän paljoutta, jonka täytyisi olla valmiina seuraavaan torstaihin mennessä. Lopulta päädyn istumaan tekemättä mitään pitkiäkin aikoja, johtuen syyllisyydentunnosta, jota 'kokisin', jos tekisin näitä kiellettyjä asiota. Todellisuudessa syntisempää on olla tekemättä mitään. En edes huolla itseäni, mitä nyt välillä katsoin jotain syötävän oloista napostetavaa alakerrasta.

Oikeasti, mitä tarvitsisin, olisi loikoilua sohvalla television edessä, viltti päällä ja mehulasi kädessä, jotta saisin tarpeeksi energiaa huomisen tavoitteiden täyttymiseen. Olenhan saanut tänään aikaan asiota ihan mukavastikin, mutta en kuitenkaan tarpeeksi. Se saa minut kokemaan häpeäuupumusvihahämmennystä. Hämmennys ja sekavuus ehkä päällimäisinä. Huomisen jälkeen koittaa koulun yo-kuunteluiden stressaamisen lisäksi kolmen metrin kangasta kuvioimisella ja koko mustan kangashässäkän loppuun ompelemisella.

En koskaan stressaa tehtävän paljoudesta, ainoastaan ajan loppumisesta. Huonosta olostani syntyvä tunne ei syytä ystäviäni, jotka pyysivät minut tekemään heidän pukunsa, vaan omaan napaani, oli se sitten aiheellista tai ei. Tai kyllähän se on. Minun olisi pitänyt toimia juuri silloin, kun olin suunnitellut. Olen ihan näillä hetkillä burn outissa. Mikäli huomenna saan tavoitteikseni asettamani asiat ajettua loppuun asti, saatan tästä vielä saada kunnon boostin, jolla taistelen tieni loppuun asti.

Lopulta aamutakillinen raato päättää pikaisen tilannekatsauksen jälkeen tehdä kaikille palveluksen ja viettää lopun iltaa vapaata parantaen itseään seuraavaa päivää varten. Ehkä sitten sakset ja kangasta kädessä, kenties.


Pumpkin

Viivästys

Nyt eivät syvimmät anteeksipyynnöt tai surkeimmat maassamatelut auta. Olen tyrkännyt tätä projektiani eteenpäin peräti kaksi viikkoa, mainitsematta asiasta yhtään mitään, vaikka aluksi sen piti olla vain kaksi päivää. Tietysti voisin sepittää, kuinka yo-kiireet ovat painaneet päälle, olen pistänyt elämääni muilta alueilta järjestykseen ja olen repinyt hiuksiani, kun en ole saanut yhtä kaunista yksinäistä hetkeä kotonani ottaa puntarin ja kameran kauniiseen käteen. Ja niin, tietysti vielä ne pari pukuprojektia, joita olen tässä tehnyt ensi viikon torstaiksi. Mitä tähän voi enää sanoa. En luovuta, sen olen päättänyt. Mutta en vain ole vielä aloittanut. Tehdäänpä lupaus, jota ei sovi rikkoa... Vaikka en saisikaan puntaria tai kameraa käsiini tuolloin, niin aion kuitenkin aloittaa jo projektin. Hmm.

 Maanantaina alkaa. Se on nyt sovittu juttu.


Pumpkin

COSPLAYlaihduttajan päiväkirja

Bon soir, kaikki vanhat, uudet ja tuntemattomat lukijani! Olen valmistellut jo pitkään mielessäni jotain mielenräjäyttävän hyödyllistä cosplayjuttua ja tässä se tulee: Minä lähden laihduttamaan urakoimalla tämän vuoden Eurocosplaykisaa varten ja raportoin edistymisestäni säännöllisesti tähän blogiin. Ei erityistä liikuntaa, ainoastaan ruokavalion muutoksilla lähden tähän haasteeseen mukaan. Postaan vähintään joka toinen viikko joitakin otteita ruokapäiväkirjastani, sen hetkisen painoni ja tunnelmia ja ajatuksia noilta momenteilta. Tiedän, että laihdutus on yksi vaikeimmista asioista monille ihmisille ja uskokaa pois, sitä se on varsinkin minulle. Silti nyt tunnen vasta ensimmäistä kertaa elämässäi olevani valmis oikeaan toimintaan.

Tavoitteekseni olen suunnitellut pudottavani ainakin 0.5 kg/viikko, vaikka puntarihan totuuden kuitenkin lopulta määrää. Kuukausia Eurocosplay-kisaan näyttäisi olevan suunnilleen neljä, joten realistinen tavoitteeni on pudottaa 8kg terveysmaratonini aikana. Toivon ja odotan tämän näkyvän edes jonkin verran kasvoissani ja masussani.

Kaveriksi ja motivaattoriksi kirjanpitoon lähtee syötävän ihana musitikirja.

Ruokavalio, jota tulen noudattamaan, on saanut monien muidenkin ihmisten painon putoamaan kuukaudessa suurempiakin määriä verrattuna tavoitteeseen, mutta en aio jättää varaa pettymyksille. Erinäiset keskustelut netissä, muiden mielipiteet sekä äitini ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että on vain yksi ja aioa ja oikea tapa laihduttaa. Kerron ruokavalioni sisällön parin päivän sisään, samalla, kun listaan alkutilanteen faktat. Jaksakaahan siis odottaa.

(P.S. Kädessäni näkyy sinistä, koska olen oikeasti smurffi.)

Pumpkin

Fatigue

Olin viime viikolla lzo photon valokuvanäyttelyn avajaisissa, mutta sen kummemmin tuoreita uutisia cosplayrintamalta ei näillä hetkillä valitettavasti ole. Näyttely oli ihan jees seisoskelua ja kuvien ja haastatteluiden kiertämistä, jonka jälkeen olisi ollut vielä mahdollisuus siirtyä jatkoille, mutta pientä epäonnea oli matkassa, joten suunta kääntyi takaisin Tampereelle päin. Sain kuin sainkin edes joten kuten pukuani paranneltua --- sain muun muassa päätökseen yhden tärkeimmistä kolikkorimpsuista, joka oli ärsyttävästi viimeksi pelkkä puolikas, joten niiltä osin hermoni eivät ole enää riekaleina. Olin koko päivän äärimmäisen nuutunut vähäisen unenmäärän takia, joten se vei koko reissulta puhdin. =Korsetti + bindit + väsy = Ei hyvää seuraa.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että seuraava ompelu-urakkani alkaa vasta lukulomilla (no voi morjens!), mutta sen sijaan ahkerasti piirustellut kaiken näköisiä kaula-alueen asusteita ja koristeita. Suunnitelmissani on perustaa tuota varten (jälleen) uusi blogi, sekä mahdollisesti eBay-tili, sillä minulle on hyvä fiilis niiden myydyksi saamisesta. Olisin niiin, niin kovasti halunnut nimetä sen "La petite mort de Sandrine"ksi, mutta selvitinkin, että tuo tarkoittaisi sitä o-sanaa. Ei hyvä. Ellei jolla kuulla olisi ideaa saada tuosta ei-pervon, niin paljastakaa ihmeessä itsenne! ...Mikäli en muuta keksi, niin nimeksi tulee jotain, joka sisältää aliasnimeni, eli sir Edvard Graveyardin.

Sen pitemmittä jaaritteluitta,

Pumpkin